Kiitos, Arka!😍

Viilsin. Mua masentaa. Tekee mieli ottaa yliannostus. En tiedä, mikä tämän nyt teki. Haluan vahingoittaa itseäni.

Mulle tuotiin pakastin tänään. Postin miehet eivät suostuneet kantamaan sitä eteisestä keittiöön. Ei kuulu heidän työhönsä. Ehkä se, että olin odottanut ja jännittänyt tätä päivää, kun mulla oli terveydenhoitajan tapaaminen painoasioissa ja tämä pakastimen tuonti, yhdistettynä tuohon Postin miesten toimintaan, teki sen että mun vointi romahti. Mä ajattelen nyt itsemurhaa. Älkää huolestuko - ainakaan liikaa -, en ole nyt tekemässä itselleni mitään lopullista.

On se vähän, mitä mun pääni kestää. Ei huvita lähteä ulos kävelemään. Ei huvita mikään. Istun tässsä koneella ja melkein itken. Mitään en saa tehtyä. Odotan vielä yhtä tuttua käymään. Sitten hänen lähdettyään otan pari rauhoittavaa.

On mulla hemmetin pieni kestokyky!😞

Moi. Olen tänne joskus kirjoitellut kun olin masentunut. Nyt ollu semmonen olo että tulin lueskeleen mitä täälä on kirjoteltu. Luin sun viestiketjun alkua ja mulla on vähän samat fiilikset keväästä. Tai tuntuu et kun kevät tulee ja nopeasti kesäksi muuttuu on tippunutki kelkasta. Musta kevät on parasta kun se on pitkä ja viileä, mutta aurinkoinen. Pimeyden syliin taas on niin helppo jumittua talvisin. Kesällä tuntuu aina, että on kiire nauttia siitä, ehkä ei osaa tajuta et on se kesä seuraavanaki vuonna. Aika tympeitä postin työntekijöitä jos ei viittiny eteisestä keittiöön kantaa, moraalin puutetta niiltä, pistää itellä kiukuks tommoset "tää ei kuulu meidän työhön" ihmiset kun kyse kodinkoneen kannosta muutaman metrin. Jos nyt tuntuu pahalta niin itseä ainakin helpottaa ajatus, et kaikki tunteet on väliaikaisia nii hyvässä ku pahassa., Ehkä toistuvia, mutta huonot tunteet ohimeneviä, ja hyvät tunteet takas tulevia. Toivon sulle voimia 🙂🌻

Hei, Jupiteri!☺️❤️☺️

Kiitos kun kirjoitit. Olen itse miettinyt tuota kevät-kesä juttua. Olen ollut epävarma, voiko mun tulkintani olla oikea, mutta kun sinäkin olet asiasta noin ajatellut niin... ehkä olemme yhdessä oikeassa!😉

Mä jämähdän niihin huonoihin tunteisiin. En osaa silloin ajatella, että ne menvät ohi. Olin sen verrran aikaa DKT-terapiassa, että muistan tuon asian, kun siitä mainitset. Tunteita tulee ja menee. En vain sitä oppinut. Illalla tuli niin ahdistunut, epätoivoinen ja itsetuhoinen olo, että otin joitain ylimääräisiä lääkkeitä. Nyt niiden vaikutus on jo ohi.

Voimia toivon myös sinulle, Jupiteri!😍 Mitä sinun elämääsi nykyään kuuluu? Voit ilmeisesti paremmin kuin silloin aiemmin, kun tänne kirjoitit? Mikä sinua on auttanut?

Hei JP!
Mulla aika vaikeeta. Oxaminia ois vähän jäljellä. Eilen otin olutta. Kävin ulkoiluttamassa mummon ja mies tuli hakeen. Käytiin kaupassa. Tytär oli illalla poikaystävänsä kanssa uimassa. Urheilu pyörii televisiossa. Kirjastoautollakin kävin. Ottaisin enemmän vapaaehtoistyötä mutta mies pelkää että sossu panee hänet sitten töihin.

Hei, Arka!☺️❤️☺️

Vaikeaa on täälläkin päässä!😞 Otin eilen lievän yliannostuksen. En sellaista kellekään suosittele, mutta mua se vain on. Olkoon sitten epävakaan toimintaa. Näinä viime päivinä on ollut kaikinaisia vaikeuksia ja pelkoja...Nytkin tuntuu, että haluaisin tehdä jotain itselleni.

En saa taaskaan mitään aikaiseksi. Terapiassa tosin kävin, ja se oli ihan hyvä juttu. Mutta... Pakastinten välillä pitäisi siirtää ruokaa. Pitäisi siivota. Ommella. Silittää kankaita. Käydä kaupassa. - Ei haluu!😠

Olen niin hemmetin allapäin. Koko ajan. Mä haluaisin kuolla pois.

On hemmetin paha olla. Viilsin äsken. Mietin yliannostusta. Tuntuu, ettei tästä tule mitään. Mistään ei tule mitään. Vaikka järkeä yrittäisin käyttää, että tulee parempia hetkiä ja parempia päiviä, niin en kuitenkaan usko siihen. Olo on näköalaton.

Ei ole kuin minä ja oma kuplani.

Niin... On ilta ja minä olen väsynyt. Kai sekin lisää masennusta. Mutta jotenkin tuo selitys ei nyt auta. Olen pari päivää (vasta, tuntuu vuodelta) voinut huonommin. Ei mulla ole apua saatavilla.

Haluan ottaa yliannostuksen. Päässä ei pyöri mikään muu. Ei nyt vielä mitään tappavaa, mutta jotain kuitenkin. Tuntuu että olen vanha gramofooni, joka säännöttömin väliajoin toistaa samaa.🙄

En tiedä, mitä tehdä. Ei mulla ole tulevaisuutta.

Hei. Mun elämään kuuluu parempaa kuin silloin aikasemmin. Välillä tulee samoja tuntemuksia. Syyt on vain muuttunut. Töitä olen tehnyt pari vuotta tosi paljon ja välillä siihen väsynytkin aikalailla. Työ kuitenki katkaisee omien ongelmien pakonomaisen mietiskelyn ja työstä riippun tuottaaa onnistumisen tunteita ym. Remontoin vielä kotia itse samaan aikaan työn ohessa ja millään ei meinaa kaikkea yksi keretä. Apua olen huono kysymään, toki apua olen saanut silti. Jokseenkin olen sisäånpäi kasvanut "teen kaikki itse" tyyppi, kaiken teen suunnilleen yksin ja aina tehny niin siihen on tottunu.
Työtä olen aina tehnyt, silloinkin ku olin masentunut kävin töissä. Se on ollut oikeastaan hyvä juttu, vaikka joka aamu lähteminen oli vaikeaa. Mutta työ piti mut väkisin rytmissä.
Mun hoito alkoi siten, kun silloin joskus semmonen itkuhajoaminen et ei pystyny syömään saati tekeen mitään muutakaan ja itketti vaan pari päivää, menin työterveyshoitajalle ja jo ensimmäinen kerta auttoi. Olin sillä hetkellä lomalla. Kävin muutamia kertoja samalla hoitajalla juttusilla ja se auttoi pahimman yli. Koskaan mitään kellekkään niistä asioista puhunut...perus jäärä juntti kun olin 🙂. Myöhemmin pääsi lääkärin juttusille psykiatriselta jostakin systeemistä ja sitä kautta olisin päässyt ryhmä tai psykoterapiaa . En kuitenkaa mennyt, silloin oli jo olo ollut pitkään parempi. Omaa päiväkirjaa itselleni olen kirjoitellut siitä ekasta hetkestä lähtien. Se on ollut hyvä tapa purkaa asioita. Silloin sitten kun olin masentunut kerroin suurimmalle osalle kavereista asiasta niin sitten oli myös helpompi olla ku ei tarvinu esittää pirteää. En muutenkaan koe tarvetta jakaa asioitani kavereille tai ryhmäterapias tai muussakaan terapias, jotenki se tuntuu vaan asian pyörittelyltä itselleni. Ehkä se on huono asia kun en jaa, tai sit se sopii toisille ja toisille ei. Positiivista ajattelua olen konkreettisesti opetellut masennuksen hoksaamisen alusta lähtien. Maailma pursuaa negatiivisia uutisia ja asioita. Muutenkin ajatustapojani olen jokseenkin onnistunut muuttaan. Masennus teki musta ehkä sillai paremman, että ymmärrys ja empatiakyky o kasvanut kaikenlaisia asioita kohtaan. Vieläkin välillä tosi samanlaisia oloja, mut ne ei oo nii jatku ia ajanjaksoja et masennukseksi niitä itselleni sanoisin, ja johtuu stressistä tai työ uupumuksesta. Ja silloin kun se itkuhajoominen tuli niin minulle tuli koira, tai se sen tunnevyöryn laukaisi mitä oli pitkän aikaa sisällään padonnut. Koiraki pakotti 3 kertaa päiväs kävelylle ja pentuna viel useemmin.
Mut mul ehkä siis ne avai asiat oli alkuun hoitajan kans jutustelu, se oma päiväkirja, työn teko, koira, ajattelutavan muuttuminen, esim positiiviset asiat. Mulle ei toki taas se jatkuva positiivaami en, tsemppaami en ja asioiden jauhaminenkaan toimi. Lääkkeitä en ikinä ole ottanut, tarjottiin kyllä. Vaikka masennus on ohi nii onhan sitä jotenki yksinäinen, vaikka työ on hyvästä nii se on myös turruttanut/passivoinut mua aikalailla. Tämmöst tasapainoiluuhan se on, mut tää on nyt yks vaihe...kun saa remontit tehtyy ja henkinen kuormitus tasaantuu nii si taas helpottaa 🙂. Toivottavasti tästä sai jotain selkoo ku näin aamusella kirjottelen kiireessä.
Toivottavasti vointisi on jo parempi 🙂🌻

Mä sekoilin vähän viime yönä. Onneksi ei käynyt pahemmin... Mulla kun mieliala alenee ja tulee muutenkin huono olo, niin alkaa tapahtua... Eikä niin hyvää...

Nyt heräsin taas puoli seitsemän aikoihin. Olen pistänyt MS-piikin. (Sattui tällä kertaa kohtalasiesti. En tykkää.) Mua väsyttää. Meinaan melkein nukahtaa tähän tuoliin. Kahvia lisää.

Meillä olisi lähikaupassa ulkolaista tomaattia tarjouksessa. Mietin, että kannattaako mun alkaa tehdä siitä tomaattimurskaa tai jotain sellaista pakkaseen. Toisaalta kaupasta saa läpi vuoden halvalla murskaa. Ehkä saisin sen tehtyä, jos kävisin kaupassa.

Tunnen itseni edelleen ihan turhaksi yksilöksi. Ja kaiken lisäksi täällä kotona on ihan hirveä siivo!🙄

Hei, Jupiteri!☺️❤️☺️

Kiitos kun kirjoitit. Ei mun vointi ole valitettavasti parempi. Alamaissa mennään. Anteeksi, en nyt jaksa vastata pitemmin, mutta palaan asiaan!

Hei Jardin Prive kulta!
Oletminulle tärkeä! Älä unohda sittä. Minulla on dekkari kesken ja kauppaankin olen lähdössä. Ostetaan olutta niin saa vähän levätä. Ensi viikonloppuna mies sanoi että antaa mulle kaksi Oxaminia jos auttas nukkumaan. Tytär lähti kouluun ja huommenna mennään hänen kanssaan vakuutusyhtiöön kun tarvitsee lastenhoitotyöhän vakuutuksen. Eilenkin otettiin olutta, päivällä kävin kaupassa ja sitten illalla. Iltaolut antoi vähän väsymystä ja sain nukuttua tunnin mutta paljon valvoin. Hienoa kun sulla on uusi pakastin.

Hei, Arka!☺️❤️☺️ Ja kiitos, kun kirjoitit!

Masennus jatkuu. Nukuin kahdeksaan, vaikka mun oli tarkoitus nousta jo puoli seitsemältä. Harmittaa. Mutta ehkä sitten tarvitsin unta.

Mä tein eilen tomaattikeittoa pakkaseen, osan maustettuna, osan maustamattomana. Tänään olisi tarkoitus tehdä lisää ruokaa. Tyttö tulee viikonlopuksi, mutta mulla on valitettavasti omaa ohjelmaa, joten en voi olla koko päivää hänen kanssaan kotona. Tunnen siitä syyllisyyttä.

Täällä sataa vettä. Haluaisin siivota, mutta nyt voin siirtää sitä taas ruoanlaiton takia. Häpeän itseäni. Tuntuu, että kodista pitäisi pitää paremmin huolta.

mä ootan et satokausi juureksissa loppuu tai alkaa, ku tulee niitä isoja pusseja. pääsen tekee pakkaseen keiton alut. on mulla siel soijamakaronilaatikkoakin. mut aika huonosti.
mä en voi tomaattia käyttää. Just ja just suoli kestää makaronissa ketsupin ja ruuassa ne pienen pienet purkit, jos laittaa yhden. Sairaalassa sanonkin tomaatin kokonaan kielletyksi, kun ne menis sekaisin jos sanoin et kyl ihan pienen pieni annos käy, enkä mä tykkää ees tuoreista.
Ostin viime kauppareissulla setsuuria, vaikka siinä on ruista. Huomaa heti että maha kerää sitä ilmaa.

Harmi että oot masentunut. Ei tosin ihme, kun tänäänkin kattos ikkunasta ulos ja tuli kaatamalla vettä. Nyt täällä yrittää aurinko jo paistaa. Pelkäsin koko aamun että alkaisi ukkostaa, mut onneks ei.

🌻🙂🌻

Hei, Saloka!☺️❤️☺️

Mulla on tarkoitus tehdä tänään vielä soijamakaronilaatikko. Sattuma, että sullakin on sellaista! Keittoja teen, kunhan ehdin. Oon kurssilla viikonloppuna.

Oonhan mä aika masentunut, mutta pohjalle on vielä matkaa. Ja totta kyllä tuo sinun havaintosi: sää vaikuttaa muhun paljon.

Anteeksi, en nyt jaksa kirjoittaa enempää! Voimia sinulle!😍