Tääl on pimeää

Tääl on pimeää

Käyttäjä Jardin Prive aloittanut aikaan 11.05.2014 klo 21:26 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 11.05.2014 klo 21:26

Mun elämässä on synkkä kausi. Taas kerran ja ollut jo pitkään. Vahingoitan itseäni. Mietin kuolemaa. Haluaisin pois. Ihan oikeasti kuolla vain pois. Masennus on aika kova, enkä sen usko muuksi muuttuvan. Haluaisin huutaa. Ja pyytää apua. – Mutta korrekti kun olen, niin pysyn hiljaa. Pitäisikö hakeutua sairaalaan?!

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 16.09.2015 klo 17:25

Hei, Saloka ja muut!☺️❤️☺️

Kaikki kunnossa MS-taudin suhteen Samalla lääkityksellä jatketaan. Ne testit, mitä lääkäri teki, meni kai ihan ok. Olen mielettömän helpottunut. Ja uupunut nyt myös...

Pistin äsken viikottaisen annokseni. Huomenna pitää käydä apteekissa, niin tilaavat lisää.

En hillu taivaissa, kun olen niin väsynyt.

Kiitos teille, jotka olette jakaneet tämän pelon kanssani!😍

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 16.09.2015 klo 19:39

Tunnen itseni lamaannuttavan väsyneeksi. Tätä päivää olen stressannut kauan. Ja nyt se on ohi. Haluaisin jo nukkumaan, mutta ehkä ei kuitenkaan vielä. Huomenna terapia.

Tilasin nettikaupasta itselleni pari kangasta ja vähän muuta. Palkkioksi tästä päivästä ja pelkäämisestä. Tunnen nyt tuosta tilauksesta tosi paljon syyllisyyttä!😟

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 17.09.2015 klo 14:24

Mulla lopetetaan Mirtazapin kokonaan viikon aikana. Mun masennus ei ole juurikaan reagoinut lääkityksiin, ja nyt sitten kokeillaan, saisinko painon tippumaan paremmin, kun tuo lääke lopetetaan. Mirtazapinhan on mun ymmärtääkseni lääke, joka vaikuttaa aineenvaihduntaan hidastavasti. Ja jotakin tekemistä sillä on sokeritasapainoon.

Jännittää vähän. Tai oikeastaan aika paljonkin... Oon syönyt tuota lääkettä niin pitkään, monia, monia vuosia.

Olen vielä hölmistynyt tilanteesta, enkä osaa kirjoittaa nyt enempää...😐

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 18.09.2015 klo 09:14

Nukuin yli 10 tuntia. Odottelen ruokajonoon menoa. Otan pyörän, kun bussit ei kulje.

Näin yöllä unta Mirtazapinin lopettamisesta. Unessa se aiheutti nukkumisvaikeuksia. Näköjään tuo lopettaminen on niin iso asia, että tulee vahvasti uniin. En ollut ymmärtänytkään, kuinka iso asia minulle on ollut tuo vuosien lääkkeen syöminen. Lopettamiseen liittyy myös pelko. Iskeekö masennus pahempana päälle?!

Ostin eilen jätesäkkejä. Aion nyt loppuviikon aikana tyhjentää parvekkeen kesäkukista. Yhden sisäkukan otin eilen sisälle. Myrkytin sen Raidilla. Ja myrkytän toisen kerran vielä tänään. Parvekkeella on ollut pieniä ötököitä, enkä halua niitä sisälle. Kaikki muu menee roskiin.

Tyttö tulee käymään viikonloppuna. Olen miettinyt syömisiä. Mukavaa, että hän tulee. Toivottavasti osaan olla hänen seurassaan, enkä käy omiani liikaa puuhaamaan.

Hyvää päivän jatkoa!

Käyttäjä saloka kirjoittanut 18.09.2015 klo 09:50

Kiva kuulla että lääkärissä meni hyvin ja iloisii uutisii tuli. Tiedän ton lamaantumisen. Mäkin eilen ryhmän jälkeen lamaannuin kotiin ja nukahin sohvalle. Viimeks kun käytiin isossa kaupassa vanhempien kans, lamaannuin kotona niin että jäi kauppakassit tyhjentämättä ja nukuin pari tuntii. Olen antanut ite nukkuu.

Toivottavasti kankaat tulee nopeasti, että pääset tekemään taidetta. Onhan se ompeleminen jonkin asteista taidetta.

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 18.09.2015 klo 13:31

Hei, Saloka! Kiva kun kirjoitit!☺️❤️☺️

On tuo väsymys hankala juttu. Nyt tunnen itseni ihan uupuneeksi. Seisoin kaikkinensa ruokajonossa yli kaksi tuntia, ja tulos oli tosi heikko. Meinaa itku tulla, pettymyksestä.

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 18.09.2015 klo 16:17

Mua masentaa. Ei tää tietenkään voi johtua yhdestä eilen vähennetystä Mirtazapin-annoksesta. Mutta huolettaa kuitenkin. Luultavasti olen vain väsynyt. Ja mullehan tämä on ihan normaalia. Iltaa kohti tulee masennus. Sen vain tahtoo unohtaa, kun on muutamakin päivä väliä.

Tekee mieli satuttaa itseäni.

Mietin, että helpottaisiko tämä edes vähän, jos saisin jotain tehtyä. Muutakin kuin istuttua tässä koneella. Olen juonut päivän mittaan paljon kahvia, kun väsyttää. Silti haukottelen. Ehkä tuo kahvi sitten tuo mukanaan tätä ahdistuneempaa oloa. Mutta kyllä tämä masennus on nyt pahempi olotila. Tekisi mieli kuolla.

Käyttäjä vivvy kirjoittanut 18.09.2015 klo 20:15

Jardin Prive, minulla on täysin samat fiilikset. Masentaa ihan helvetisti ja samalla ihan jäätävä v***tus. En jaksaisi kumpaakaan olotilaa nyt. Viiltämään en pääse, kun mies on kotona. Tekis mieli hypätä parvekkeelta.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 19.09.2015 klo 09:27

älä satuta itteäsi. Tiedän ton tunteen. Olen ite ollut eilen illalla tyhmä. Tänään yritän pitää itteäni niskasta kii ja olla ihmisiksi. Vaikeeta se on.
Miettisin eilen mikä on vaikeasta masennuksesta seuraava huonompi tila. Onko se sitten joku psyoosi tai mikä lie. Jotenkin tuntuu että meen koko ajan huonompaan kuntoon. En jaksa mitään ja olen va. Pelottaa tulevat päivät, kun pitäisi jaksaa mennä sinne ja tänne ja tonne.
Äiti eilen sano et maanantaina olis meno leipomoon. Sanoin hänelle että senku menet sitten. Ei oiee innostanut.

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 19.09.2015 klo 10:23

vivvy kirjoitti 18.9.2015 20:15

Jardin Prive, minulla on täysin samat fiilikset. Masentaa ihan helvetisti ja samalla ihan jäätävä v***tus. En jaksaisi kumpaakaan olotilaa nyt. Viiltämään en pääse, kun mies on kotona. Tekis mieli hypätä parvekkeelta.

Hei, Vivvy!☺️❤️☺️

Kyllä elämä on hankalaa!😠 Mun oloni ei nyt onnesi ole yhtä paha kuin sun eilinen. Tyttö tulee mun luo ja kaupassa pitäisi sitä ennen käydä. En viiltänyt eilen. Mieli teki...

Voimia sinulle! Yritetään selvitä ilman parvekkeelta hyppäämistä...

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 19.09.2015 klo 10:33

saloka kirjoitti 19.9.2015 9:27

älä satuta itteäsi. Tiedän ton tunteen. Olen ite ollut eilen illalla tyhmä. Tänään yritän pitää itteäni niskasta kii ja olla ihmisiksi. Vaikeeta se on.
Miettisin eilen mikä on vaikeasta masennuksesta seuraava huonompi tila. Onko se sitten joku psyoosi tai mikä lie. Jotenkin tuntuu että meen koko ajan huonompaan kuntoon. En jaksa mitään ja olen va. Pelottaa tulevat päivät, kun pitäisi jaksaa mennä sinne ja tänne ja tonne.
Äiti eilen sano et maanantaina olis meno leipomoon. Sanoin hänelle että senku menet sitten. Ei oiee innostanut.

Hei, Saloka!☺️❤️☺️

Mä nukuin puoli kymmeneen, herätystä ei ollut. Nyt en nähnyt unta siitä, etten olisi saanut nukuttua. Näin sen sijaan unta siitä, että ruokaa piti ostaa eikä rahaa ollut. Ja se onkin sitten ihan totta!

Tyttö tulee mun luo tänään. Kaupassa pitäisi sitä ennen käydä.

Mä sain eilen ruokajonosta kermaa. En laittanut sitä pois. Joten tyhmyyksissäni illalla otin sitä ja söin lusikalla. Tuli psyykkisesti tosi huono olo! En käynyt sitä oksentamaan, kun olin syönyt edellä porkkanaa ja ajattelin, ettei ruokatorvi oikein tykkää takaisin tulevasta rouheesta. Sitten ajattelin, ettei mulla ole Mirtazapinin lopetus vielä tapahtunut, joten tämmöisiä mokia sattuu. Silti mä koen jonkinlaista huonommuutta - aika vahvaakin - tällä hetkellä. Loput kermat kaadoin viemäriin. Paska minä!😠

Joskus oon ajatellut, että psykoosikin olisi parempi tilanne kuin vaikea masennus vaikeimmillaan. Mutta luultavasti se ei ole totta. Psykoosissa en koskaan ole ollut. Tai kai mun masennus on pahimmillaan ollut psykoottista.

Voimia sulle - ja muillekin!😍

Käyttäjä arka kirjoittanut 20.09.2015 klo 08:01

Hei JP!
Oliko niin että tyttösi tulee, se on kiva! Minun tyttö on poikaystävällään, tulee yhden maissa. Ensi viikolla ylioppilaskirjoitukset. Vaikea masennus on kyllä raskasta, toivotaan että helpottaa.

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 20.09.2015 klo 11:48

Hei, Arka!☺️❤️☺️

Tyttö lähti isälleen. Mun oloni on itkuinen ja masentunut. Tuntuu niin pahalta hänen lähtönsä. Oli mulla vajaan vuorokauden. Olen paska äiti!

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 20.09.2015 klo 12:09

Olen vähentänyt Mirtazapiinin puoleen. En usko, että tämä masentuminen voi johtua vielä tuosta lääkkeen laskusta. Vähän pelottaa kuitenkin. Onko lääkkeellä ollut minkä verran vaikutusta vointiini?

Mä oon viime päivinä kokenut tuskaa avioerosta. Siitä on aikaa jo ihan hirveästi. Muut ovat päässeet tilanteesta eteenpäin. Minäkin näkyvästi, mutta tämä sisäinen todellisuus on toinen. Olen rikkonut lapseni lapsuuden perheen. Jätin mieheni. Tunnen hillitöntä syyllisyyttä. Tätä olen itkenyt terapiassa vuosien varrella lukemattomia kertoja, mutta ylitse en näytä pääsevän. En pysty antamaan itselleni anteeksi ja lupaa jatkaa elämää vapaana taakasta. Itken nytkin.

Varmaan tähän oloon nyt vaikuttaa tytön kotiin lähteminen. Tunnen itseni niin tyhjäksi. Mulla ei ole mitään. Olen turha. Halasin vilttiä, johon tyttö oli kietoutunut aamusta. Miten voin kokea eron näin kipeänä?! Ei ole ketään, jolle kertoa tästä! Itken koko ajan.

Voiko tämä johtua lääkkeen vähentämisestä? En ole itkenyt näin pitkiin aikoihin. Onko hyvä, että on tunteita, vai olisiko helpompaa olla turta?

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 20.09.2015 klo 18:04

Otin tuossa pari tuntia siten muutaman Temestan. Oli pakko saada olo rauhoittumaan. Kyyneleet ovat kuitenkin edelleen hetkittäin silmissä, mutta eivät ala vuotamaan. Olo on masentunut. Tunnen psyykkistä kipua. Miksen saa asua lapseni kanssa!? Olen kateellinen hänen isälleen! Mun lapseni on mun vain pari prosenttia.😭