Viime yön nukuin hyvin. Olin nostanut Levozinin annostusta. Ja ehkä Ketipinor sotki unta vähemmän. En tiedä... Mutta hyvä yö se oli!
Ulkona on sumu. Mun mieliala on samanlainen.
En tiedä, mitä tekisin tänään. Olisi kiva ommella, mutta en tiedä, saanko itseäni siihen puuhaan. Vähän tiskiäkin jäljellä eiliseltä. Ja järjestellä pitäisi. Eli oikeastaa tuo ompelu on asia jota "ei pitäisi tehdä". Ehkä... Nyt vain tuntuu sen verran kurjalle, etten taida pystyä ainakaan ihan heti yhtään mihinkään muuhun kuin roikkumaan netissä.😞
Mindfullnesin systeemillä nyt kai pitäisi ajatella, että "tunteet tulee, tunteet menee, päästä niistä irti". Jotenkin mä en tykkää tuosta ajatuksesta. Mun mielestä tunteet tulee tuntea. Mutta toisaalta, jos ajattelen tämän masennuksen menevän vielä pois... se menettää voimaansa. Mutta toimii ainoastaan lievän/keskivaikean masennuksen kanssa. Ja tietysti tavanomaisen "masennuksen" kanssa. Vaikeassa masennuksessa on mahdotonta, sanoisin jopa naurettavaa, ajatella, että masennus menisi ohi!
En edelleenkään tiedä, mitä mä tämän aamusession jälkeen teen... Vähän väsyttääkin. Nukuin reilut kahdeksan tuntia. Voi olla unen määrä, Levozinin vaikutusta tai Ketipinorin vaikutusta... tai jotain... No, mutta kuitenkin... Yritetään taas selvitä tästä päivästä! Voimia teille kaikille!