Mun elämässä on synkkä kausi. Taas kerran ja ollut jo pitkään. Vahingoitan itseäni. Mietin kuolemaa. Haluaisin pois. Ihan oikeasti kuolla vain pois. Masennus on aika kova, enkä sen usko muuksi muuttuvan. Haluaisin huutaa. Ja pyytää apua. – Mutta korrekti kun olen, niin pysyn hiljaa. Pitäisikö hakeutua sairaalaan?!
Mulla äiti täytti täysiä kymmeniä. Sen juhlinnan ja muun jäljiltä jotenkin huomattavan surkea olo. Voimakas halu vahingoittaa itseäni.
Me ollaan sisarusten kanssa aika etäisiä. Se tekee musta surullisen. Tuntuu, etten selviä näiden ajatusten ja tunteiden kanssa. On vain niin paha olla. Mietin äidin kuolemaa, mikä ei nyt kuitenkaan ole miitenkään akuutisti ajankohtainen.
Kuinka paljon teillä muilla sukualisuussuhteet vaikuttavat oloon ja vointiin? Onko jotain, millä voisitte ajatella mun saavan selvyyttä tähän tilanteeseen ja paremman olon? 😯🗯️
Hei JP!
Mullakin vaikeaa. Tupakkaa menee. Anoppi vie mut helluntaiseurakuntaan. Tunnin päästä lähtö.
Hei, Arka!☺️❤️☺️
Kerro sitten, minkälaista seurakunnassa oli.
Mun olosta ei tule mitään...😞
Mulla on siskon kanssa sellainen on-off-suhde. Kyl me puhutaan, mut ollaan hiljaakin. Viimeks kun jouduin ossalle, ni sisko alkoi kiinnostuu mun voinnista ja kävi jopa mua kattomassa. Ei ennen ole. Se oli suuri helpotus, kun ei tarvinu enää peitellä hänellekään. Muut sukulaiset onkin sit kaukana ja en ole niihin yhteydessä. Ai niin vanhemmat on koko ajan läsnä.
Lähetän roppakaupalla täältä voimia. Toivottavasti tulee perille.
Olen koko päivän selaillut MS-aiheisia juttuja. Mihinkään muuhun en nyt kykene. Niin paljon stressaan keskiviikon neurolla käyntiä. Mua pelottaa!
Mun on varmaan nyt järkevintä ottaa Temestaa. Jos se edes vähän helpottaisi oloa...
Tää pelko on ihan kamala. Vaikka mä jo tiedän, että mulla on MS, ollut jo vuosia, pelkään sen muuttaneen muotoa eteneväksi. Mulla kun ei ole ollut pahenemisvaiheita koko sinä aikana - n. neljä vuotta -, joka mulla on ollut lääkitys. Vaikka oikeasti mä pitkälti uskon, että lääke on estänyt nuo pahenemisvaiheet. Mutta jos niin ei olekaan... Toivottavasti pelko hellittää keskiviikkona!
Hei, Saloka!☺️❤️☺️
Mä oon viimeisen vuoden aikana lähentynyt sisartani, veljen suhteen ollaan yhä etäisiä. Ja nyt huomasin, ettei sisareni ymmärrä musta ainakaan kaikkea. Ruokajonossa käyminen on hänelle hankala aihe. "Hän osaa pitää rahoistaan huolen." Kuten siis en ilmeisesti minä... Kuitenkin ollaan siskon kanssa pystytty puhumaan sairauksistamme, mutta lapsuudesta en ole yrittänytkään puhua. En ihan hevin siihen pysty.
Voimia sinulle, Saloka!😍
toivottavasti ms on kun pieni peikko. Eikä kasva isoksi ja pahaksi. Kyl sulla on paljon harteilla kannettavaa. Ei ihme että joskus "korttitalo" kaatuu. Super paljon voimii...
saloka kirjoitti 14.9.2015 5:25
toivottavasti ms on kun pieni peikko. Eikä kasva isoksi ja pahaksi. Kyl sulla on paljon harteilla kannettavaa. Ei ihme että joskus "korttitalo" kaatuu. Super paljon voimii...
Kiitos, Saloka, sanoistasi! Sait minut melkein itkemään. Nyt tuntuu, että on paljon kannettavaa... Tuntuu, etten jaksa enkä selviä. Pelottaa...
Puhuin eilen yhden ihmisen kanssa mun pelosta MS-tautiin liittyen, kun mulla on huomenna edessä vuosittainen kontrolli. Puhuttiin muistakin iloista ja suruista, ja olo helpotti! Tuntuu, että se helpotus kantaaa yhä! Kiitokset tälle ihmiselle!
Nukahdin ennen kymmentä ja nousin ennen kuutta. Ahdistus alkaa pistää taas pintaan. Ja mua väsyttää. Taidan mennä puolen tunnin unille...
Kävin päivällä neulomassa yhdessä ryhmässä. Kerroin siellä huomisesta kontrollista. Tuntui hyvältä voida puhua huolestaan ja pelostaan. Nyt kotona en oikein saa mitään tehtyä. Monta projektia olisi. Mietin saisinko maalattua puulatikoita. Verhoilun jätän myöhemmäksi.
Ja voisin minä ommellakin, jos saisin ajatukset pysymään kassassa.
Vähän sitä miettii, miten ihminen voikaan stressata näin paljon yhtä kontrollikäyntiä. Mutta kai se on ymmärrettävää. Tässä on mun elämäni kiinni. - Ja tulevaisuuteni...
Vedän eri rauhoittavia naamaan. Yritän kestää.
Hei Jardin Prive ☺️❤️☺️
Toivon sinulle paljon voimia huomiseen kontrolli käyntiin ☺️❤️☺️ hyvä että olet saanut jutella ihan kasvotusten joidenkin ihmisten kanssa peloistasi ja huolestasi. Muista että aina on muita ketkä kärsivät samasta sairaudesta, et ole yksin. Tällä tarkoitan siis että ota vastaan vertaistuki mitä voit saada. Ihan neuroliiton sivuilla löytyy lisää tietoa vertaistuki asioista. Vertaistuki monessa asiassa on se mikä auttaa jaksamaan, saa jakaa toisen saman asian kanssa painivan kanssa ajatuksia ja huolia. On myös olemassa ainakin meillä päin, tukihenkilö jonka kanssa voi kirjoitella, jos ei ihan kasvotusten uskalla/halua nähdä heti. Ja myös neuroliitto järjästää erilaisia sopeutusmisvalmennus päiviä, vai oliko se kela.. noi kuitenkin. Niistä kannattaa jutella neuropolin hoitajien kanssa.
Sama meininki ollut tänään täällä... rauhottavaa naamaan.. tosi erisyistä..
Toivon sinulle voimia, ja kerro miten käynti neuron luona meni, olet ajatuksissani ☺️❤️☺️ itselläni ei ole kontrollikäyntejä ainakaan vielä, mri kuvaus on joulukuun alussa taas.
Yöstä selvitty... ihan hyvin... Otin kai eilen riittävästi lääkkeitä, että pysyin rauhallisena. Nyt toimin aamurutiinien mukaan. Huomaan, että ahdistus alkaa pahenemaan. Otan Temestaa vähän myöhemmin. Syön ensin puuron.
---
Otin lääkkeet. Tää pelko pahenee koko ajan. Tuntuu, etten tosiaankaan pysty hallitemaan sitä. Mietin, voisinko siirtää sen sivuun. Toimisin, enkä ajattelisi pelkoa. (Taisi olla joku DKT-taito) Pelolle on paikka joidenkin tuntien päästä. Neurologille pitää kertoa, että oon joutunut ottamaan rauhoittavia lääkkeitä. Voi vaikuttaa joihinkin testeihin.
Väsyttääkin. menin nukkumaan kymmeneltä ja heräsin kuudelta. Liian lyhyet unet tähän vuodenaikaan. Menen nyt aamusta ompeluryhmään. Jotain tekemistä, mihin voisi toivottavasti keskittyä.
Kertoilen sitten illemmalla, miten päivä meni ja mitä neurolla selvisi...
minävaan00 kirjoitti 15.9.2015 20:44
Hei Jardin Prive ☺️❤️☺️
Toivon sinulle paljon voimia huomiseen kontrolli käyntiin ☺️❤️☺️ hyvä että olet saanut jutella ihan kasvotusten joidenkin ihmisten kanssa peloistasi ja huolestasi. Muista että aina on muita ketkä kärsivät samasta sairaudesta, et ole yksin. Tällä tarkoitan siis että ota vastaan vertaistuki mitä voit saada. Ihan neuroliiton sivuilla löytyy lisää tietoa vertaistuki asioista. Vertaistuki monessa asiassa on se mikä auttaa jaksamaan, saa jakaa toisen saman asian kanssa painivan kanssa ajatuksia ja huolia. On myös olemassa ainakin meillä päin, tukihenkilö jonka kanssa voi kirjoitella, jos ei ihan kasvotusten uskalla/halua nähdä heti. Ja myös neuroliitto järjästää erilaisia sopeutusmisvalmennus päiviä, vai oliko se kela.. noi kuitenkin. Niistä kannattaa jutella neuropolin hoitajien kanssa.
Sama meininki ollut tänään täällä... rauhottavaa naamaan.. tosi erisyistä..
Toivon sinulle voimia, ja kerro miten käynti neuron luona meni, olet ajatuksissani ☺️❤️☺️ itselläni ei ole kontrollikäyntejä ainakaan vielä, mri kuvaus on joulukuun alussa taas.
Hei, Minävaan00!☺️❤️☺️
Kirjoititpa oikealla hetkellä!🙂 Tuo vertaistuki on asia, jota mun tarvii miettiä. Paljon tietty riippuu siitä, mitä lääkäri tänään sanoo. Pelottaa!
toivottavasti saat hiukan rauhaa pelolta. Mulla on huomenna ahdistavaa kun menen (ainakin vielä) sinne ryhmään. Kumpa pystyisin uppoutuu käsitöihin vaan. Otan uuden sukkakutimen mukaan ja sitten ton kassiin langat, jos vaikka sitä alkaisin tekee. Siellä ryhmän seinällä oli hieno sopiva kassi, mihin saisin noita kalalankoja kuluttaa. Jos vaikka siskolle joululahjaksi tekis kärryihin kassin. Ja sit tekis lisää, kun lankaa löytäis jostain.
Mulla meni sisäinen kello talveen kai. Nukuisin ihan kuinka paljon vaan. Voisin olla sängyssä koko ajan.
Eilen illalla en enää ottanut sitä sokerilääkettä, tänään on jo hiukan pirteempi ja jaksava päivä. Vielä ei ole tuntunukaan että taju lähtisi. Päätä hiukan sattuu kyl.