Tyttö oli yön mulla. Lähti juuri. Otin tuossa aiemmin jo betasalpaajan. Ahdistaa koko ajan jonkin verran. Yritän estää paniikkikohtauksen tulon. En tiedä, mitä nyt tekisin sen estämiseksi. Toinen betasalpaaja? Temestaa? Ei-lääkkeelliset keinot ei nyt toimi...

Tämä paniikkikohtausten pelko on aika invalidisoivaa...

Jardin Prive!
Onneksi on lääkkeitä. Täällä kotona aikaa vietetään miehen kanssa kaksin. Tyttö poikaystävällään, tulee illalla. Serkku vienyt kynttilät isän ja äidin haudalle. Onko sinun vanhempasi kuolleet? Miten vietät pyhäinpäivää.

Hei, Arka!☺️❤️☺️ Paniikkikohtausta ei ole tullut, mutta olen ottanut tänään jo kaksi betasalpaajaa. Ehkä ne auttaa...

Kävin kirkossa. Sytytin kirkolla kaksi kynttilää kuolleille läheisille. Muuten aion tämän päivän viettää kotona ja ommella. Kirkon jälkeen olen tosin istunut tässä koneella ja soitin äidilleni.

Tyttöä on ikävä.

Tekisi mieli kuolla. Mietin sitä. Mutta älkää nyt huolestuko... Masentaa...

Ei ole ajatukset enää vain ruoassa ja syömisessä. Nyt sen jakaa ahdistus ja paniikki.🤔

Onko nää vieroitusoireita? Vai onko Ketipinor peittänyt ne eli onko ne mua itseäni ja sairauttani? Mikä menee ohi ja minkä kanssa on elettävä? Onnistuuko Ketipinorin lopetus?

Ja miten mun pitäisi toimia tämän masennuksen suhteen? Ei ole edes vielä ilta, että masentaisi.

Hei!
Paha olo on täälläkin, ahdistus ja masennus ja pakko-oireinen häiriö. Muu perhe nukkuu vielä, minä olen yrittänyt lukea ja kahvia olen keittänyt. Ensi viikolla ois tiistaina mummokerho seurakunnalla ja torstaina mielenterveyskuntoutujien kerho. Oxaminin varassa haluaisin niihin mennä, saa nähdä antaako mies niihin kaksi. olut myös on ollut tukena. Apteekissa oottaisi anafranil ja ketipinor, en nyt muista ollaanko maanantaina menossa myyrmäkeen että hakis sieltä. Oululainen rakas kirjeenvaihtokaverini kirjoitti että hänelläkin on paniikkihäiriö ja on ollut pahentumaan päin. Välttelee marketteja ruuhka-aikaan ja on paha olo hississä jos monta ihmistä ja ei voi istua bussissa jos joku istuu selän takana. Lähetin hänelle kirjeen perjantaina ja nyt odotan vastausta, hän usein alkaa vastaamaan heti. On mies mutta mieheni hyväkyy kirjesuhteemme kun luottaa minuun ja tietää että myös arilla on vamo jota hän syvästi rakastaa. Olen ymmärtänyt että sinullakaan ei ole elämänhalua. Yritetäänkö keksiä mistä sitä sais. Serkkuni ei ymmärtäny ja alko minua neuvomaan kun kuuli etten käy mammografiassa.Mikä hän on minua neuvomaan.Jardin Prive olet tärkeä. Pidetään yhteyttä. Mitä tytöllesi kuuluu?

Hei, Arka!☺️❤️☺️ Kiitos kysymästä.... tytölle kuuluu hyvää.

Mun on nyt vaikea olla. En tiedä, onko syynä, kun ajatukset meni tyttöön. Kaipaan häntä, vaikka oli mulla toissayön. Niin vähän aikaa. Satutin jo itseäni. Ehkä paniikki yrittää iskeä päälle. Ottaisinko jotain lääkettä?

Montako kirjeystävää sinulla, Arka, on? Mukava, kun sellaisia jollain vielä on! Mä viestittelen sähköpostitse yhden ystävän kanssa. Yleensä päivittäin vaihdetaan viestejä.

Tekee mieli ompelemaan. Mietin, mitä ompelisin. Projekteja on niin paljon... Mua ahdistaa. On pakko ottaa lääkettä... Otin yhden Temestan ja betasalpaajan, mutta en lainkaan tiedä, riittääkö se... Mun pitää soittaa huomenna lääkärille ja pyytää kirjoittamaan betasalpaajaa lisää. Selviänkö mä ilman Ketipinoria?! Tosin tuskin tää kaikki oireilu sen vähentämisestä johtuu. Onhan mulla ollut paniikkioireita aiemminkin...

Elämänhalu on vähän heikko.

Edelleen mietin ompelemista. En vain pääse tästä koneelta minnekään. Väsyttääkin... Tunnen itseni kurjaksi ja huonoksi. Mua pelottaa, kai tuo itsetuhoisuus... Tekee mieli satuttaa itseä lisää...

Hei JP!
Älä satuta itseäsi, yritetään elää. Minä sain kymmenkunta vastausta kirjeenvaihtoilmoitukseen, heistä valikoitui kolme jotka ovat rakkaita. Ihmisiä jotka ovat toimeentulotuella ja eläkkeellä ja yrittävät elää elämäänsä. Hyvä että sulla on se sähköpostiystävä. Hienoa kuulla että tytölläsi kaikki hyvin.

Hei, Arka! En satuta itseäni kovin, mutta välilä on vain "pakko".

Soitin lääkärille reseptin uusinnasta. Onnistui. Mua masentaa. Pelkään paniikkikohtauksia. Ahdistaakin...

Yritän vielä saada hoitajan kiinni. Ja ompelen ja tiskaan. Tuntuu, etten pysty mihinkään. Lääkkeitä pitäisi vetää naamaan koko ajan. Eikä Temesta enää tehoa. Pitäisi pitää siitä taukoa! Mutta, kun koko ajan sitä menee. Mitä teen!😑❓ Pyykkikonekin pyörii...

Mä haluaisin saada pään sekaisin.

Satutin itseäni äsken. Inhoan itseäni niin paljon. En osaa nyt olla syömättä liikaa. Tänään aloitan taas normisyömisen... Enkä varmaan onnistu siinä, mutta yritetään...

Kahvi sai aikaan paniikkikohtauksen. Tai melkein paniikkikohtauksen. Otin beetasalpaajan ja yhden Temestan. Näköjään kahvin suhteen on vaihtelevasti ongelmia. Ei aina, mutta toisinaan.

En ole nyt ottamassa yliannostusta tai muuta, mutta ajatukset on hetkittäin niin tummat.

Ahdistus/paniikkikohtauksia tulee nyt 2-3 päivässä. Beetasalpaajasta on apua niiden tullessa, mutta otan myös samalla Temestaa. Kyllä ne ohi menee, mutta sitä epäilee aina niiden tullessa. Tuntuu, ettei millään helpota, jokainen hetki on liikaa ja pelottava.

Mieli on synkkä. Olen kai väsynyt.

Hei JP!
Onko sinulla alkanut tulla paniikkikohtauksia nyt enemmän, muistelenettet ole niistä ennemmin niin usein maininnut. Mulla tasainen ahdistus eli yleinen ahdistuneisuushäiriö. Anne soitti ja sanoi rukoilleensa puolestani. Pirkko Jalovaara on minulle myös tärkeä.

arka kirjoitti 4.11.2015 9:23

Hei JP!
Onko sinulla alkanut tulla paniikkikohtauksia nyt enemmän, muistelenettet ole niistä ennemmin niin usein maininnut. Mulla tasainen ahdistus eli yleinen ahdistuneisuushäiriö. Anne soitti ja sanoi rukoilleensa puolestani. Pirkko Jalovaara on minulle myös tärkeä.

Hei, Arka!☺️❤️☺️

Musta tuntuu, että sellaista "perusahdistusta" on nyt ollut vähemmän. Mutta sitten sellaista kovempaa, joka on heti voimakasta tai joka tuntuu nopeasti muuttuvan voimakkaaksi, on useammin. Oikeastaaan päivittäin. Ja on keskimäärin ollut kahdesti päivässä. Tänään, tähän mennessä, vain kerran, tosin. Niihin otan nyt Beetasalpaajaa ja Temestaa. Mulla menee nyt Ketipinoria enää 200 mg:aa, puolet depottia, puolet tavallista. Ja koko ajan sitä vähennän.

Saa nähdä, miten tuo Ketipinorin loppuun vähennys onnistuu. Tähän asti on mennyt kuitenkin aika hyvin. Temestaa ja Beetasalpaajaa menee, mutta niiden määrät - ehkä - vähenee aikaa myöten.

Jardin Prive kirjoitti 11.5.2014 21:26

Mun elämässä on synkkä kausi. Taas kerran ja ollut jo pitkään. Vahingoitan itseäni. Mietin kuolemaa. Haluaisin pois. Ihan oikeasti kuolla vain pois. Masennus on aika kova, enkä sen usko muuksi muuttuvan. Haluaisin huutaa. Ja pyytää apua. - Mutta korrekti kun olen, niin pysyn hiljaa. Pitäisikö hakeutua sairaalaan?!

Luin tämän ekan viestin ja vastaan siihen. Vastauksia ja kannustuksia olet varmaan saanut muiltakin, että paranisit.
Oletko kokeillut ihan vain kuntoilua, ulkoilua ja päiviin rytmiä tekemisillä. Ihan vain tavallisia asioita joita tehdään joka päivä.
Kun alkaa eka kertaa esim. leipomaan niin se on tosi ihana tunne, kun saa käsillään jotain tehdä, pehmää lämmintä taikinaa vaivata. ja tekee sen sitten myös pullaksi eikä lopeta kesken vaikka kuinka mieli huutaa. Tai kun pesee ikkunat?
Sen jälkeen aina kun meinas mennä alamäkeä, muistutin itseäni että olen kerran noussut alhosta enkä sinne enää halua. Rukous auttaa kun pyytää Korkeimmalta apua ja uskoo siihen. Mutta siinäkin on vaaransa jos on mieleltään liian herkkä, liian tunteelliset, syyllistävät laulut saavat mielen ahdistumaan, eivät paranna. Mutta kiitollisuus parantaa ja iloiset laulut, niitä on paljon, eikä niiden tarvi olla hengellisiä, kunhan ovat iloisia ja mieltä nostattavia. tsemppiä ja iloa elämään!

salainen55 kirjoitti 5.11.2015 7:23

Jardin Prive kirjoitti 11.5.2014 21:26

Mun elämässä on synkkä kausi. Taas kerran ja ollut jo pitkään. Vahingoitan itseäni. Mietin kuolemaa. Haluaisin pois. Ihan oikeasti kuolla vain pois. Masennus on aika kova, enkä sen usko muuksi muuttuvan. Haluaisin huutaa. Ja pyytää apua. - Mutta korrekti kun olen, niin pysyn hiljaa. Pitäisikö hakeutua sairaalaan?!

Luin tämän ekan viestin ja vastaan siihen. Vastauksia ja kannustuksia olet varmaan saanut muiltakin, että paranisit.
Oletko kokeillut ihan vain kuntoilua, ulkoilua ja päiviin rytmiä tekemisillä. Ihan vain tavallisia asioita joita tehdään joka päivä.
Kun alkaa eka kertaa esim. leipomaan niin se on tosi ihana tunne, kun saa käsillään jotain tehdä, pehmää lämmintä taikinaa vaivata. ja tekee sen sitten myös pullaksi eikä lopeta kesken vaikka kuinka mieli huutaa. Tai kun pesee ikkunat?
Sen jälkeen aina kun meinas mennä alamäkeä, muistutin itseäni että olen kerran noussut alhosta enkä sinne enää halua. Rukous auttaa kun pyytää Korkeimmalta apua ja uskoo siihen. Mutta siinäkin on vaaransa jos on mieleltään liian herkkä, liian tunteelliset, syyllistävät laulut saavat mielen ahdistumaan, eivät paranna. Mutta kiitollisuus parantaa ja iloiset laulut, niitä on paljon, eikä niiden tarvi olla hengellisiä, kunhan ovat iloisia ja mieltä nostattavia. tsemppiä ja iloa elämään!

Hei, Salainen55! Tervetuloa ketjuun!☺️❤️☺️

Tuosta päivärytmistä ensin. Sanoisin, että mulla on aika hyvä päivärytmi. Mulla on niin monena päivänä ohjelmaa, ja usein jo aamupäivästä, että herään kohtuu aikaisin, toisinaan jo kuudelta tai viimeistään seitsemältä, että se asia on kunnossa. Onhan mulla päivä, kun en saaa mitään aikaiseksi, mutta yritän välillä opetella itseäni irti "pitäisi"-ajatuksista. Jos ei pidä, niin sitten ei ole pakko. Eilinen oli rankka päivä: aamusta terapia ja illasta ompelukurssi. Eikä tämä loppuviikko helpota. Pelottaa, miten jaksan...

Mutta liikkuminen onkin sitten ihan toinen asia. En saa itseäni liikkeelle! En sitten milllään!

Hengellisyyden suhteenolen itseni kanssa tasapainossa. Sitä on, mutta ei liikaa.

Hyvää viikon jatkoa sinullle, kirjoittele!😍

Huomenna tippuu ketipinor depot 100 mg:sta 50 mg:aan. Aamussa menee tavallista 50 ja päivällä 50 mg:aa. Eilen ei tullut paniikkikohtausta, mutta otin kahdesti ennakoivasti beetasalpaajaa ja Temestaa. Toivottavasti paniikkikohtaukset on vieroitusoire eikä pysyvä tila!

Laitoin tytön isälle onnittelut isänpäivästä, sain kiitokset takaisin.

Pesen tänään pyyykkiä, tiskaan, ompelen ja teen käsitöitä. Tähän mennessä kahta ensimmäistä. Toivottavasti loputkin toteutuvat! Käsityötarvikkeita olen katsellut. Kulunut viikko on ollut huomattavan täynnä ohjelmaa, tuleva on onneksi rauhallisempi.

Taas sataa vettä. Ei tarvitse mennä kävelylle...

Alankohan väsymään? Mieli alkaa masentumaan. Voi olla, että jää loput projektit tekemättä... Ei hyvä. Ja sitten masentaa lisää.