Kävin terapiassa. Jäi tyhjä ja yksinäinen olo. Tai oikeammin olo, että on yksin.

Vähän kaipaan sairaalaan.

Kumoa voisin auttaa. Mä käyn hiukan ylikierroksilla.tulin sänkyyn maate,et rauhottuisin. Mässytän karkkia,vaikka se on pahaa.
Voitko kirjoittaa hoitajalle sellai ku mä tein. Kerrot siihen ajatuksesi ja pahasta olosta ja toiveesta. Annat sen hänelle ku tapaatte.

Mä lähetän täältä sulle lohtua,voimia ja jaksuja.yritä jaksaa. Oot mulle tärkee...

Sukulainen kävi. Uuvuin. En haluaisi olla yksin, mutta en haluaisi myöskään olla kenenkään seurassa. Mun on huomattavan paha olla. Kaikki on mustaa. Pimeää. Olen kuin menossa mustaanaukkoon. Voimakas veto pimeyteen. Haluan nukkumaan. Pois tästä todellisuudesta.

Kävin terveydenhoitajalla, joka lähetti tk-lääkärille, joka teki lähetteen psykiatriseen päivystykseen sairaalaan. Tulin käymään kotona. Taksi hakee mut sairaalaan kohta. Lääkäri ei olisi päästänyt mua kotiin lainkaan. KELAn taksit eivät olisi kuitenkaan vieneet mua tk-päivystyksestä kodin kautta sairaalaan... En tiedä, mitä toivon tai odotan sairaalan suhteen... Eli jos musta ei kuulu, olen sairaalassa. Jos ottavat edes sisään... Vähän pelottaa...

Toivottavasti saat avun sieltä.

Lääkäri sisäänkirjoitti. Nyt ollaan osastolla. Tää on avo-osasto. Jos en pysty olemaan täällä, siirtävät mut suljetulle. On koko ajan olo, että haluaisin lähteä pois ja kuolla. Oon huomattavan itsetuhoinen. Mutta mua yritetään auttaa. On vain niin vaikea ottaa apua vastaan. Mulla on nyt iltavuorossa mukavan oloinen hoitaja omahoitajana. Mutta koko ajan mua pelottaa. Joudun käyttämään Temestaa, ja lääkäri on juuri määrännyt tarvittavaksi sedatoivaa neuroleptiä. Tuntisin oloni turvallisemmaksi suljetulla, mutta tää osasto on ennestään tuttu ja potilaat rauhallisia. Eristäydyn melkein kokonaan ulkomaailmasta. Soitin sentään äsken miesystävälle.

Jardin Prive, hyvä että olet hoidossa, vaikka siellä ei olekaan kiva olla. Tsemppiä ja voimia jaksaa, hetki kerrallaan, kaikella on joku tarkoitus ja eihän tiedä jos siitä kuitenkin olisi jokin hyöty, että olet siellä.

Voimahalaus🙂🌻

Kiitos teille, Saloka ja Autiotalonkuunvalo! Tuntuu lohduttavalta, kun joku kirjoittaa tähän ketjuun. Tiedän, että tätäkin ketjua moni lukee, mutta tuntuu mukavalta, kun tietää joidenkin palstalta tuttujenkin lukevan. Olettehan monet kuin ystäviä, vaikka emme paremmin tunne.

Päivä on mennyt lääkkeitä syödessä. Minä, joka nykyään olen vastustanut lääkkeitä, olen sujuvasti luiskahtanut lääkkeiden käyttöön. Tekisi vielä mieli annosta rauhoittavia. Edelleen on niin paha olo, että haluan kuolla.

Hei Jardin, olipas onni, että kurkkasin tätä ketjua, kun en mukamas löytänyt sinun toista ketjuasi. Olet siis osastolla? Ihanaa kuulla, että joku koittaa auttaa sinuaja ettet olisi yksin kaikkien asioiden kanssa. Koita olla avoin ja kertoa kaikki miltä tuntuu, muuten eivät osaa sinua auttaa. Minä en ainakaan halua sinun ajattelevan kuolemaa vaan haluan sinulle mahdollisinman paljon paremman huomisen. Voimia!🌻🙂🌻

Kiitos, Dahliakukka! Mukava kun kirjoitit...

Kyllä mua hoidetaan täällä. Olen edelleen hyvin itsetuhoinen ja ahdistunut. Huomenna tapaan todennäköisesti lääkärin ja tiedän jotain jatkosta. Nytkin haluaisin lähteä pois osastolta, mutta olen luvannut kertoa hoitajille, ennen kuin sen teen. Ahdistuksen suhteen on hankalaa, kun en voi/saa vahingoittaa itseäni, ja sitä yritän noudattaa. Ei ole omia keinoja hallita ahdistusta. Lääkettä saan ainakin tänään tarpeen mukaan. Jonkin verran mua pelottaa. Tiedostan, että voin tällä hetkellä huomattavan huonosti.

Mulla on sekavia ajatuksia ja tunnen selkoavani. Alkaa ahdistaa ja en tunne et se loppu is ollenkaan. Kotona asiat hyökkää kimppuun ja tuntuu että mun pitäisi mennä sinne niitä hoitaa kuntoon. Että niin kauan kun oon täällä,ni pahenna asiat kotona. Mut silti tiedostan etten kye olemaan kotona. Jätän siellä syömättä,kun nyt ku kattelen hiukan mitä syön.
Itsetietoinen en kai o,vaikka tämä ahdistus yrittää saada mun tekee jotain itselleni.
En voi temestan vielä ottaa. Se väsyttää ja nukkumaan ei voi mennä.
Miksi mä aina sekoitan asiat.

Anteeksi vuodatus. Olen melkein koko päivän ollu huoneessa,yksin. Olen syö ny liikaa. Tahtoisin oksentaa,mut ei voi. En haluu puhuu,kuulen ääneni kaivosta. Voisin tukehuttaa itteäni. Ottaako silti tavarat va ja lähtis himaan,sinne hullunmyllyyn...?

Voimia jo sulle. Lepää nyt ja Anna muiden auttaa sua. Syö aina ku on aika,vaikka vähän.

Hei, Saloka, voimia sulle.

Lääkäri puhui uloskirjoituksesta keskiviikkona. Tuntui mahdottomalta. Kävin kotilomalla. Viiltelin. Eli ei loma onnistunut. Nyt olen itkenyt. Haluan vain kuolla! Olla kuollut! Lääkittiin rauhalliseksi. Olen väsynyt. En haluaisi elää. On paha olla.

Tunnen itseni todella huonoksi. Mulle tuli olo, että alan hakkaamaan itseäni. Kävin kertomassa sen hoitajalle, ajatuksella, että tarvitsen lisää lääkettä... ei siinä sinänsä mitään, mutta mun piti sitten alkaa kertailemaan, paljonko olen ko. lääkettä ottanut. Se oli perseestä! Nyt häpeän. Mikä paska olenkaan.

Nyt en enää jaksa käyttätytyä asiallisesti. Itku ja paha olo on tullut esiin. Ehkä hyvä niin. Ei voi kuvitella mun voivan hyvin,

Lääkäri ehdotti tänään yhtä masennuslääkettä aloitettavaksi. Tulin vähän katsomaan netistä kokemuksia ko. lääkkeestä. Vähän oli tietoa. Kai minä sitten suostun siihen kokeiluun.

Luulen tietäväni, mitä tapahtuu seuraavalla kotilomalla... Ei hyvä...

Ahdistus on lähes jatkuvaa. Siihen haen lääkkeitä. Mieli alhaalla. Mietin itsetuhoisia...

Mä en paljoo puhe me enää. Yritän pitää kaikki langat käsissä. Tuli syötyä liikaa,sen mahakin näyttää. Pe olis tarkoitus lomailla ja la tulla takas. Kotona oottaa kauhua urakka. En jaksa,en halua. Tänään on pakko hoitaa pyykit. Eilen jäi pesukin. Olen väsyny ja jaksamaton.

Ihmeen pian ne kotiin sut pistää. Mut tä on Suomen käytäntö.

Tämä asia ei tietenkään minulle kuulu, mutta jumpparini aikoinaan takoi sen syvälle päähäni. Kysyn nyt sitä teiltäkin...eli miksi niin helposti lykätään lääkkeitä, jotka ei paranna vaan siirtää asioita. Pimentää hetkellisesti, mutta siellä se perinmäinen syy on yhä muhimassa, kun sitä ei ole selvitetgy, eikä sitä ole saatu poistettua. Ihmistä pitäisi hoitaa kokonaisuutena ei pistää vaan hiljaiseksi lääkkeillä. Onko sinulta Jardin kysytty miksi haluat kuolla tai viillellä itseäsi? Mikä sinulla laukaisi alunperin sen tunteen? Kyökkipsykka täällä taas paasaa. Ihan omalta kohdaltani tiedän, että noin se menee. Heti, kun uskallat sanoa on paha olla niin johan määrätään lääkettä. Tai kuten minulle koomassa ollessani aloitettiin toinen masennuslääke ja en tiedä millä perusteella. Ei minun olo ole mihinkään muuttunut lääkkeellä tai ei se muuta tosiasiaa, että olin koomassa. Toivottavasti tavoitat punaisen langan höpötyksestäni. Sekin asia muuten, että niin kauan, kun itse ei halua parantua niin ei sitä paranekkaan. Ainakin näin minä koen asian.
Älä Jardin luovuta, huomaatko kuinka monta meitä on täällä, joille olet tärkeä ja jotka toivovat sinulle parempaa huomista. Vilpittömästi, sydämestä.