Heräsin lopullisesti neljän aikoihin ja nousin silloin. Kolmelta olin saanut itseni vielä uneen, (lupaamalla itselleni, että saan nousta neljältä, mutta sängyssä on oltava siihen asti). Taisin sitten vielä torkahtaa.

Nukuin siis noin 6 ½ tuntia. Mulle kertyy koko ajan univelkaa. Eilen illalla nukuin tosin 1½ tuntia, ja jaksoin sen jälkeen vielä valvoa toiset 1½ tuntia. Eli kyllähän viimeiseen 24 tuntiin olen nukkunut yhteensä kahdeksan tuntia. Ei siis ihan huonosti. Mutta nukkuisin kyllä mielunmin yöllä ja vähän pitempään...

Mulla on ongelmia tämän tietokoneen kanssa. En tiedä, onko monitori menossa rikki vai itse tietokone. Sain nämä vielä äsken toimimaan, mutta oli se jo aika epätoivoista. Mun oli saatava yhdet paperit printattua, ja ei meineánnut onnistua. Lopulta kuitenkin monitorissa suostuu pysymään kuva päällä.

Kun en aamulla koneelle päässyt, oli olo ihan outo. En meinannut osata tehdä mitään muuta. Ajattelin tosin sitäkin, että kuinka paljon aika jäisi muuhun, jos en liki aina istuisi tässä aparaatin edessä. Tänään osasin kuitenkin tehdä muutkin: siiivosin ja järjestin keittiön. (Minkä saakin poistaa työtehtävien listalta.🙂)

Nyt ei masenna ihan niin paljon. Kai se vaikutaa, miten saa nukuttua. En mä kyllä tosiaan kuitenkaan mikään terve ole. Tahtoisin edelleen satuttaa itseäni. Haluaisin ongelmakäyttäytyä. Haluaisin kuolla. Tuntuu, etten jaksa. Lähes kaikki on merkityksetöntä. Teen asioita, mutta en tiedä, miksi niitä teen. Jotenkin tuntuu, että järjestän paikkoja kuolemaani varten. Mutta ei se ole kuitenkaan aivan koko totuus, ehkä sitten onneksi.

En halua jatkaa tätä elämää..😞

😯🗯️

Mun on paha olla. Ahdistaa. Tänään tuli sairaalan osalta epikriisi. Veti vakavaksi.

Mua pelottaa.

Olen pettynyt itteeni, kun en saanut tänään kerrottuu pahasta olostani hoitotaholle. Menin sit tänäänkin oksu kurkussa eteenpäin. En tiä mikä tämän tekee. Ruoka ällöttää ja saan sen hiukan ajan nauttii siitä, kunnes iskee huono olo.
Puhuin yhen potilaan kanssa. Hän kerto että on ajatellu vkl:na pahaa itelleen. Tai mä arvasin sen. Mulle tuli pahempi mieli. Miksi mä tässä voivottelen omia juttuja, kun toisella on pahemmin asiat ja hänellä on joku asia minkä vuoksi itkeä. No en mä itkenyt.

Pitäis varmaan alkaa sitä ruokaa tekee... Mahtaako tytöllä olla enää nälkäkään, kun on koko jääkaapin melkein syöny koulusta tullessa. Helpompi se mulle olis. Voisin ottaa va leivän ja yrittää pitää se sisällä.

Hei, Saloka! Mulla olisi tuo hoitotaholle kertominen edessä huomenna. En tiedä, pystynkö tai onko aikaa. Helpointa on puhua nukkumisen ongelmista. Mutta mieliala, itsetuhoisuus, ongelmakäyttäytyminen... Ne on sitten jo pari astetta vaikeampia. Toivottavasti saan kerrottua tämän huonontuneen voinnin. Pelottaa.

Olin niin väsynyt, että menin nukkumaan kahdeksalta, ja siten heräsin klo 23. ajattelin valvoa niin pitkäänkuin jaksan, ja menen sitten takaisin sänkyyn. Tulos on, että melkein jokaisessa sanassa on kirjoitusvirhe. Kunnon oikolukua silmät sikkurallaan, ja silti virheitä varmasti jää...

Tämän lääkärin, jonka luona kävin tänään, mielestä mulla ei ole paniikkikohtauksia, kun ne kestää niin pitkään. Olisivat jotain ahdistuskohtauksia. En ymmärrä eroa. Ei sitä kukaan ole aiemmin noin erotellut. Saa nähdä, mitä kirjoittaa diagnoosiksi ja kuvaukseksi tilanteesta lausuntoonsa. Unohdin mainita syömishäiriöstäni, muta kun soitin hänelle , muistin sentään silloin kertoa sen.

Mua väsyttää ihan hirveästi. Menen päikkäreille. Jos sitten jaksaisin valvoa illalla pitempään. Hankala olla. Haluan kuolla.

Nyt nukuin liki kahdeksan tuntia, väsyttää. Nousin vakiosti viiideltä. Ylläpidänkö itse tätä nukkumisvaikeutta nousemalla aina viideltä, kun herään silloin aika vakiosti? Eilen nukuin tunnin päiväunet. Tänäään en ehdi. Jos nukun, niin menee iltauniksi. Toivottavasti en nukahda hierojalla... Nyt väsytttää niin paljon, että mietin takaisin nukkumaan menemistä...

---

Teki mieli ongelmakäyttäytyä.

---

Ehkä mun on pakkko mennä vielä nukkumaan. Ei tässä saa mitään selvyyttä ajatuksista ja tunteista, kun näin kovin väsyttää...

Ulkona on harmaata, ja mun mielessä on harmaata. Ei sentään aivan pimeää tai mustaa. Mutta synkkää kuitenkin. Haluaisin kuolla. Se olo ei ole muuttunut.

Suunnittelen uutta käsityötä, vaikka entisetkin on kesken. En tiedä, onko siinä mitään järkeä... Malli ja ohje pitäisi löytää. Ensimmäistä suunnitelmaa en todennäköisesti käy toteuttamaan. Vaikka kiva olisikin. Pitää selailla lehtiä ja malleja...

En voi niin huonosti, ettenkö käsitöitä haluaisi tehdä. Tosin senkin mielekkyys on kyseenalainen.

Nukuin tuossa kuuden aikoihin vielä puoli tuntia. Vähän parempi olo väsymyksen suhteen. En tiedä, paljonko tarvitsisin unta, jos olisin sen suhteen kunnossa. Viime yö meni kuitenkin ihan hyvin. En hirveästi heräillyt ja sain nukuttua viiteen. Ja sitten vielä ne nokoset. Silti haukottelen.

Tekee mieli onelmakäyttäytyä.

mä yritin eilen tehä käsitöitä, mut huonosti kävi. EN jaksanut. Huomenna on kässäryhmä, saa nähä miten siellä menee sitten. Äiti pyysi tänään tääällä kässäkerhoon. Ei oikee nappaa. Haluaisin va olla kotona. maata peiton alla ja jua teetä niin et tulee korvista ulos.

Moi, Saloka! Kirjoitit, ettet jaksa käsitöitä. Onko jotain, mitä tällä hetkellä jaksat? Olet ainakin joutunut muuttolaatikiota purkamaan. Se ei ole niitä helpoimpia hommmia...?

Mä oon tänään käsitöiden suhteen ollut suunitteluasteella. Kantanut kankaista esille, ja levittänyt niitä, ja ollut tyytymätön kaikkiin kokeiluihin. Olen kuitenkin jaksanut. Se on aika iso asia. Mulle. En ole tänään ollut niin itsetuhoinen ja masentunutkaan kuin monena päivänä. Ehkä se, että nukuin viime yönä vähän paremmin, auttoi.

Kävin tänään terapiassa. Hoitaja otti asiakseen setviä lääkäriltä mun lääkitystä. Jos yksi noista mun masnnuslääkkeistä onkin liian piristävä, ja vaikuttaa siksi tuohon yöuneen. Voi olla, että se tippuu pois listalta, mutta miten sitten käy?!😐 Riittääkö yksi lääke pitämään masennuksen poissa? Mun lääkäri on nyt vielä erikoistuva, joten joutunee neuvottelemaan seniorilääkärin kanssa. Siltä osin vähän turvallisempi olo.

Kello on jo ilta kahdeksan, ja olen hereillä! Saavutus sinänsä. Kun en ole ehtinyt päikkäreitäkään nukkumaan. No, näillä huomiseen. Onneksi ei ole muuta ohjelmaa kuin, että anoppi tulee käymään, Se Ex-siis...

Heräsin vakiosti puoli viisi. Meinasin yöllä käydä tilaamaan kankaita, kun tuli sähköpostiin pieni tarjous. En sitten lopulta tilannut, kun sain itseni tajuamaan, ettei mulla ole varaa. Harmittaa edelleen. Mutta nyt yritän ajatella, että kiva kun uusi liike on avautunut. Voin ostaa sieltä jotain myöhemmin... Hyvä minä!!🙂👍 Kankaita kuitenkin tarvitsen, joten on niitä ostettava...

Kävin eilen hierottavana. Mietin, kuinka joku voi koskea näin läskiin. Mutta ei tuo hieroja ilmaise minkäänlaista vastenmielisyyttä. Mulla on rintakehä aivan arkana, vaikka hän hieroi siitä vain tosi vähän. Aika ei riittänyt eilen enempään. Mä vain olen ihan kosketusarka. Kertoo kai siitä, kuinka lukossa nuo lihakset on.

Teen kohta rentoutumiseharjoitukset. Vai voisiko sitä sanoa, että minä rentoudun? Niissä on ihan eri ajatus. Harjoittelenko vain teenkö jotain, minkä jo - ainakin jossain määrin - osaan.

Mulla on hirveä himo päästä ompelemaan.

Viime yönä olin hereillä puolenyön tienoilla. Loppuyöni nukuin ongelmitta. Yöt vaihtelee. Otin viime yöksi Tenoxit. Ehkä sekin avitti unta. Mulla menee hirveästi väsyttäviä lääkkeitä. Ne eivät vain saa mua nukkumaan paremmin. Toisaalta nukuinhan minä viime yönä kuinkin jotai 6 ½ tuntia, ei vain normaaalisti riitä mulle. En tiedä, tuleeko tässä koko ajan univelkaa.

Pitää vähän järjestää paikkoja, kun ex-anoppi tulee käymään. Käsityölehdet pitää saada paikoilleen ja vähän siivota muutenkin. Makkariin asti en siivoamisessa ole vielä ehtinyt. Ulkona on paljon sumua. Saa nähdä, käymmekö palstallani.

Nyt vielä kahvia lisää ja sitten lattialle rentoutumaan.

Nukuin pitkät unet. Menin nukkumaan siinä kahdeksan aikoihin. Heräsin yhdeltätoista hetkeksi, ja menin takaisin nukumaan ja nukuin liki puoli kuuteen. Mulle tosi hyvät unet! Onneksi uskalsin mennä nukkumaan jo niin aikaisin.

Muuten mieliala on aika alhaalla. Haluaisin edelleeen olla kuollut. Ongelmakäyttäydyin.

Vaikka nukuin pitkään, mua alkoi väsyttää. En kuitenkaan ihan hevin mene takaisin sänkyyn. Tosin voisin olla kyllä vielä nukkumakunnossa. Mikro kilahti, jotein valmistui. En muistanut laittaneeeni mitään aamupalaa vielä tulemaan. Ihmettelin. Kunnes muistin,että laitoin viljatyynyn lämpiäämään. 😀 Se siitä aikaisesta aamupalasta...

Eilen tuli taas paniikki vieljelypalstalla. Olin siellä ex-anopin kanssa.Alan kohta pelätä palstalle menoa. Tämä oli kolmas paniikkikohtaus siellä. Pelkään alkavani välttämään paikkaa. On kai alettava ottaa "estolääkitys" reilummin, ennen palstalle menoa. Tuo alkaa jo holestuttaa. Nyt sille paniikille ei ollut ainakaan selkeästi mitään syytä. Tai sitten se, että tunsin, etten osaa pitää palstatta huolta, kun anoppi löysi sieltä koko ajan roskia, mitä minä en ollut huomioinut, ja hän siivosi mun tavaroiden säilytyslaatikon. En osannut tehdä mitään oikein. Kai siinä on mulle syytä kerraksen.

Juon kahvit ja rentoudun sitten. Ja käyn ehkä vielä nukkumasa.

Hyvää päivän jakoa teille kaikille!

Oireilen syömisellä. Söin liikaa ja oksensin sen jälkeen. Oksennus helpotti oloa, syyllisyytttä liiasta syömisestä. Vähän bulimiaista. Tai enemmän, en tiedä...

Masentaa, väsyttää. Haluaisin laittaa parveketta kuntoon. Tarvitsisin vain kukkia sinne. En tiedä, kannattaako hyllyjä vielä liinoittaa. Silitin ne tosin juuri. Tunnen - en minä tiedä. Syyllisyyttä. Olen huono ihminen. Olen ongelmakäyttäytynyt. Haluaisin kuolla. En pääse noista eroon. Enkä kyllä juuri haluakaan.

Tunnistan taas sen, etten halua mennä nukkumaan, etten joutuisi heräämäään huomiseen päivään. En halua huomista. En halua herätä enää koskaan. Haluan tehdä itselleni pahaa. BDI:ssä sain pisteitä reilusti yli vakavan masennusken rajan. Se ei ole muuttunut. Mutta huomattavasti vähemmän kuin vaikeimmillaan. Mitä yksi lääkäri sanoisi? Olisinko masentunut vai epävakaa tällä hetkellä enemmän.

Alkaa väsyttää. On pakko kohta mennä sänkyyn. En halua nukkua. Miten se vaikuttaa uneen? Heräilenkö läpi yön? En halua edes tietää. En halua herätä enää kertaakaan.

Sisäinen kello on tarkka. Olin antanut itselleni luvan nousta klo 5 ja heräsin minuutia yli.

Olen alkanut virkata keskosille turvalonkeroita. Ohje oli esim eilisessä Hesarissa (löytyy sähköisestä lehdestä haulla "keskonen"), ja toisen ohjeen olen saanut paperisena. Ehkä tässä tulee tunne, että on tarpeellinen, mikä voi vaikuttaa masennukseen myönteisesti. Kokeilkaa!

En kuitenkaan osittain halua luopua masennuksesta. Sillä on vielä jotain tehtävää.

Mielenterveystalon sivuillla on monenlaista asiaa. On testejä ja oma-apu sivustoja useammasta aiheesta. Katselin niitä, ja ainakin syömiseen, ahdistukseen, paniikkiin, nukkumiseen ja masennukseen liittyvä sivut olisivat mulle tarpeen tarkemmin tutustua.

Mutta miksi?!

Miksi voisin paremmin? Ahdistukssta olen - melkein - valmis luopumaan. Mutta nuo muut?

Tänään pitää mennä palstalle. Saan tänään roskat ja roinat vietyä palstaltani pois. Miksi senkään teen?! Kun on pakko...

Masentaa. Kävin tänään juttelemassa terveydenhoitajan luona. Hän oli se ihminen, joka laittoi mut hoitoon tammikuussa. Mua itkettäisi, jos pystyisin itkemään. Mä haluan kuolla. Ex-anoppi on ystävättärensä kanssa tulossa käymään. En haluaisi oikeasti heitä tänne. En halua ketään tänne. Haluan kuolla, tappaaa itseni. Haluan olla yksin. Yksin, jotta saan rauhassa vahingoittaa itseäni. Luulen, että tuo oksentelukin iltaisin on yksi tapa pidellä itseään pahoin.

Teen asioita. Milllään ei ole mitään merkitystä. Ei ainakaan kovin paljon. Haluaisin huutaa tuskaani. Mutta eihän sellaista tehdä. Niinpä jähmetyn masennukseeni.

Haluan itselleni pahaa. Haluan pois!