No tuo kränä meni pois yön aikana... Eilinen sujui jo ihan hyvin. Minä en vain osaa riidellä. Taitaa mennä marttyyriyden puolelle. Kyyneleet valuu ja yritän saada toista huomaamaan miten hän mua loukkaa... No se siitä...

Huhkin eilen palstalla muutaman tunnnin. Lihakset ei ole - ainakaan vielä - kipeät, mutta luulen täämän päivän hieronnan tekevän hyvää. Viimeksi kun hän vään ehti hieroa rintakehää hetken, kipeytyivat se oikein kunnolla. Eli ainakin siellä on jumia.

Mulle on luontevaa käyttää lapiota oikealta puolelta, jolloin selkä ja käsi rasittuu toispuoleisesti. Eilen yritin välillä tehdä hommaa vasemmalla puolella, ja kyllähän sekin onistuu. Ei tosin niiin luontevasti, mutta jakaa vähän rasitusta.

Menin nukkumaan puoli kymmenen jälkeeen. Heräsin kerrtaalleen, ja nousin ensin neljältä, mutta olin vielä niin väsynyt, että menin nukkumaan viiden aikoihin, ja heräsin äsken, kuudelta. Tuntuu, että nukkuminen on hitusen parantunut. Pystyn menemään tarvitttaesa takaisin sänkyyn herättyäni ja noustuani ensimmäien kerran. Huomenna kuulen lääkärin päätöksen asiasta.

Mietin ompelutöitäni. On se "jännää", miten tekee mieli ompelemaan, kun ei hiljaisuuden takia vielä voi, mutta päivällä ei saa mitään sitten kuitenkaan aikaiseksi. Kankaita voisin leikata, mutta ei nyt. Nyt vietän vielä aamuaikaa tässä koneella. Ja juon kahvia... Mulla on muutama projekti akuutisti työn ala, ja muutaman aloitus mielessä. Eilen leikkasin kankaat yhteen hellemekkoon. Leikkasin kaavaa pidemmät helmat, koska nuo kaavan mukaiset oli jonnekin polven korkeudelle, enkä polven yläpuolelle, ja halusin petemmät, mitkä eivät näyttäisi leveita pohkeitani aivan niin selvästi.

Sovin tapaamisen papin kanssa. Olen hänen kanssaan keskustellut aiemminkin. Nyt tuntuu, että masennukseni ja kuolemantoiveeni tarvitsevat hänen korviaan. En varmaan sinänsä puhu hänen kanssaan juurikaan sellaista, mitä en voisi puhua ja puhuisi muille hoitotahoille, mutta hänen näkemyksensä ja näkökulmansa on nyt se, mitä tarvitsen. Onneksi hänelle sopi tapaaminen. Uskonto ei ole niin selkeästi mukana keskustelussa, mutta siihenkin voidaan viitata. Pidän tästä papista.

Eilen oli voimakas paniikkikohtaus. Se kesti vain puolitoistatuntia, mutta oli paha. Illalla olin käymässä kaupassa. Pyörää lukitessa ei ollut vielä mitään, mutta ulko-ovilla se jo alkoi. Ja muutamassa sekunnissa se oli jo täysillä päällä. Otin heti pari rauhoittavaa, ja kävin kaupassa pikaisesti. Ajoin kotiin ja otin lisää lääkettä. Ja tuntui, ettei mene millään ohi. Aina tulee se katastrofiajatus, että tällä kertaa tämä ei lopu. En tiedä, mitä silloin tekisin. Ehkä sekin pitäisi miettiä, niin voisi "vastata"paniikille jotain, kun se vyöryy päälle ja tulee ajatus loppumattomuudesta.

Nyt on parina viikkona ollut vähän vähemmän paniikkeja. Kerran viikossa tai jotain. Sen perusteella, mitä kalenteriin olen kirjannut.

Kun tavarat ei ole järjestyksessä, saa niitä välilllä etsiä pitkäänkin. Eilen oli yksi kaavalehti kateissa. Olin katsovinani senkin paikan, mistä sen lopulta löysin. Usein tavarat löytyvät, mutta etsimistä se voi vaatia. Kunpa osaisin laittaa tavarat oikeille paikoilleen. Ja keksisin joillekin asioille ihan omat paikkansa. Jotain ajatuksia mulla jo on, mutta pitäisi ottaa aikaa noiden järjestämiseen.

Aikaa on, mutta silti aikaa ei ole. Ehkä se on osittain masennusta. Ettei jaksa. Mukavampi ajatella niin, kuin, että olen laiska ja saamaton.

Sairaalassa kävin suihkusssa päivittäin. Se kuului iltarutiineihini, kun odotti yölääkkeitä. Nyt kotona käyn harvemmin suihkussa. Silloin kun hiukset on likaiset ja seuraavana päivänä tarvitsee mennä jonnekin viralliseen. Ninpä eilen oli suihkupäivä tämän päivän hieronnan takia. Ei se suihkussa oleminen ja hiusten kuivaamine kuivaimella niin iso projekti oikeasti ole, mutta kun ei sitäkään jaksaisi, ainakaan etukäteen...

Väsyttää ja masentaa. Haluan ongelmakäyttäytyä. Ja tehdä itsetuhoisia muutenkin. Olen kirjoittanut niin pitkästi. Aivan kuin en olisi sairas lainkaan. Mutta nyt en enää jaksa. Tehtävää olisi, muttaei nyt. Onneksi on hiljaisuus, niin en voisi mitän tehdäkään. Edes ompelu ei enää houkuta... Tunnen itseni honoksi ja kurjaksi.

olet pitkästi jaksanut kirjoittaa.

Mulla tuntuu ettei mun tavaroilla ole omaa paikkaa. Jotain jostain löydän, mut nytkin on liima kateissa. Pitäisi ykslaatikko liimata, mut millä liimaat, ku liima on kateissa.

Se haaste sen kaverin kanssa. MÄ voin haastaa sut siihen samaan, jos tahot.

Hei, Saloka! Mulla käy kadonneiden tavaroiden kanssa niin, että laitan ne alunperin tosi hyvään ja loogiseen paikkaa, enkä sitten tavaraa tarvitessani keksi, mikä tuo erittäin looginen paikka olikaan. Nyt on esim. kirjekuoret kateissa.

Heräsin ekan kerran puoli kolmelta, ja menin takaisin nukkumaan. Sitten heräsin vähän kolmen jälkeen, enkä enää viitsinyt maata sängyssä, joten nousin ylös ja otin Thyroxinin. Nyt juon kahvia ja rouskutan porkkanaa. Illalla katsoin Suomen pelin, joten nukkumaan menin vasta puoli yksitoista. Eli ei kovin pitkät yöunet. Tänään kuulen hoitajalta, mitä mieltä llääkäri on nukkumisestani. Ja ahdistuksesta. Liittyvätkö lääkkeeseen, ja jos kyllä, niin mitä asialle tehdään, jos tehdään.

Suljin illalla parvekkeen ikkunan, kun ajattelin, että yöllä tulee huomattavan kylmä, enkä halua palelelluttaa taimia, jotka ovat parvekkeella. Pitää avata ikkuna auringon noustua, niin saavat taas päivän aikana lämpöä. Ja kasvavat. Vähitellen niitä voi varmaaan karaista kylmällä, mutta ei saa mennä pakkasen puolelle.

Nyt väsyttää vähän. Jos lisääntyy, menen varmaan ottamaan vielä tirsat. Muuten odottelen, että kello menee eteenpäin ja kehtaan mennä suihkuun, ilman että naapurit hermostuvat...

Mulla on aamusta tuo avohoidon käynti. Aamu jäisi lyhyeksi ilman tätä "ajoissa" heräämistä. Olisin silti nukkunut mielummin...

Masentaa jonkin verran, ja on vähän itsetuhoinen olo.

Lääkäri ei ollut vastannut hoitajan kysymykseen. Soitin lääkärille puheliainkana. Hän ei tehnyt muutoksia lääkitykseen - olen pettynyt. Olen aivan liian väsynyt. Yön ovat lyhyitä. Ja lääke aiheuttaa ahdistusta, mitä joudun lääkitsemään rauhoittavilla. Mun mielestä kestämätön tilanne. Mutta en taida nyt voida edetä asiassa. Ellen toimi tiosin kuin lääkäri esittää... Ehkä haluan toisenkin lääkärin mielipiteen asiassa. Oma lääkärini on lomalla ensi viikon. Ehkä seniorilääkäriä voisi vaivata asian suhteen. En tiedä... Soitan hoitajalle, kun hän on paikalla...

Nukuin aamulla pitkään. Tai siltä se tuntuu, kun heräsin - itsestäni - vasta viideltä. Tuntuu, ettei ehdi mitään koko päivänä. Vaikka hiljaisuuden aikana ei juuri mitään pystyisi tekemäänkään.

Tästä päivästä tulee kiireinen. Jotain on päivän työlistasta jätettävä pois. Tai ainakin kevennettävä. Palstalla käyn lyhyesti. Ompelen niin palon kuin ehdin. Käväisen kahvilassa tutun kanssa. Ja menen liikuntatunnille. Itseasiassa liikkunnan jälkeen voisin mennä palstalle. Riiittää aika siten paremmin. Säätämistä tää oleminen.

Väsyttää edelleen. Meinaa silmät painua kiinni. Pitää harkita jatkounia.😴

Mä oon ihan puhki. Yö meni ihan ok, heräsin puoli 5. Ompelukurssia takana. Se meni ihan hyvin. Mutta nyt ei jaksa. Nukuin tunnin iltaunet. Mutta en piristynyt. Pitänee kohtapuolin, mennä ihan oikeasti nukkumaan. Heräänpä sittten mihin aikaan vaan...

Harrastaminen on kivaa, mutta vie rauhoittavia. Jotta pystyn olemaan toisten seurassa, mun on otettava lääkettä. Ilman sitä invalidiutuisin kotiin. Kyllä mun mielestä parempi näin. Tietenkin olisi parempi ilman tai hyvin vähällä ja satunnaislela lääkityksellä. Ja siihen tietysti pyrinkin, mutta osallistuminen vaatii nyt veronsa.

Kohta rentoudun lattialla ja teen venytykset. Voi olla, että nukahdan lattialle. No heräänpä sitten johonkin aikaaan.

Yöllä heräsin ennen puoltayötä. Valvoskelin hetken ja otin illalla pois jättämäni Tenoxit. Nukahdin uudelleen, mutta heräsin kolmen jälkeen - ihan tokkurassa. En ole aiemmmin huomannut, kuinka voimakas reaktio Tenoxista tulee. Ei ihme, että vahukset kaatuilevat. Menin vielä sänkyyn ja heräsin puoli viiden aikoihin. Olo oli selkeämpi, mutta huomasi vielä unilääkkeen vaikutuksen. Sainpa kuitenkin nukuttua vielä puolenyön jälkeen.

Tänään olen vielä kansalaisopiston kurssilla.

Haluaisin ongelmakäyttäytyä tänään aivan reilumman kerran. En tieidä, uskallanko. En sinänsä välttämättä halua juuri nyt kuolla, mutta haluan vahingoittaa itseäni. Tästä logiikasta en ole oikein varma. Olen kuitenkin luvannut mennä ystävän avuksi huomenna ja tyttö tulee viikonloppuna. Haluaisin sairaalaan. Ja toisaalta en todellakaan halua sinne.

Olen edelleeen erittäin ristiriitainen.

Mun pitäisi ennen pahempaa ongelmakäyttäytymistä hakeutua sairaalaan. Mutta mitä siltä haluaisin? En ole halukas sairaalaan, en kotona oloon. En kuolemaan, en elämään. En halua mitään. Ja silti haluan kaiken.

Tein rentoutuksia ja venytyksiä tuossa hetki sitten 25 minuuttia. Olin tyytyväinen itseeni siltä osin.

Mutta kun en halua mitään. Ja kuitenkin... Haluan silti kuolla ja satuttaa itseäni.

Ymmärrättekö? - Minä en!

johtuukohan se ristiriitaisuus masennuksesta, sillä sitä on täälläkin päässä. Halu olisi erinlaisiin juttuihin, mut silti halu olisi pysyy sängyssä peiton alla.

Älä satuta itteäsi. Please.

saloka kirjoitti 15.5.2016 10:44

johtuukohan se ristiriitaisuus masennuksesta, sillä sitä on täälläkin päässä. Halu olisi erinlaisiin juttuihin, mut silti halu olisi pysyy sängyssä peiton alla.

Älä satuta itteäsi. Please.

Hei, Saloka!

En tiedä, mihin tuo ristiriitainen käytös ja ajattelu liittyvät. Ehkä masenukseenkin. Haluaa elää ja haluaa kuolla, kai äärimmilllään. Vai mitkä olisivat äärimmäiset tilat? Halu toivoa ja halu pysyä epätoivossa? Halu olla onnellinen ja halu olla surullinen? Halu olla elossa ja halu olla kuollut? En tiedä.

Heräsin vakiosti viideltä, mutta kävin tuossa ennen seitsemää nukkumassa vielä reilun puolentunnin unet. Nyt on taas parempi olo. Siltä osin...

Ongelmakäyttäydyin vähän. Enemmänkin tekisi mieli. Olen aika maassa. Ja haluaisin olla maan alla. Miksi mun pitäisi ajatella muita. Olen taas hyvin itsekkäässä tilassa. Kuten pahimman masennuksen aikoihin talvella. En ymmärrä, miksi muilla ihmisillä olisi jotain väliä! Toimin vielä kuin olisi, mutta kun ei juuri oikeiseti ole. Tunnistan vielä huonon vointini.

Olen väsynyt. Nukuin reilut 8 tuntia, mutta silti väsyttää. Olin ystävän apuna muuton pakkaamisessa. Nyt takanan vasta yksi kerta, mutta jo olen uupunut. Tyttö tulee lauantaina. En tiedä, kuinka kovasti haluan kuolla, mutta itseäni haluan vahingoittaa.

Olen muutunut itkuiseksi. En jaksa. En jaksa mitään. En jaksa hakea kaupasta kahvimaitoa, siis juon kahvin mustana. Itken vain välillä väsymystäni.😭

Olin eilen itkuinen. Olin niin väsynyt. Varmaan sekä fyysisesti että psyykkisesti. Mullla on tänään terapia. Aion pyytää järjestämään mulle paikan päiväosastolla. En nyt selviä itse. Teen itsetuhoisia tekoja ja haluaisin tehdä vielä enemmän.

Tää yö on ollut katkonainen. Vajaasta kahdesta lähtien olen heräillyt, torkkunu ja uudelleen herännyt. Nyt on olo, etten enää mene sänkyyn. Kello onkin jo yli kuusi.

Palstalla olo helpotti eilen vointia. Sen miettiminen, mitä laittaa minnekin kasvamaan, ja miten saan maaan siihen kuntoon, että voin jotain kylvää tai istuttaa. Laitoin eilen vasta Härkäpavut maahan. Kukkien sijoituspaikan mylläsin myös ja kitkin rikkaruohot, joita tosiaan oli. Tällä kertaa en saanut paniikkikohtausta, vaikka ympärillä oli muitakin. Olin tosin ottanut rauhoittavat ennen palstalle lähtöä.

Mulla tuleee edelleeen muutama tunti Ixelin ottamisen jälkeen ahdistus. Se hinta kai on maksettava masennuksen torjunnasta. Mutta johtuvatko nämä huonot yöt myös siitä?!😑❓

Jätin eilen päivääkkeestä Ixelin ottamatta. Aion tehdä niin muutaman päivän ja lopetan sitten Ixelin myös aamulääkkeestä. Tämän hetken vieroitusoire on ilmeisesti väsymys. Olen heräillyt ihan samalla tavalla kuin aiempinakin aamuina, mutta joutunut menemään takaisin nukkumaaan useampaan otteeseen. Ixel on piristävä masennuslääke, ja voi olla - mietin sitä nyt itse -, että muiden lääkkeiden väsyttävyys iskee nyt läpi, kun vähennän piristävää. Eli tässä joudutaan mahdollisesti säätämään muitakin lääkkeitä. Muutenkin oletan, että vieroitusoireita ilmenee. Ainakin joulukuun vähennyksen yhteydessä ahdistus ja paniikkikohtaukset lisääntyivät hetkellisesti.

Luin eilen Ixelin pakkausselostetta. Psyykkisten sivuvaikutusten alta löytyi yleisenä ja melko yleisenä useita mun oireita. Ahdistus, paniikkikohtaukset, nukkumisen ongelmat, syömishäiriöt, itsetujoisuus ja itsemurha-ajatukset. En usko kaiken poistuvan. En tosiaan, mutta jotain saattaa johtua lääkkeestä. Taisivat siellä olla vatsan suoliston ongelmatkin. Ja sinänsä ihmettelen, etteivät lääkärit ole reagoineet tähän...😐

En muista millloin olen Ixelin aloittanut. Luultavasti neljän vuoden sisällä. Ja sitä ennen mulla ei paniikkikohtauksia ole ollut. Voi kun ne jäisivät pois. Mutta olen ehkä tottunut reagoimaan paniikilla....

Tulevat päivät ovat varmaan vieroitusoireiden raportointia.

Tyttö tuli eilen. Tuntuu hyvältä.

Ja se tuntuu hyvältä että melkeinpä ensi kertaa tänä vuonna olen nukkunut hyvin. Heräsin kahdelta ja nukahdin melkein heti. Ja sitten nukuin puoli seitsemään! Pirteä olo.

Tänään menen palstalle touhumamaan, Ruokaakin pitää laittaa. Ja apteekissa ja kaupasssa käydä.

Muuten olo on alakuloinen... Mutta on sentään ilonkin aiheita.

Luulen, että isä on tytölle tärkeämpi kuin minä. Hän on asunut liki aina isällään. Ja viime syksystä asti vielä enemmän kuin aiemmin. Itken.😭 Olen tosiaan etävanhempi. En ole tottunut tähän, vaikka jo niin luulin. Ja se, että tyttö itsenäistyy... en iloitse siitä, vaan tunnen tuskaa. Toisaalta kuitenkin olen onnellinen, että hänellä tuntuu olevan kaikki hyvin. Koulu sujuu ja on kavereita. Toivotavati ystäviäkin...

Mutta mulla kipeää tekee. itken edelleen.