Hei Jardin Prive ☺️❤️☺️

huomasitko että kirjoitin eilen sun ketjuun ja vastasin myös omassa ketjussani sinulle? Olimme kirjoittaneet toisillemme melkein samaan aikaan eilen,telepatiaa? ☺️❤️☺️

Hyvä, Minävaan00, kun kirjoitit!😍 En tosiaan ollut huomannut viestiäsi...

Luultavasti mullakin on jotain ollut jo lapsena. Mutta kai tuo ennemmin alkoi lapsen synnyttyä ja avioeron myötä. Mutta kun mulla kerta on epävakaa persoonallisuushäiriö, niin kai jotain tosiaan on ollut aina.

Mulla iski äsken tosi paha ahdistus. Tuntuu melkein paniikilta. Mulla oli ongelmia ompelun kanssa. Se kai sen aikaan sai. Pelkäsin, että onnistuuko vai teinkö totaalisen virheen. Otin Temestaa ja Ketipinoria. Toivon, että sillä helpottaa.

Mä en nyt tältä ololta pysty kirjoittamaan enmpää. Kirjoitan sinulle myöhemmin vaikka omaan ketjuusi. Voimia!

Hei Jardin Prive!
Kiitos kun rukoilet puolestani. Mennään tänään hakemaan sukulainen terveyskeskuksesta. Kiitos JP kun olet olemassa.

Hei, Arka!☺️❤️☺️

Kiva kuulla sinusta!

Olen tänään ommellut melkein koko päivän. Kävin päivällä kaupassa ja apteekissa, ja auringossa olen istuntu parvekkeella. Yritän saada itseeni kaiken mahdollisen auringon, mitä iho vain kestää. En ole polttanut itseäni, mutta välillä lisäsin olkavarsiin aurinkorasvaa. Muuten en tuota rasvaa käytä. Sain siten oltua vielä jonkin aikaa auringossa.

Heräsin aamulla ennen seitsemää. Olin mennyt nukkumaaan jo ennen yhtätoista. Olisin voinut melkein nousta jo aiemmin, mutta arvelin, että voisi olla hyvä nukkua vähän pitempään.

Nautin tästä aurinkoisesta ajasta. Kuten jo olen joku päivä kirjoittanut, pelkään sitä, kun tulee pilvistä ja sateista. Pelkään, minkälaista häränpyllyä psyyken vointini heittää! Luulen, ettei se ole helppoa... On kai silloin yritettävä keksiä jotain muuta mukavaa. Ei ole helppo tehtävä, ei...

Alan kai olla jo väsynyt, kun mieli alkaa pelkäämään ja masentumaan. Onhan nyt tosiaan ilta. Hyvät yöt! Ja huomenet!😍

Tänään ei ollutkaan sitten niin hyvä sää kuin muutamana päivänä. Niinhän tuo säätiedotus lupailikin. Harmittaa. Istuin kyllä parvekkeella vajaan tunnin. Silloin paistoi liki koko ajan. Olkavarret rasvasin jo valmiiksi. Ei poltellut.

Mulla oli terapia aamusta. Se on kyllä tarpeeseen. Onneksi se on viikoittain. On siinäkin vaara, että loppuu. Missäs minä sitten käyn?😑❓

Nyt on jo jotenkin masentunut olo. Alan kai olla väsynyt, kun kuudelta nousin. Ja ehkä se on tämä sääkin. En ole ommellut tänään vielä lainkaan. Joitain ajatuksia on, mutta en ole saanut aloitettua. Ja voi olla, etten saakaan. Harmittaa jo.

Nousin taas aamusta, nyt tosin vasta puoli seitsemältä. En ole vielä oikein saanut mitään tehtyä. Ystävän lapsi oli vähän aikaa mulla hoidossa. Nyt mietin kauppaan lähtöä.

Olo on vähän masentunut jo valmiiksi, vaikka on vasta päivä. Eilen viilsin. En tykkää voinnistani. Enkä tykkää säästä. Kylmää, puolipilvistä ja tuulista. Vaatetta pitää sisälläkin olla enemmän kuin mihin olen tottunut. Tekee mieli satuttaa itseäni.

Vaikka aurinko paistaa, vaikka mua ei väsytä, masentaa. En jaksa tehdä mitään. Olisi monta mukavaa hommaa, mitä tehdä, mutta en saa aloitettua. Tunnen itseni huonoksi, kun en pysty toimimaan.😞

Onko mun olemiseni kiinni siitä, saanko aikaiseksi jotain (paljon)? Silläkö mittaan ihmisen arvoa? Myös muiden, vai vain omaani?😑❓ Pari päivää sitten tuntui niin hyvältä, kun ompelin paljon ja sain valmista. Nyt en saa edes aloitettua. Etsin kaavoja ja kankaita. Levitän niitä pöydälle. Ja siihen se jää. Koko ajan palaan tähän koneelle. Turhauttaa.

Jos olisin kunnolla masentunut tällä hetkellä, ymmärtäisin ehkä tilanteen, mutta kun olo on muuten aika kohtuullinen. Tuntuu, ettei minusta ole mihinkään.

Osaisiko joku lohduttaa tai rohkaista?

Eipä tunnu tääkään päivä hyvältä. Kaupassa olen saanut käytyä, mutta siihen se on melkein jäänyt. En tiedä, pitäisikö kirjata päivittäin jonkin aikaa ylös kaikki, mitä tekee. Näkisi, onko kuitenkin saanut tehtyä jotain. Ja ehkä enemmänkin. Olen sentään tänään tiskannut ja siivonnut lieden ja työpöydän. Käynyt kirjastossa. Soittanut miehelle. Leikannut vähän kangasta. Kastellut parvekekukat. Pukenut päälle ja vaihtanut kevyemmät vaatteet... Olenhan tässä jotain tehnyt, mutta kun se ei tunnu miltään! Vain ompeleminen on jotain! Vaaditaanko asennemuutosta?😑❓

Ehkä se on vain se, että täällä on kaikkinensa niin sotkuista ja likaista, että se häiritsee. Olen siirtänyt aina vain siivoamista. Ehkä se pitäisi tehdä. Ehkä olo vähän helpottaisi sillä. Mistähän aloittaisin. Mutta kun mun olisi ihan pakko ommella vähän! Ainakin viimiestään sunnuntaina. Siloin yhden projektin pitää olla valmis.

Eli mun ei ole mikään pakko ommella mitään tänään! Järjestän siis vähän paikkoja. Varsinkin olohuoneesta. Ruokapöytä on täynnä ruokaohjeita, joita mulla on tarkoitus järjestää. Jos myös niitä saisi vähän kasaan... Syön välipalan kolmelta, raejuustoa ja vihanneksia. Sitten aloitan. Olo tuntuu vähän helpottavan...

Hei JP!
En tiedä osaanko lohduttaa ja rohkaista kun olen itsekin tällainen siipirikko. Niin kovasti vaan toivoisin että saisit ilonhetkiä elämääsi ja jaksaisit kirjoitella tänne kun seuraan elämääsi. Minulla oli viime yönä apuna Oxamin ja nukuinkin puoli yhteentoista asti. Sitten käytiin autolla kaupassa kun on auto lainassa ja ostettiin olutta. Luen hengellistäkirjaajossa sanotaan että kärsimys saa lähelle Jeesusta. Lohduttaa. Toissapäivänä luin hengellistä kirjaa jossa sanottiin että Jeesuksen ristintyö pelastaa eikä omat ansiot. Kaipaan aikuisia poikiani, minulla ei ole hteyttä heihin. Toivottavasti joskus on.

Hei, Arka!☺️❤️☺️

Kiva, kun kirjoitit! Surullista, ettei sinulla ole yhteyttä poikiisi. Toivottavasti se joskus palaa...

Olen saanut tänään vähän järjestettyä paikkoja. Ja ommeltua ihan hitusen. Olo on vähän parempi sinänsä kuin päivällä, mutta nyt väsymys alkaa tuoda mukanaan masennuksen. En tiedä, menisinkö jo nukkumaan. Voisi olla hyvä ajatus.

Hyvää yötä... Ja huomenta.

Sain aamupäivästä vähän ommeltua, valmiiksi sen pienen projektin, joka mulla oli. Päivällä kävin lyhyesti kaupungilla ja kaupassa. Nyt olen sitten istunut koneella ja syönyt välipalaa ja juonut päiväkahvia. Seuraavaksi olisi vuorossa dosettien jako.

Tuntuu edelleen siltä, etten saa mitään aikaiseksi. Josko saisin tänään vielä järjestettyä paikkoja. Mieli sinänsä tekisi ommella, mutta voi olla, että jää. Mutta jos edes jonkun pienen projektin...

Mielialasta en oikein osaa sanoa. Turhautunut, kyllä. Masentunut, vähän. Ahdistunut, ei nyt juurikaan. Halu vahingoittaa itseäni, kyllä jossain määrin, luultavasti teen.

Enpä nyt osaa muuta kirjoittaa... Kirjoittelen sitten myöhemmin, jos jotain on... Mukavaa päivän jatkoa!😍

Nyt masentaa. Iltahan on. Mutta on tässä muutakin. Vietin iltapäivän tyttöni ja hänen kotiväkensä seurassa. Ihan mukava tapaaminen, mutta luultavasti aika rankka minulle. Nyt olen kotona ja juttelen välillä mieheni kanssa, joka on kotonaan. Tekisi mieli repiä kädet verille. Tuntuu oikeastaan aika pahalle. Rankka päivä. Toisaalta mukava, mutta rankka.

Tunen itseni niin rumaksi ex-puolisoni vaimon seurassa. Läski punkero. Ei tyyliä. Rumat hiukset... Ja sitten sitä yrittää olla kuin ei mitään...

Vaikka meidän erosta on jo yli kymmenen vuotta - Todellakin niin kauan! -, ei mun ole ihan niin helppo olla exäni seurassaan kuin voisi jo luulla. Hänessä kun on edelleen puolia, joista pidän. Ja se häpeä, mikä liittyy eroomme, kun se olin minä(!), joka rakastuin toiseen, joka sitten jätti minut alle puolessa vuodessa. Se häpeä nousee lähes aina pintaan... Ja kuinka olen sitä käsitellyt terapiassa ja itkenyt siellä. Syyllisyys ja häpeä. Edelleen ylläni!😭

Joskus pystyn ajattelemaan, nytkin yritän, että onneksi hän on löytänyt uuden hyvän vaimon. Varmaan paremman kuin minä. Eli minä olen siinäkin suhteessa kehno ja kelvoton. Huonompi vaihtoehto. Saanut paremman. Se jotenkin helpottaa vähän syyllisyyttäni. - Nyt jo melkein itken.

Yli kymmenen vuotta. Ja edelleen tämä syyllisyys ja ikävä!☹️

Hei JP!
Toivottavasti syyllisyytesi alkaa helpottaa, olet varmaan toiminut parhaasi mukaan vaikka sitten kävi niinkuin kävi. Sinulla on paljon elämänkokemusta ja paljonolet kokenut, tuskaakin välillä. Yritetään jaksaa,taistellaan hdessä. Otin yhdenOxaminin ja toivon että hhelpottaa. Käytiinanopin luona. Hän halasi minua lämpimästi. Laittoimeille ruokaa. Mennään tiistaina miehen tädin luo. Hänelläon putki päällä ja on puhunut itsemurhasta, Haluan auttaa häntä.

Hei, Arka!☺️❤️☺️

Olin terapiassa aamusta. Puhuttiin mun suhteesta tytön isään, mun exääni. Ja siitä kivusta, mikä siihen liittyy. Vähän itkettikin.

Nyt mulla on nälkä, mutta en syö vielä; vasta lähempänä puoltapäivää. Yritän lähteä käymään pienellä kävelyllä ennen lounasta.

Kirjoittelen myöhemmin lisää...

Sain imuroitua, mistä olen tyytyväinen. Istuin parvekkeella auringossa jonkin aikaa. Huomaa, että päivät alkaa lyhenemään ja syksy on tulossa. Vaikka aurinko on paistanut koko päivän, alkaa sisällä tulla kylmä, kun on parvekkeen ovi auki. Päivällä tuntui auringossa istumisen ja kävelyn jälkeen hyvältä, mutta nyt alkaa taas masentaa.

Mun on nälkä. Onneksi kohta saa syödä. Otan pastaa ja kastiketta. Lähden nyt lämmittämään sitä.

Siedettävää iltaa teille!