Nuo eilisiltapäivän tekstit ei kuvaa läheskään täysin sitä, miten lopussa silloin olin. Nyt olo on vähän parempi. Heräsin tänään taas kuuden jälkeen, ennen kellon soittoa. Olen istunut siitä lähtien koneella. Nyt ajattelin vähän aikaa järjestellä paikkoja, vaikka se tuntuukin tosi kaoottiselta hommalta.
Viilsin eilen, mutta en ottanut yliannostusta. Eilen oli tärkeämpää yrittää saada paino taas laskusuuntaan, kuin ottaa lääkkeitä liikaa.
Tästä päivästäkin tulee rankka. Mulla on yksi juttu tuossa puoliltapäivin ja iltapäivästä menen vahtimaan yhtä ystävän lasta pariksi tunniksi. En jaksasi kumpaakaan, mutta nyt on pakko selvitä niistä. Voi, kun saisin siivottua täällä! Ajattelin kävellä ainakin osan matkaa lapsen hoidosta kotiin päin. Saisin liikuntaa tällekin päivälle. Ulkona on tullut jo aika viileää. Pitää etsiä käsineet.
Edelleen mulla on olo, että haluaisin luovuttaa. Elämä tuntuu niin vaikealta ja turhalta.
En saa tehtyä mitään. Tai siltä se ainakin tuntuu. Ilmeisesti se on sitten sitä vaativuutta. Mikään ei ole riittävästi.
Melkein itkettää. Olen niin väsynyt.