Mä herään aamuisin usein kuuden aikoihin ilman kelloa. Tänään jo viideltä. Onkohan tämä masennuksen oire? Tein äsken BDI:n, 32 pistettä. Vakava masennus. Satutan itseäni pitkin päivää. Nyt väsyttää.

Nyt mua alkaa väsyttää enemmän... Suihkussa pitäisi tänään vielä käydä, mutta voi olla, että jää aikomukseksi.

Pää on pöhnässä. Nukahda tähän koneelle

Heräsin taas ilman kelloa ennen kuutta. Nyt vähän väsytttää, mutta sänkyyn en enää mene.

Mulla on poikkeuksellisesti terapia jo tänään.

Satutin itseäni vähän. Tuntuu, ettei se riitäisi. Mikä saa ihmisen pahoinpitelemään itseään? Ajattelen nyt esim. ruoan oksentamista, viiltelyä, yliannostuksia, mitä mulla itselläni on välillä. Riittääkö vastaukseksi, että olen sairas?

Olen mietinyt sitä, että olisi kiva osallistua useammalle Työväenopiston kurssille kevään aijkana, mutta jaksanko käydä kurssilla vaikka kahdesti viikossa? Kolme kertaa viikosa terapian lisäksi voisi olla liikaa. Voi olla, että mulla jää kokonaan pois Intianpeittopiiri. Viikot tuntuu niin raskailta, jos on enemmän ohjelmaa. Välillä sen jaksaa. Viikon silloin tällöin, muttei jatkuvasti. Kai se sairaus näkyy tuossakin. Ei jaksa. Ja kun touhuan kotonakin...

Sain eilensiivottua keittiön ja WC:n. Keittiössä pitää vielä järjestää säilytysrasiat ja yksi nurkka, mutta kun rasiat on vielä märkiä, jätin työn myöhemmäksi.

Tänään haluaisin jatkaa järjestämistä, mutta terapia keskellä iltapäivää sotkee mun ajatuksia. Kai se jatko tapahtuu olohuoeessa. Tavaraa siirtyy todennäköisesti makkariin. Pääsee sitten sinne asti ehdittyäni pakkaamaan sitä kaappeihin ja takaisin muihin tiloihin.

Muta miksi ihmeessä mä teen tätä?!!😑❓

Hei JP!
Minäkin haluaisin terapiaa, sellaista oikeeta kelan maksamaa. Kiva kun olet jaaksanut touhuta.

Tuntuu, ettei tästä päivästä tule mitään. Heräsin ajoissa ja otin lääkkeet, mutta menin sitten takaisin nukkumaan. Lähden käymään asioilla. Josko sen jälkeen saisin jatkettua paikkojen järjestämistä...

Masentaa. Haluaisin kuolla.

Hei Jardin Prive, millaisissa tilanteissa sinulla ilmenee paniikkikohtauksia? Mulla on nyt ollut pari viikkoa taas aivan melkoista vuoristorataa. Oireita ahdistuksesta paniikkiin ja masennuksesta kuolemaan. En kuitenkaan harrasta viiltelyä tms vaikka ymmärrän miksi jotkut niin tekee. Fyysinen kipu on helpompi kestää kuin psyykkinen tuskaisuus. Luulen, että nämä ovat SSRI- vieroitusoireita. Eilen oli vähän niitä sähköiskujakin taas päässä. Lääkitys loppui kokonaan syyskuun alussa ja silloin heti lopetuksen jälkeen oli vain päänsärkyä ja väsymystä. Välillä on ollut normaaliakin, mutta nyt nämä oireet on aika sietämättömiä. En olisi ikinä aloittanut koko lääkitystä jos olisin tiennyt mitä se tekee.

Hei, Amassados!☺️❤️☺️ Mulla tulee paniikkikohtauksia useimmiten silloin, kun mietin, mitä muut ajattelevat musta, osaanko tehdä jotain oikein. Ja tämä erityisesti silloin, kun asia on uusi. Mutta niitä tulee monasti silloinkin, kun säikähdän, olenko tehnyt jotain väärin ja pieleen. Tämä tietysti liittyy tuohon edelliseen. Ja sitten tulee eteen kohtauksia, jolloin nuo ei päde. Tulee vaan paniikki.

Tällä hetkellä paniikkikohtauksiin tuntuu liittyvän myös Ketipinorin vähentäminen. Saa nähdä, miten käy ensi viikolla, kun Ketipinor on kokonaan loppu...

Olen tänään ottanut jo kaksi beetasalpaajaa ja Temestaa, ja taas ahdistaa. On kai pakko ottaa Temestaa lisää.

Lainasin kirjastosta verenpainemittarin. Olen opetellut sen käyttöä. Päivemmällä oli arvot aika normaalit, ehkä vähän mulle alhaiset, mutta äsken yläpaine oli enää 106. Ihmettelin "mittausvirhettä", kunnes tajusin tuon johtuvat beetasalpaajasta. Eli sen verran se laskee paineita. Ei ihme, ettei lääkkeen ottamisen jälkeen nopea kävely varsinkaan ylämäkeen suju.

Mä mietin kuolemaa. Siis itsemurhaa. En uskalla sitä tehdä. En ole vielä riittävän syvällä. Viime huhti-toukokuussa olin hyvin masentunut. Mua ei otettu silloin sairaalaan. Ei mua oteta sairaalaan, kun mä olen epävakaa. Hengissähän vielä olen, silloin siitä selvittiiin... Jos menisin - kun menen - samaan kuntoon kuin silloin, edellytettäisiinkö mun aloittavan Ketipinor uudelleen tai joku muu lääke. Tai menevän sähköön tai magneettistimulaatioon. En taida suostua mihinkään. Mä en vain haluaisi enää elää. Mulla on ihana lapsi. Se on ainut syy vielä jatkaa tätä elämäksi kutsuttua aikaa. Masentaa aika lailla. Sain juuri BDI:stä 36 pistettä eli ei vielä hirveän paha. Haluaisin satuttaa itseäni kunnolla! (Satutin vähän.) Tuntuu, etten voi tehdä mitään vointini eteen. Jotenkin en osaa miehellekään kertoa, että voin huonosti. Itse on pärjättävä. Lapsena kai sen olen oppinut. Kriisipuhelimeen soittaminen olisi ainut keino nyt teidän lisäksi jakaa tätä. Ettekä tekään lue tätä nyt... En minä osaa elää tätä elämää. Ei musta ole mihinkään...

Nyt ei ole yhtä paha olo kuin eilen illalla, mutta huonosti voin edelleen. En ole saanut tehtyä tänään mitään. Masentaa ja turhauttaa.

Luin Hesarin artikkelin äitiydestä ja siihen liittyneet kommentit. Tuli ahdistus taas pintaan liittyen lapsen synnytykseen. Se oli niin kivulias ja traumaattinen. Vaikka aikaa on yli puolitoista vuosikymmentä tuo nousee aina välillä tietoisuuteen. Paljonko vaikuttaa tiedostamatta koko ajan?! Nyt tuntuu pahalta!

Oon tän iltaa lueskellut synnytystrauma-keskusteluja. Kyllä mulle synnytyksestä IKnn trauma jäi. En uskaltanut toista lasta oikeastaan edes harkita. Mulle se kipu oli kai eniten se juttu. Olisin halunnut kuolla. Päästä siten pois siltä kivulta.

Ehkä nytkin tuo kuoleman ajatus liittyy kipuun, henkiseen vain. Päästä henkisestä kivusta irti.

Pelkään, miten saan nukuttua ensi yön. Otin jo Temestaa.

En sanoisi, ettei olisi pitänyt lukea sitä Hesarin juttua tai noita keskusteluja. Tuolla sisällä tuo trauma kuitenkin jo oli. Piilossa, en ehkä sitä vielä edes kunnolla tajua. Pitää nostaa asia esiin viikolla terapiassa. Jotain tuolle on tehtävä. En haluaisi piilottaa sitä taas. Siellä sisällä se kuitenkin vaikuttaa. Ja on vaikuttanut sen, että mulla on vain yksi lapsi. Olen surullinen. (Tunnistan ainakin yhden tunteen. - Terapeutti voisi olla tyytyväinen...)

Mitenköhän tällaista asiaa lähestytään näin kauan synnytyksen jälkeen? En ole enää siinä iässä, että todennäköisesti synnyttäisin. Olenko odottanut liian pitkään? Menettänyt elämäni?

Onhan mun elämässä käynyt muutakin, ihan lapsuudesta asti, mutta luulen tällä olleen merkitystä masentumisessani lapsen syntymän jälkeen.

Mua pelottaa. (Toinen tunne!)

Synnytystraumasta oli aika vähän keskusteluja. Luin ne. Ahdistihan se. Ehkä se sitten avitti Ketipinorin loppumisen lisäksi sitä, että sain illasta reilun kolmen tunnin mittaisen paniikkikohtauksen.

Sain yhden lahjaliinan valmiiksi. Siitä tuli aika kiva... Nyt mä oon niin väsynyt, että on mentävä nukkumaan. Mielelläni jäisin vielä tähän koneelle istumaan...

Minä sain eilen viimeisteltyä poikaystävälleni tekemäni takin. Olen siitä sangen iloinen. Herkästi aloitan helpolta tuntuvia juttuja ja sitten ne jää kesken kun en jaksa viimeistellä. Tästä takistakin puuttui vain pari pistoa kauluksesta sekä hihansuiden huolittelu. Nyt ne on tehty. Tänään sain alulle mekon, jota ajattelin käyttää eräässä juhlassa, joka on lähiaikoina. Sen kaava on melko yksinkertainen, mutta aijon lisätä siihen omat mausteeni saadakseni siitä juhlavamman. En ole ennen ollut niinkään mekkoihminen, mutta tämän 30 liikakilon kanssa en mahdu mihinkään housuihin. Tai no, ehkä jotkut kokoa 48-50 sopisi, mutta kun olin ennen kokoa 36-38 niin en kestä ajatusta jättisuurista vaatteista. Huijaan mieluummin itseäni ja teen mekkoja, jonka alla läskini ei niin näy. Olisin halunnut tehdä jouluksi jonkun kivan ja jouluisen asun, mutta ei ole rahaa ostaa uusia kankaita. Täytyy vaan tyytyä varastossa oleviin.

Hei, Amassados! Ompeleminen ja uuden aloittaminen on kivaa. Mullakin on vaikeuksia saada töitä valmiiksi. Nyt joulun alla on syntynyt useampia pienempiä projekteja lahjoiksi. Ja se mekko kurssilla. Odotan innolla kevään kansalaisopiston kursseja. Toivon kurssien alkavan. Yksi olisi tässä lähellä. Ja mahtuvani mukaan haluamilleni kursseille. Toivottavasti ilmoittautumisjärjestelmä toimii ilmoittautumisen yhteydessä!

Ostin lahjapapereita. Lähimmille teen lahjat. Postitan ne viikonvaihteessa. Jotain tein, jotain tekemääni löysin valmiiksi tehtynä ja lahjaksi suunniteltuna. Lapselle pitäisi vielä keksiä jotain. Haluaisin tehdä hänelle jotain pysyvää lahjaksi. Ja sitten voisin antaa vähän rahaa lahjana. Se olisi ehkä mukavinta. Saisin tehdä jotain rakkaimmalleni ja hän saisi jotain, mitä tarvitsee...

Joulupipareita koristelin eilen ja piparimökin osat. Nyt odottelen mökin osien kuivamista, että pääsisin kokoamaan mökkiä. En tiedä, onko mulla riittävästi tomusokeria kokoamiseen. Ehkä olisi hyvä varmuudeksi ostaa paketti lisää.

Alan jo odottaa joulua. Nopeasti se tunnelma tuli tänä vuonna. Olen kuunnellut Toivontuottajien Jouluradiota (kuuluu myös netissä), ommellut lahjoja, tehnyt joulukortteja ja lähetellyt niistä suurimman osan. Ja vähän miettinyt, mitä me tänä vuonna lapsen kanssa syödään joulunpyhinä. Miestä tulee varmaan ikävä, mutta hän tulee luokseni joulunpyhien jälkeen.

Synnytykseen liittyvän trauman käsittely saattaa alkaa edetä. Hoitaja etsii terapeuttia, jolla olisi kokemusta asiasta. Minä tilaan synnytyskertomuksen ja muut paperit sairaalasta. Ehkä tämä tästä.

Oikeastaan mulle kuuluu nyt yllättävän hyvää. Yöllä nukuin vähän huonosti. Väsynyt tulen olemaan illemmalla.

Voimia teille kaikille, ja minullekin...!

Jotenkin haikea ja vähän iloinenkin olo. Lapsen vauvakirja on löytynyt, ja nyt se on minulla. Lueskelin sitä. Paljon hyviä asioita, joita on ollut, ja jotka olen unohtanut. Ikävä on sellainen iso juttu, joka saa mut nyt itkemään.

Kuuntelen sadetta ja istun hiljaisuudessa. Luen. Muutakin...

Nautin ja ikävöin; Menneisyyttä, joka on välillä läsnä, ja nykyistäkin.

Hei JP:
Mulla vaikeaa, pidäthän yhteyttä minuun. Kiva kun saat muistoista lohtua, mullakin ollut useita onnellisia vuosia. Pitäsköhän tänään kirjoittaa A:lle, on mun rakas kirjeystävä. Lähetti tekstarin että olisin varovainen lääkkeiden kanssa, ei halua mua menettää. Luetko koskaan Raamattua. Minä luen nyt joka päivä. Tyttö nukkuu vielä, vapaapäivä, menee iltäpäivällä poikaystävänsä luo. Heräsin seitsemältä, sain kuitenkin nukuttua jokusen tunnin.