Hei, Arka ja Salainen55.
En tiedä, mitä häpeän viiltelyn suhteen. Ehkä se on vain sitä, että mielikuvissani eivät viiltele kuin teinit, ja sitten olen minä, joka olen aikuinen ja viiltelen. En salaa sinänsä viiltelyäni. Hoitohenkiökunnalla se on tiedossa. Itse asiasta kerron. Mutta säästääkseni ympäristöä ja läheisiä, en viiltojani esittele. Kyllähän nuo aiemmat jossain määrin näkyvät, mutta ei kukaan koskaan ole niistä kysynyt. Harva varmaan edes huomaa. Nyt viiltelen reisiin, mitkä saan peitettyä. Tytärkään ei tietääkseni ole niitä nähnyt. Siitä olen helpottunut. En toivo hänen alkavan viiltelemän pahaan oloonsa koskaan!
Olen viiltänyt jo tälle päivälle kertaalleen. Kysyit, Arka, miksi viiltelen. Ehkä se on eniten ahdistuksen hallintakeino. Mutta myös jonkunlainen osoitus ja merkki muille (tässä tapauksessa minua hoitaville tahoille), että voin edelleen huonosti. Ja merkki myös siitä, että voisin tehdä itselleni myös enemmän pahaa.
Käsitöihin asti en ole tänään ehtinyt. Ehkä vielä myöhemmin. Mutta pyykkikone pyörii ensimmäistä koneellista. Pari vielä jäljellä...
Toivottavasti viikonloppuunne kuuuluu edes jotain hyvää!🙂