arka kirjoitti 5.10.2015 12:53

Hei JP!
Tärkeää tuo että olet äiti. Ihanaa että tyttö oli luonasi. Meilläkin pitää olla tarkkana että rahat riittää. Olutta voi ottaa vaan kohtuudella. Onneksi on uusi Oxamin tuolla kaapisa, otan tänään kaksi. Sitten tehdään pitsaa.Voimia sinulle paljon ja hali!

Hei, Arka!☺️❤️☺️

Tunnen edelleen kipua tytön lähdöstä. Otin Temestan, mutta vieläkin ahdistaa. En jaksa ahdistusta. Otan ehkä kohta toisen Temestan.

Mä oon nyt tosi tarkka syömisen suhteen. Lasken pisteet tarkasti ja arvostelen syömistäni. Meinasin ottaa äsken palan leipää ja laittaa graavikalaa siihen päälle, mutta enhän voi sellaista tehdä ennen iltaruokaa!😟

Kiitos halista. Sitä tarvitaan...

On vaikea päästä ylös. Istuin jo aiemmin koneella ja söin aamupalan, mutta piti mennä takaisin torkkumaan. Nyt on taas uusi yritys. Enää ei ole oikein aikaa nukkumiseen.

Katsoin kasvojani peilistä eilen illalla suihkun jälkeen ja nyt aamusta... Kuka tuo rumilus on jolla on kuukasvot ja kaikkinensa ruma naamavärkki?!?!?!?! Olen tottunut näkemään itseni hiukset kiinni, muuta suihkun jälken ne oli auki. Hyi että, miltä mä näytin ja näytän! Ja sitten vielä muutenkin läski!

Ja vielä, kun en saa painoa laskemaan. Jääkapista perattava roskiin kaikki energiapitoinen.

Inhoan itseäni tällaisena! Pitäisinkö itsestäni enemmän laihana...? En tiedä...

olet kaunis, tiedän sen. älä anna sen peikon vallata. En usko että olisit joku ufo, tai marssilainen. Ne hän on ihan ihme näköisii heppuja.

Harmi että tytön lähtö saa sut pahan olon aikaan. Kyl mullakin perjantait on aina sellaisii vaikeita. Soittelen lauantaina aika usein ihan turhaan tytölle. Sunnuntaina sit jo helpompaa kun tyttö tulee jo iltapäivällä. Ensi viikolla on täällä syysloma. Tyttö lähtee mökille hiukaks aikaa. En tiä koska lähtee, mut on ehkä useamman päivän pois. En tiä miten jaksan sen.

Hei, Saloka!☺️❤️☺️

En ole kaunis. Mutta niin rumaksi en itseäni ollut uskonut kuin, miltä peili eilen minut näytti.😝

Mä kestän melkoisen hyvin sen, kun tyttö ei ole paikalla, mutta hänen lähtemisensä mun luota isälleen on ollut viime aikoina tosi tuskallista. Kyllä mulla on tälläkin hetkellä häntä ikävä. En tiedä, milloin näemme seuraavan kerran, mutta toisaalta osaan nauttia siitäkin, kun saan olla yksin. Teen asiat silloin ja siten kuin huvittaa. Mutta kyllä minä tytön nyt tänne ottaisin, jos olisi tulollaan...

Nousin alunperin aamulla jo viideltä, ei nukuttanut silloin, mutta torkuin kyllä sitten ennen seitsemää... Olin ompelukurssilla. Tekee nytkin mieli mennä ompelemaan... Jos taas tästä paikaltani irtoan...

Hyvää päivän jatkoa sinulle!

Kävin terapiassa. Puhuttiin mun syömis-jutuista. Enpä saanut siitä oikein mitään itselleni. Sen vain hahmotan aiempaa paremmin, että on mun kohdalla kyse kontrolloinnista. Haluan hallita itseni. Hallita syömiseni ja oksentamiseni. Lääkityksen. Hoitaja mietti Ketipinorin vähentämistä. Sekin kun nostaa painoa tai ainakin sanoi, että lisää iltasyömistä. En tiedä, uskaltaisinko vähentää sitä, kun aikanaan vaikutti niin kovasti mun ahdistuksen vähentymiseen. Mutta kun otti sen esille, niin mietin tässä nyt, alanko vähentää sitä itse oma-aloitteisesti. Pitäisi kai sopia palaveri lääkärin kanssa. Haluaisin lopettaa syömisen, siis sekä ruoan että lääkkeiden... Ja kuitenkin saman aikaisesti haluaisin ottaa lääkkeitä liikaa...

Mun oloni on epätoivoinen. Ei vielä pahasti, mutta kuitenkin...

Kun muistelen aikaa taaksepäin, niin liitin itseni satuttamisen juuri tuohon itseni kontrollointiin. Silloin ajattelin enemmän niin, että se on asia, johon voin itse (!) vaikuttaa. Sillä on vivahde ero tuohon kontrollointiin, mutta aika lähellä ne on toisiaan.

Haluan vahingoittaa itseäni, oli se sitten oksentamalla tai muuten...

Ulkona näyttää talvelta. Ei kiva!🙄 En tykkää syksystä, talvesta, keväästä enkä itsestäni. Väsyttää, vaikka nukuin normaalia pitempään. Tunnen itseni huonoksi ja kehnoksi.

Olin tuossa miehen kanssa Skypessä ennen kuin lähti töihin. Hän oli huonolla tuulella. Huomaan, että reagoin osittain niin, että mietin, miten olen aiheuttanut hänen huonon tuulensa, joka heijastuu muhun päin. Toisaalta ymmärrän, että se on hänen olonsa, eikä ole riippuvainen minusta tai että en ole siitä vastuussa. Hän käyttäytyi vähän epäkohteliaaasti ja se ei ole minun vikani... Silti nyt tuntuu hankalalta...

Tunnen itseni nyt tosi rumaksi.

Vielä 15 kiloa pois. Ja ehkä sitten vähäen enemmänkin... Jotenkin uskon, että kun laihdun, tulen kauniimmaksi. Kun saisi vielä tämän pään vaihdettua. Niin naaman kuin järjenkin.

Menen päivällä käymään ruokajonossa. Jos sieltä tällä kertaa saisi paremmin ruokaa. Olen kuullut, että tällä viikolla on muualla ollut jaossa enemmän ruokaa kuin pariin edeltävään viikkoon. Harmi kun on jo niin kylmä, ettei jonossa (ulkona) voi neuloa.

Siedettävää päivää. Kirjoitelkaa...🙂👍

Meillä on siis sama päämäärä eli 15kiloa pois ja ollaan kauniita. Kävin eilen kampaajalla ja ostin uusia kasvojen hoitoaineita ja tunsin hetken aikaa itseni kauniiksi.
Minä tein päätöksen etten enää osta yhtään laihdutustuotetta vaan koetan syödä säännöllisesti ihan tavallista arkiruokaa.

Raitis syysilma on täälläkin ja lunta on luvattu. Syksystä pidän mutta en talvesta kovine pakkasineen tai loskakelistä.

Mulla on vielä kesältä jäljellä pari pakkausta Nutrilettia. Otan siitä toisinaan lounaan korvikkeen. Yleensä paikkoihin joissa käyn, ei ole mahdollista otta parempia eväitä mukaan, mutta yhdestä Nutrilett-pussista saa riittävästi, muttei liikaa, energiaa keskellä päivää. Tällä hetkellä en oikein muuten käytä Nutrilettia.

Onko sun ajatuksesi kunka paljon laihduttamisessa? Mulla se on läsnä jotenkin melkein koko ajan...

Lähes koko ajan mietin laihduttamista. Lenkillä lasken kuinka monta kaloria nyt on kulunut tai, jos jaksaisin juosta vähän, kuluisi enempi kaloreita. Sohvalla istuessa mietin mitä tekisin jotta kuluisi kaloreita jne.
Minä näen sairaalan henkilökuntaa pari kertaa viikossa ja kuvittelen heidän ajattelevan etten tee itselleni mitään kun en laihdu. Vaikka on vaan se yksi lääkäri joka sanoi minua lihavaksi.

Minä ostelen kaikkia laihdutustuotteita, koska sähköpostiini tulee tarjouksia Hyvinvoinnin tavaratalosta ja Terveysmarketista mutta panin ne boikottiin.
Nutrilet-patukoita olen ostanut, kun kävelen kuntosalille ja syön sellaisen ennen sinne menoa, kun muka kävellessä kulutan paljon kaloreita. Mutta nyt syön kourallisen pähkinöitä ja jaksan niillä sen kuntosalitreenin.

Minulla on varmaan jo tänä vuonna mennyt tuhat euroa laihdutustuotteisiin eikä minulle enää siihen ole varaa. Kun kuitenkin niiden lisäksi ostan tavallista ruokaakin.
Olen kai nyt mielipiteelläni loukannut ihmisiä mutta itseäni teen tässä surkuhupaiseksi ihmiseksi kun kerron kaikki millä olen yrittänyt laihtua.

Hei, Nutri!☺️❤️☺️

Join juuri 2 dl mehua. (Kun sain ruokajonosta tänään.) Ja pistehän siinä sujahti ruokapäiväkirjaan. Hyvää oli, mutta ei ollut edes välipala-aika! Hemmetti kun olen tyhmä! (Oon nykyään aika kova haukkumaan itseäni, huomaan...)

Mä ostin joku kuukausi sitten askelmittarin suurin luuloin. Siihenhän se on jäänyt hyllyn päälle. En ole kävelemässä käynyt, vaikka pitäisi. En nykyään edes mieti, paljonko kävelemällä saisin energiaa kulumaan. Kun mulla ei ole enää tallessa Painonvartijoiden liikunta laskuria, en voisi edes muuttaa liikkumistani pisteiksi.

Nyt ajattelen vain ruokaa. Olen kai syönyt liian vähän...

Ompelemaan pitäisi päästä. En saa itseäni ylös tästä tuolista. Mikään ei etene!😠

Minä söin päivällä aivan liian vähän ja voisin nyt syödä vaikka hevosen. Söin vasta tuollaisen pussipuuron ja mustikkakeittoa. Puuro on aika pahaa kun vertaa oikeaan kaurapuuroon. Ja vähän nälkäkin vielä jäi. Yritän keksiä mitä hyvää ja kaloritonta voisin vielä syödä.
Huomenna yritän aloittaa samanlaisen syömisjärjestyksen mitä sairaalassa oli. Sillä laihduin eikä ollut koskaan nälkä.

Hyvää viikonlopppua sinulle.

Kiitos, Nutri, hyvää viikonloppua sinullekin!

Minkälainen se sairaalan ruokasysteemi oli?

Aamulla oli puuro ja marjakeittoa, leipä johon päälle vähän rasvaa ja joku leike.kahvia
Päivälliseksi oli lihaa tai kalaa, perunaa tai riisiä tai makaronia ja vähän tuoresalaattia.
Välipalaksi oli kahvi ja pieni pulla ja hedelmä.
Päivälliseksi oli keittoa, tuoresalaatti, leipä ja rasvaa.
Iltapalaksi oli viiliä, marjakeittoa ja hedelmä.
Jälkiruokaakin oli mutta en sitä syönyt.
Vettä join pari litraa päivässä.
Annokset olivat aika isoja, en kotona syö koskaan niin paljon. Söin aina kaikki ja silti laihduin.

Aika jännää, että laihduit, vaikka söit enemmän ja et varman liikkunut juurikaan. Vai olisiko niin, että söit riittävästi, jotta elimistö "uskalsi" laihtua?

Mä nukuin puoli yhdeksään. Kello soi silloin. Eilen otin vähemmän Ketipinor depotia, ja ainakaan vielä tuo vähennys ei tunnu. Mulla tiputettiin tuossa pari vuotta sitten aika nopeasti Ketipinoria alas, ja meni siinä silloin muitakin lääkkeitä vähemmälle. Iski hillitön masennus. Nyt olen lopettanut Mirtazapinin ja olen vähentämässä Ketipinoria. Mitähän Levozin tekee? Mulla sitä menee unen tueksi. Pitänee selvitellä, mutta siihen en koske ennen kuin Ketipinor on poissa.

Dosetti tuntuu jo niin paljon köykäisemmältä, kun noita lääkkeitä on lopetettu. Vaikka eihän sieltä puutu kuin Mirtazapin...

Temestaa olen vähentänyt myös. Sen vähentämisen syytä en oikein tiedä. Mutta selkeää on, että kun hoitajani miettiin jonkin lääkkeen vähentämista/lopettamista, minä alan toimia. Taidan olla aika johdateltavissa. Mutta parempi näin. Ja kun saan väsyttäviä lääkkeitä eli oikeastaan kaikki, mitä aion vähentää, pois, niin kahvin kulutuskin laskee. Laskihan se reilusti jo silloin kun Leponex lopetettiin. (Tosiaan onhan sekin poissa!) Ja nyt tuntuu, että tuon Mirtazapinin lopetuksella on ollut sama vaikutus. Ei nouse verenpaineetkaan sitten niin paljon.

Mieli on nyt vähän allapäin. Kaupassa pitää käydä. Jos saisin ommeltua, tuntuisi varmaan mukavammalta. Katsoin eilen kankaat valmiiksi joululiinaan. Voisin aloittaa/tehdä sen. Jääkööt muut edelleen roikkumaan!

Hyvää päivän jatkoa teille kaikille!😍

Hei JP!
Tulin vaan tervehtimään sinua, ajattrelen sinua. En jaksa nytr itsestäni kirjoittaa, myöhemmin sitten. Kaikkea hyvää sinulle!