Tyttö lähti.

Rinnassa tuntuu tosi tyhjältä. Olo on melkein yhtä kauhea kuin viime sunnuntaina.

Listasin järjestyksessä mieleeni tulleet tavat, joilla ajattelin ahdistuksen hoitaa:

1. Viiltely
2. Yliannostus
3. Alkoholi
4. Syöminen

Soitin kuitenkin ennen noita ensin ystävälleni. Sovimme että otan yhden Temestan. Jos se ei auta, otan toisen... Olen kuitenkin iloinen, että tyttö tuli käymään, vaikka hänen lähtönsä tuntuu tältä!

😯🗯️

Menin nukkumaan puoliltaöin ja heräsin jo ennen seitsemää. Outoa!😐

Eilen - enkä nytkään - reagoinut tytön pois lähtöön niin voimakkaasti kuin viikko sitten. Silloin varmaan mirtazapinin viekkarit vaikutivat asiaan. Mutta en minä ilman mitään seuraamuksia selvinnyt. Rauhoittavia meni parii otteeseen ja satutin itseäni. Mitään pahempaa ei kuitenkaan sattunut.

Sain siinä sivussa, kun mihinkään järkevään en pystynyt keskittymään, siivottua parvekkeen. Siivosin paikat, imuroin lattian ja järjestin tavarat. Kyllä se vielä työtä vähän työtä vaatii, mutta pitkällä ollaan. Tasot ja lattian voisi pyyhkiä. Parvekkeen ikunalasien ja olohuoneen ikkunan pesemistä mietin. On ne kyllä likaiset, mutta onko sillä väliä? Jos käyn pesemään, pitää se tehdä ennen pakkasia.

Ompelemaan en ole itseäni saanut. Mieli tekisi, mutta jotenkin tuohon ompelukoneen ääreen istuminen ei onnistu. Nyt voisin ommella, mutta näin aikaisin ei voi käydä surruttamaan. Ehkä siis istun vain tässä ja syön aamupalaa...

Nytkin tekisi mieli satuttaa itseäni.

Voi, kun minullakin olisi vaan suklaapatukoita, mutta, kun menee suklaalevyjä. En saisi diabeetikkona edes suklaata syödä. Mutta kun ei lääkkeet auta yhtään, niin haen sitten lohtua suklaasta. Alkoholi ei minulle maistu. Auttaisikohan se minua..alkaa mennä niin syvälle masennus taas.

meillä tyttö tuli kotiin ja taas pitäisi aamusta heräillä ym. olen eilen 8 aikaa ja tänään 7 aikaa heränyt. en osaa enää nukkuu vissiin.

älä satuta itseäsi.

Hei, Dahliakukka ja Saloka!☺️❤️☺️

Kiva kun kävitte kirjoittamassa!😍

Mulla oli aamusta aika terveydenhoitajalle, ensisijaisesti painoasioissa, mutta puhuttiin paljon muutakin. Nyt mulla on huomattavan ahdistunut olo. Vähän mietin, puhuinko asioistani liikaa. Mitä toinen minusta ajattelee?! Mutta kyllä hän näytti itse myös tiedostavan sen, että mulle on tosi tärkeä saada puhua. Puhuin paljon tytöstä. Omista syömishäiriöistäni kerroin myös. Mirtazapinin lopettamisesta ja vieroitusoireista. Satutin itseäni äsken ja otin Temestaa. Haluaisin kuolla. Jotenkin huono olo nyt...😞

Kävin aamulla labrassa sokerirasituksessa. En tiedä, milloin saan tulokset. Huomaan ajattelevani mahdollisen diabeteksen suhteen samoin kuin aikanaan MS-taudin mahdollisuuden suhteen. Niin pitkään kuin ei ole diagnoosia, ei ole sairauttakaan. Eli mieluiten en tiedä asiasta enkä joudu lääkitykselle. Jotenkin tuo on totta mulle!

Pistin pari tuntia sitten MS-piikin. Sattui tällä kertaa huomattavan kovasti. Teki mieli huutaa, mutta kun kukaan ei olisi ollut kuulemassa, pysyin hiljaa. Labrassakin sattui.

Nyt mieli on masentunut. Olen väsynyt. Kävin päivällä neulomassa peiton paloja Intiaan. Vaikka nyt olen ollut kotona jo monta tuntia, tuntuu, että väsyn koko ajan enemmän. En jaksa kovin montaa juttua päivässä. Haluaisin nyt ommella, mutta en ole päässyt koneelta pois. Istun vain tässä... En ole tänään ottanut tarvittavia Temestoja, ainakaan vielä. Olo ei ole juuri ahdistunut, mutta tämä mieliala...☹️ Itse asiassa nyt alkoi ahdistaa. Vaikuttaa siis siltä, että kun oloaan käy kuuntelemaan, tulee sitten tuo ahdistuskin pintaan. Haluan satuttaa itseäni.

Otin Temestaa.

Olin ompelukurssilla. Oli mukavaa. Nyt kotona, ja luulen, että kaikki muu jää tekemättä tältä päivältä. Edelleen mua vaivaa tuo, että asioita pitäisi saada tehtyä. On siis niitä "pitäisi"-ajatuksia. Mutta ehkä niitä on nyt ollut vähemmän kuin jossain vaiheessa. On vain niin vaikea hyväksyä se, ettei jaksa touhuta koko ajan. Jaksaa vain joitain tunteja. Jotenkin sitä vain tuntee huonommuutta.

Mua väsyttää aivan kamalasti!😴 Pakko nousta lopulta. Mulla on ohjelmaa jo aamusta. Tuntuu, etten pysy hereillä. Bussissa varmaan olen nukahtaa...

Hei JP!
Tulin vain tervehtimään!

Hei, Arka!☺️❤️☺️ Kiva, kun piipahdit! Tuntuu mukavalta, että mua muistetaan...

Kävin eilen kaupungissa ja ostin kankaita. Nyt taas kutistelen niitä. Ehkä menen tänään vielä toiseen liikkeeseen, katsomaan löytyisikö kankaita lisää.

---

Sain tuossa välissä syötyä aamupuuron. En olisi halunnut syödä, mutta pakotin itseni siihen. Haluaisin lopettaa syömisen.

Katsoin pankkitilin tiedot. Rahaa tälle kuulle taas vain vähän käytettävissä. Nyt yritän alkaa sopeuttaa menoni tuloihin. Eli "ei" kangaskaupalle!

Tunnen itseni tyhjäksi ja turhaksi. Mieli on jonkin verran masennuksen puolella. Haluaisin mennä oksentamaan puuron pois. Satutin itsäni. Oireilen edelleen selkeästi, mutta onko se pahentunut Mirtazapinin lopettamisen jälkeen? En osaa sanoa. Ehkä tuolla syömisellä oireilu on vähän lisääntynyt. Viime viikolla oksensin ne suklaat. Nyt tuntuu, että se oireilu olisi palaamassa. Ainakin ajatuksina.

Tunnen painuvani kasaan. En haluaisi mitään. En syödä, en tehdä. En edes olla. Onko tämä vieroitusoiretta, masennusta vai mitä?😑❓ Kai nämä ajatukset pyörivät viikosta toiseen samoina...

Tyttö on mun luona viikonlopun!🙂🙂🙂 On tosin tämän päivän kavereiden kanssa, mutta illalla syödään yhdessä.

Mua väsyttää vähän. Luulisi väsyttävän enemmän, kun ehdin nukkua vain noin 8 ½ tuntia. Mutta eikohän näillä selvitä. Mun unentarve on tällä hetkellä jotain 9 tuntia, ehkä reilut. Täällä on nyt aamusta kaunis auringonpaiste. En tiedä, paljonko syksyn synkempi sää vaikuttaa tuohon unentarpeeseen... Ja kaikkeen muuhun...

Olo tällä hetkellä aika ok. Vähän ahdistaa.

Tyttö lähti. Tuntuu, että tukehdun. Satutin itseäni. Otin Temestaa. Oon aivan jännittynyt. Tuntuu taas, etten selviä tästä.

Tajusin, että näin reagoin joitain vuosia sitten siihen, kun miehen kanssa erottiin mun lähtiessä omaan kotiini junamatkan päähän tai kun hän lähti kotiinsa mun luota.

Onkohan tässä kyse hylkäämisen tunteesta? En pysty nyt ajattelemaan... Mun on paha olla!

Söin. Ja teki mieli oksentaa. Oksensin ja olo helpotti ainakin jonkin verran.

Tuntuu, että mulla on käytettävissä nyt vain sairaita vaihtoehtoja. Keinoja joilla yritän hallita itseäni. Satuttaminen, oksentaminen, lääkkeet...

Mitä mun pitäisi tehdä?!

Olo on tyhjä. Tytön lähtö on edelleen mielessä. Ei se ole koko aikaa ajatuksissa, mutta vaikuttaa tuolla taustalla kuitenkin. Tuntuu, etten osaa ajatella. Miten tärkeä tuo lapsi onkaan minulle! On ihanaa, että hänellä on mukava koulu ja paljon kavereita muutenkin. Kivoja harrastuksia, joista tosissaan tykkää. Ja on sitten välillä täälläkin, äitinsä luona... Mun on vain päästettävä irti. Kipeää se tekee...

Hei JP!
Tärkeää tuo että olet äiti. Ihanaa että tyttö oli luonasi. Meilläkin pitää olla tarkkana että rahat riittää. Olutta voi ottaa vaan kohtuudella. Onneksi on uusi Oxamin tuolla kaapisa, otan tänään kaksi. Sitten tehdään pitsaa.Voimia sinulle paljon ja hali!