Hei Jardin Prive!

Kiitos vastauksestasi. On minun olo nyt onneksi jo aivan toinen.

Tuli sellainen pikainen romahtaminen, mutta onneksi pystyn nykyään jo nousemaan niistä melko pian. Minullahan on epävakaa pers.häiriö taustalla, joka tietysti vaikuttaa siihen, että noita äkkinäisiä mielenlaadun muutoksia ilmaantuu pienistäkin ärsykkeistä.

Minulla tulee aina jotenkin "juhlallinen" olo jos on vaikka lohi uunissa. Kait ne tulee lapsuudesta mieleen muistot, kun kirjolohi oli vain juhlapyhien ruokaa ja sitä odotti vesi kielellä. Onhan se kala nykyäänkin niin kallista, että ei sitä kovin usein voi ostaa. Tarjouksesta minäkin joskus ostan.

Mietin, että etkö voi viedä sos.toimistoon sitä sairaalamaksua? Olisihan sinun hyvä päästä sairaalaan jos sinulla olo on sellainen.

Toivottavasti pärjäät ja hyvää viikonloppua🙂🌻

Hei Jardin Prive!
Koeta taistella kotona ja kirjoittaa tänne. Saan sitten lukea kuulumisiasi ja vastata sinulle. Millainen olo sinulla on ollut? Minun oloni on ollut tosi vaikea, raskasta on ollut. Eilen kävin uimassa ja ostamassa bussikortteihin lisää matkoja sekä ruokakaupassa. Kotona sitten luin hartuskirjaa ja laitoin viideksi ruuan. Olo oli vaikea koko ajan. Tarvitsisin Oxamineja. saisi vähän levättyä tältä ahdistukselta.Nyt on aikainen aamu kun kirjoitan tätä, kello on kuusi. Olen nukkunut taas huonosti, kahdeltatoista menin illalla nukkumaan ja heräsin kahdelta, valvoin kolmeen jasitten nukuin viiteen. Voi kun saisi huomenna vaikka päivällä nukuttua niin olisi se päivä vähän lyhempi. Olen rukoillut Jumalalta unta. Uni on tauko tähän ahdistukseen. Näen paljon unia. Viime yönä näin unta että halusin adoptoida lapsen. siinä unessa oli vaikka mitä muutakin, en nyt jaksa kaikkea kirjoittaa. Minä haluaisin lapsen joka antaisi minulle tekemistä. Vaihdevuoteni ovat vaan jo olleet joten ei se enää onnistu. Kaipuu vain on niin kova. Onneksi meillä on tuo yksi lapsi, hän on vain jo niin iso nyt. Itsenäisesti hoitaa omia asioitaan ja viettää paljon aikaa kavereitten kans. Nyt oli kotona yhden päivän lepäämässä kun oli pois koulusta kurkku-ja korvakivun ja kuumeilun takia. Hän vaikuttaisi olevan jo kunnossa. Maanantaina jatkuu sitten taas koulu. Meillä on sossun aika maanantaina, pitää anoa toimeentulotukea. Meillä on hyvä sosiaalityöntekijä, niin sujuvasti aina hoitaa asiat ja tekee kolmen kuukauden päätöksen aina kerrallaan. Ja hän kysyy aina miten muuten on mennyt. Hänen näkemisenä rauhoittaa aina hetkeksi. Saanko kysyä miten sinulla on, riittääkö eläke vai saatko toimeentulotukea? Ei sinun tietenkään tarvitse kertoa jos et halua. Minun eläkkeeni ei yksin riitä kun miekin on karenssissa. Toivon että saisin bussilipun sossusta niin voisin uimassa käydä. Aika ahdistunut siellä uimassakin olen ja siihen olen pettynyt etten jaksakaan uida kilometria vaan 250 metriä. Ottaa alaselkään niin lujaa. Ei vaan tahdo olla muutakaan tekemistä joten olen käynyt uimassa nyt kolme kertaa. Minulla on uimakortti joten siitä uimisesta ei tarvitse maksaa. Oletko sinä Jardin Prive harrastanut mitään liikuntaa? Lenkkeilyähän voisi kans kokeilla niinkuin AK tekee mutta mieheni ei halua lenkille ja yksin en ole saanut mentyä. IM-ajatuksia on ollut paljon, uimahallissakin minulla oli veitsi olkalaukussa kun olin niin tuskainen. Mutta en tappanut itseäni. ajattelin että minun pitää viedä ruokaa kotiin ja laittaa ruokaa.
Rukoiletko sinä? Minä rukoilen aika paljon, illalla pidemmän rukouksen ja päivällä monia lyhyempiä rukouksia. Jeesusta minulla on kovin ikävä. Hartauskirjassa sanottiin että Jeesus on lähellä nöyriä ja heikkoja. Ajattelen että Jeesus on minua lähellä. Ja että hän tietää ahditukseni. Kun makaan sohvalla päivisin ajattelen ja kaipaan Jeesusta suurimman osan ajasta. Hartauskirjassa sanottiin myös että kaipaus on rukousta, Niin että minä rukoilen aika paljon. Tahtoisitko sinä rukoilla puolestani? Minäkin rukoilen puolestasi . Nyt taidan lopettaa ja tulen tänään myöhemmin katsomaan onko sinusta kuulunut mitään.

Hei, Arka ja Autiotalon Kuunvalo.

Kiitos, kun olette kirjoittaneet!🙂 Tuntuu hyvältä. Joku välittää - siltä se tuntuu...

Olen eläkkeellä. Eläke sen verran suuri, etten saa toimeentulotukea. Silti rahat eivät oikein riitä. Mulla on lainaa, mutta en ole saanut sitä viime aikoina lyhennettyä. Harmittaa. Joka kuukausi suunnittelen, että seuraavassa kuussa maksan sitä takaisin, mutta suunnitelmaksi se jää. Taas olen tehnyt saman päätöksen ensi kuun osalta...

Itsemurha-ajatuksia mulla ei ole juuri ollut viime kuukauden aikana. Mutta vahingoitan itseäni käytännösä päivittäin. Useimmiten viillän useamman kerran päivässä. Ja yliannostuksia haluaisin ottaa, ja otan toisinaan. Tosin sen kokoisia, ettei niistä ole suoranaista vaaraa eli en lähde sairaalaan niiden takia.

Jaksan aika paljon asioita, mutta liikkuminen ei oikein kiinnosta. Aikaisemmin liikuin säännöllisesti. Kävin uimassa ja kävelyillä, ihan reippailla, mutta nyt se ei oikein onnistu .

Mä en ole koskaan voinut maata sängyssä, edes pahimpien masennusten aikana. Olen niin ahdistunu. Nyt haluaisin viiltää ja hakata päätä seinään.

Toivon, että teillä molemmilla olisi helpompi olla! Parempaa viikonlopun jatkoa!

Hei Jardin Prive!
En minäkään oikein pysty kauaa aloillani makaamaan vaan ahdistus ajaa aina välillä ylös. Menen sitten uudestaan makaamaan sohvalle ja nousen taas ylös. Tämä rauhattomuus on pahinta ja kun sitä kestää koko päivän. Ja se alkaa jo yöllä, nutkin heräsin neljältä vaikka vasta yhden jälkeen menin nukkumaan. Velat ovat rasittavia, me päästiin omistamme muutama kuukausi sitten eroon. Kolmesataa euroa piti aina lyhentää kuussa. Nyt ei ole velkoja ja toimeentulotuella jotenkin pärjätään. Rahaa saisi tietysti olla enemmän, rajoittaa aika paljon tämä niukkuus. Viiltelet siis edelleen itseäsi. Auttaako se ahdistukseen? Minä en ole viiltänyt, IMajatuksia ollut kyllä paljon. Nukkuessa pidän Raamattua kainalossani. Kumpa saisin vielä unenpäästä kiinni. Kirjoittele taasJardin Prive!

Hei, Arka.

Nukuin taas pitkät yöunet. Olisin voinut nousta aiemmin, mutten noussut. Nyt harmittaa.

Kyllä viiltäminen helpottaa oloani. Ahdistusta. Ja sitä, että ihan oikeasti haluan satuttaa itseäni. Mutta joka ei sitä ole aloittanut, toivon, ettei aloitakaan. En pidä sitä hyvänä tapana. Mutta minä en taida siitä luopua. Välillä voi mennä viikkoja/kuukausia, etten viillä, mutta kun vointi sitten jostain syystä huononee, viiltäminenkin yleensä palaa kuvioihin.

Kerro sitten, saitko varattua aikaa lääkärille. (Olithan se sinä, joka sitä ajan tilaamisat mietti, en ole siitä nyt ihan varma, mutta näin muistelen...) Ja miten päiväsi muuten on mennyt. Harmillista, kun et saa nukuttua!

Hei Jardin Prive!

Muistan, että kun olin syvimmällä ahdistuksessa niin aina kun mieheni lähti kotoa jonnekin vaikka kauppaan niin minulla tuli aivan sanomattoman kauhea pakkotarve mennä keittiöön, ottaa sieltä veitsi ja lyödä se läpi kämmenestäni. Se oli aivan kauheaa ja säikähdin sitä niin paljon, että kerroin siitä miehelleni ja vaikka hänkin säikähti niin sain sitä asiaa purettua ja sen jälkeen jos tuli vielä se "tarve" niin otin äkkiä rauhoittavaa ja menin sänkyyn makaamaan silmät kiinni ja odotin, että se kohtaus menee ohitse. En siis onneksi tehnyt sitä, mutta se oli hyvin vähästä kiinni. Se tunne oli pelottava. Minulla ei koskaan aiemmin, eikä sen jälkeen ole sellaista ollut. Ahdistus vain oli niin kova.

Voimia päivääsi. En osaa varmaan sanoa mitään kovin järkevää, mutta seuraan kuulumisiasi aina kun kirjoitat ja toivon sinulle parempia ja hyviä päiviä🙂👍

Hei, Autiotalon Kuunvalo.

Kiitos viestistäsi ja siitä, että kerroit pahimmista ahdistuksista. Tuntuu, että muillakin on välillä tosi vaikeaa. Mua ahdistaa nyt melko kovasti, enkä tunne, että lääkkeet, jotka äsken otin, auttaisivat. Odottelen vielä hetken, ja jos helpotusta ei tule, otan lääkettä lisää. En halua käydä vahingoittamaan itseäni pahemmin.

Arka, missä olet?

Hei, Autiotalon Kuunvalo.

Nukuin taas pitkään. Haluaisin nousta ylös aiemmin, mutten jaksa. Tunnen melkein syyllisyyttä, että saan nukuttua, kun teitä on niin monta, jotka ette saa nukuttua riittävästi. Tunnen syyllisyyttä, vaikka nukkumiseni on minulle ongelma...

Eilen päivällä ahdisti niin, ettei meinannut lääkkeillä tokeentua. Ja illalla tuli masennus. Nyt olo on lievästi masennuksen puolella. Tai oikeasti enemmän kuin lievästi. Jääkaappi on tyhjä, ja tyttö on tulossa huomenna.

Arka...? Miten voit ja missä olet?

Hei Jardin prive!
Ei sinun tarvitse tuntea syyllisyyttä vaikka saatkin nukuttua, eihän se ole minulta pois. Nyt sitten joudut ilmeisesti kaupassa käymään kun tyttö tulee huomenna. Onko vointisi ollut parempi. Oletko viillellyt
Minä olen ollut aika raunioina. Nyt sain päivystyksetä Oxaminia ja Ketipinoria. Niiden varassa yitän pärjätä, en vain tiedä kuinka pitkään oxaminit kestaa. Lääkäri hoputti psykiatrin ajan saamista soittamalla jonnekin. En sitten tiedä määrääkö psykiatri riittävästi oxaminia. Ketipinor ei yksin oikein auta ahdistukseen mutta yhdessä oxaminin kanssa sain nukuttua melkein vuorokauden. Nyt meidän piti mennä miehen kanssa yhdessä kauppaan mutta oli lähtenyt yksin kun nukuin. Mielelläni olisin mukaan mennyt. En tiedä sitten onko vihainen kun tulee.
Saanko pyytää rukousapua sinulta? Rukoile etten joudu sairaalaan.
Kirjoittele kuulumisiasi taas.

Jardin Prive,

Se, että saa nukuttua on melkeinpä niitä ensimmäisiä ja tärkeimpiä asioita matkalla kuopasta ylöspäin. Nukkuminen, syöminen, kevyt liikkuminen. Siinä kait ne pää-asiat. Sitten pitäisi vielä olla sitä henkistä sisältöä ja edes yksi hyvä ihmissuhde tueksi. Olkoot se sitten puoliso, ystävä tai joku virallisempi taho. Ja ainakin yksi mielenkiintoa herättävä harrastus/tekeminen.

Nämähän ovat niitä perusasioita, jotka me kaikki mt-potilaat tiedämme. Eri asia on miten ne käytännössä toteutuvat. Joskus on niin pohjalla, että näihin perusasioihinkin tuntuu olevan valovuosien mittainen, raskas, matka.

Sinulla tuntuu joitain perusasioita olevan jollakin tavalla ihan kuosissa.

Toivottavasti jokin toisi päivääsi ja viikonloppuusi ilon sävyä.

Odotan, että saan lukea kuulumisiasi.

Hyvää Perjantaita🙂🌻🙂👍

Hei Jardin Prive!
Nyt heräsin aika aikaisin ja olisi taas koko päivä edessä. Tarvitsisin rauhoittavaa mutta ei koko ajan voi ottaa että lääkkeet kestää seuraavaan psykiatrikäyntiin asti. Ketipinoria olen syönyt kuin leipää. Voi kun se auttaisi edes vähän. IM-ajatuksia on paljon. Olen lukenut kirjaa jossa kerrotaan miltä tuntuu menettää lapsensa. Hekin ovat joutuneet selviytymään minuutista toiseen. Mieheni vähän hermostui eilen kun huomasi miten paljon lääkkeitä olin käyttänyt. Hän otti lääkkeet itselleen ja aikoo sitten antaa minulle. Taisi luvata että tänään saisin yhden lääkkeen.

Hei, Arka ja Autiotalon Kuunvalo.

Joo, tyttö on luonani. Laitoin päivällä ruokaa useammaksi kerraksi ja pakkaseen laitettavaksi. Olen vähän siivoillut ja käynyt kaupassa.

Arka, rukoilen puolestasi, ettet joutuisi sairaalaan.

Viiltely ei ole nyt "ihan" päivittäistä. Taisi eilen olla ensimmäinen päivä pitkiin aikoihin kotona ollessa, etten viiltänyt. Tänään aion viiltää. Tuntuu, että tarvitsen sen nyt. Pian.

Hei Jardin Prive!
Tuhannet kiitokset siitä että olet rukoillut puolestani. Jaksatko jatkaa vielä rukoilemista, pyytäisin sitä sinulta. Ikävä kuulla että olet joutunut taas viiltämään. sinulla on ollut varmaan vaikeaa. Rukoilen puolestasi.Onneksi sinulla on tyttäresi, hänessä sinulla on syy selviytyä. Mies imuroi parhaillaan. Täytyy yrittää pitää koti siistinä että tyttö voi tuoda kavereitaan tänne.Ahdistus on aika rajua ja minulla on paljon pakkoajatuksia. Tunnista toiseen yritän selviytyä. Kirjoita pian mitä sinulle kuuluu,käyn usein katsomassa oletko kirjoittanut.

Hei, Arka.

Nyt olen lamaannuttavan väsynyt. Heräsin vähän normaalia aiemmin. Tyttö lähti kotiin, jotan olen yksin. Aamulla taas aikainen herätys.

Olen surullinen, vähän surullinen. En tiedä miksi.

En jaksa kirjoittaa enempää... Rukoilen puolestasi.

Jardin Prive,

Toivottavasti pärjäilet. Käyn aina tarkistamassa sinun kuulumiset. Kirjoitathan taas kun jaksat. Hyvää alkanutta viikkoa sinulle!

🙂👍