Hei, Saloka!☺️❤️☺️

Hyvä, kun olet syönyt! Anna niiden roskapussien olla... Arvaan melkein ajatuksesi...

Voimia!

Jotenkin tuntuu, että voin paremmin. Jopa pakko-oireita on vähemmän. Johtuu varmaan siitä, etten ole kotona yksin, vaan mies on luonani. Tulee varmaan olemaan taas tosi vaikeaa, kun hän lähtee. Mutta nyt nautin hänen täällä olostaan.

Jouduin nyt illasta ottamaan rauhoittavaa. Sen verran hankalaa kuitenkin välillä.

Söin tänään taas iltaruoan, paljolla salaatilla. Nyt otan seuraavaksi iltapalaksi Nutrilettin.

Hyvää viikon puoliväliä!😍

Hei. Miten musta tuntuu, että tästä puuttuu nyt pari viestiä? Kirjauduin eilen ilalla sisään ja kirjoitin viestin Aralle, muistaakseni, jakumpaakaan viestiä ei näy? Vai onko se unta?

No kuitenkin, voin aika hyvin, kun mies on täällä. Tulee tuntumaan tosi vaikealta kun hän lähtee!

Vähän ahdistaa...

Hei Rakas Jardin Prive
Ihanaa että miehesi on luonasi. Olet ansainnut kaikkea hyvää!

Hei, Arka!☺️❤️☺️

On se mukavaa, kun mies on täällä. Lähtee valitettavasti huomenna. Ja silloin tuntuu varmasti pahalta! Mutta meillä on vielä tämä päivä...

Tuo eilinen viestin puuttumisen tunne taisi johtua siitä, että illan ja yön viestit päivittyivät vasta myöhemmin aamusta. Eli ilmeisesti mitään ei ollut kadonnut.

Heräsin ennen kahdeksaa. Se oli mukavaa. Illalla, kun katsottiin elokuvaa TV:stä nukahtelin lopussa. Kun pääsin sänkyyn sammuin heti. Kohta pitää pistää MS-piikki. Vähän jännittää. Pelottaakin.

Haluan saada tänään ommeltua.

Hei.

Mies lähti jo aamusta. Olen yksin kotona. En tiedä, mitä tehdä. Tekisi mieli satuttaa itseäni. Aion ommella tänään, jos vain pystyn. Mulla on yksi projekti menossa ja siinä on paljon tekemistä.

Pistin eilen MS-piikin. Tällä kertaa pistäminen ei oikeastaan sattunut yhtään. Se on hyvä, koska pelkään pistämistä. Tai oikeammin pelkään kipua. Synnytys oli mulle kivun takia traumaattinen. Menetin silloin luottamuksen elämään. Se oli jotain, mitä en pysty kuvaamaan. Aivan hirveää... Silti pystyn viiltämään pintanaarmuja. Outoa!😐

Täällä kotona olisi taas järjestettäviä paikkoja. Ei kamalasti, mutta kuitenkin jotain. Ehkä aloitan projektin lakanoiden pesulla. Ajattelin, että jos ensi viikolle luvataan pari peräkkäistä poutaista päivää ja ensimmäinen niistä olisi aika lämmin, menisin mattopyykille. En saanut viime kesänä aikaiseksi sitä, joten matot olivat talven poissa lattioilta. Nyt tuntuu, että ne voisin pestäkin. - Jos sää sallii. Kun kuivaksikin ne pitäisi saada.

No, nyt istun vielä jonkin aikaa koneella, ja alan hommiin sitten...

Voimia päiväänne!😍

Olo on ahdistunut. Otin joku aika sitten Temestaa ja Ketipinoria. Eivät ole auttaneet - ainakaan vielä. Viilsin. Eipä siitäkään ollut apua. Haluaisin repiä itseni ihan hajalle.

Mun on kai helpompi kestää fyysistä tuskaa ja kipua, vaikka niitä pelkäänkin, kuin psyykkistä kipua. Miehen lähtö ja yksin kotona olo on nyt aika kaameeta. En kuitenkaan lähde kotoa mihinkään. Kiusaanko itseäni?😑❓ Ulkona sataa. Siksikään ei tee mieli ulos. Pesen pyykkiä ja ompelen. Haluaisin hajoittaa kaikki paikat. On tää vaikeaa. Hemmetti.

Mä haluan pois!

Päivä on mennyt. Mun olo on aika kamala. Otin äsken muutaman Temesta ja Ketipinoria. Josko auttaisi nyt. Viiltänyt oon pariin otteeseen, vaikka ei siitä ole ollut apua. En tiedä, mitä tekisin.

Tunnenkohan itseni hylätyksi?😐

Mies lähti, minä jäin. Ihan mahdollinen selitys, kun nyt tuo tuli mieleen. Jätetyksi. Vaikka nytkin ollaan Skypessä ja kumpikin touhuaa omiaan.

Mitenhän tuosta pääsisi eteenpäin? Ei mua oikeasti ole hylätty. Ehkä tässä aktivoituvat aikaisemmat muistot hylkäämisistä. Niitä riittää.

Jätti mut tänne. Tulee mieleen Kauko Röyhkän kappale Hän elää yksin. Luut vain kalisee oksilla.

Hei.

Aion lähteä mattopyykille. On niin kaunis sää. Aurinko paistaa, mutta lämpöä ei ole kuin nimeksi. mutta kuitenkin. Pesen niin paljon kuin jaksan. Nyt on mukaan pakatttuna kaikki kapeat matot. Jäljelle kotiin jää yksi leveämpi.

Eilisestä selvisin vähän runsaammalla Temestalla ja Ketipinorilla. Sain nukuttuakin. Menin nukkumaan vasta puollilta-öin, ja nukuin ihan hyvin. Nyt sitten nousin puoli seitsemältä.

Tuntuu edelleen turhauttavalta olla kotona yksin.

Jos ajattelen, että minut on hylätty - mitä ei ole tapahtunut -, siitä seuraa, etten ehtinyt hylkäämään itse ensin. Siis epäonnistuin.

En pääse nyt eteenpäin ajatusteni kanssa. Pyydän nyt teiltä, rakkaat lukijat ja kommentoija, että kerrotte, jos teille tulee tästä mun tilanteesta jotain mieleen. Olen nyt aika heikoilla, joten ei mitään rajuja esityksiä, kiitos.

Voikaa hyvin ja voimia päiväänne!😍

Hei Jardin Prive!
Ymmärrän Sinua hyvin kun ottaa lujille kun pitää olla rakkaastaan erossa. Saanko kysyä kuinka usein voitte nähdä? Entä milloin tyttösi tulee? Toivotan voimia sinulle!

Hei.

Mattopyykillä käyty. Sain matot kuivumaan sisälle. Ihan mukavaa puuhaa. Olin varautunut reissuun kahvilla, kivennäisvedellä ja Nutrilettilla. Istuskelin hetken mattojen pesun jälkeen ja join kahvia. En kuitenkaan viitsinyt olla siinä pitempään yksin istumassa, joten pakkasin matot ja laitoin pyörän kyytiin. Paluumatka oli raskas. Märkiä mattoja ja ISO ylämäki. Mutta kotiin selvisin. Matot on nyt kuivumassa.

Jäljelle jäi kolme tai useampi matto odottamaan pesua. Pari on isoja. Olisi kiva hoitaa matot pois tekemättömistä hommista ja mennä huomenna pesemään loput, mutta ainakaan tänne niitä ei saa kuivumaan. Tuttu on tarjoutunut ottamaan mattoja kuivumaan heille. Pitää tiedustella, milloin ehtisi tulla hakemaan autolla niitä multa.

Heräsin tosiaan puoli seitsemältä. Vielä ei väsytä. Oon suunnitellut, että ompelisin tänään. Mutta nyt istun jonkin aikaa tässä koneella.

Olo on edelleen yksinäinen. Kaipaan miestä luokseni. Olo on myös vähän epätoivoinen. Teen asioita, jotka voi olla kivojakin, mutta jossain syvemmällä, olen edelleen aika masentunut.

Tekisi mieli hautautua mullan alle.😞

Hei, Arka!☺️❤️☺️

Tietysti saat kysyä. Ja vastaankin...😉

Tapaamme miehen kanssa kuukauden - kahden välein. Voisi tavata useamminkin, mutta tunnen itseni niin laiskaksi - tai jotain -, etten viitsi lähteä reissuun junalla. Toivottavasti nyt syksyllä tulisi käytyä useammin. Nyt vielä mutkistaa tapaamisia, kun mies on vielä pari kuukautta töissä.

Tytön tänne tulemisesta en tiedä yhtään! Syksy tuo muutenkin muutoksia rutiineihimme. En vielä tiedä, miten usein tapaan häntä syksyllä. Pirullista olla etävanhempi, joka asuu tässä tapauksessa huonojen liikenneyhteyksien päässä.😞

Mua masentaa. Istun vain tässä. En saa tehtyä mitään. Olen huono ja kelpaamaton. Luulin alkavani ompelemaan, mutta mistään ei tule mitään. Haluan satuttaa itseäni. Tarvitsisinkohan taas isomman satsin rauhoittavia? Haluan repiä itseni rikki.

Ehkä olen vain väsynyt. Heräsin aikaisin ja olen ollut useamman tunnin mattopyykillä.

Olen nyt kotona katsonut, mitä pitäisi vielä tehdä. järjestää paikat ym. Tunnen itseni huonoksi. Laiska paska!😠

Otin illalla vähän turhan monta lääkettä. Tokkuraisuus, mikä ei nyt ole kivaa ja tavoiteltvaa, on edeelleen päällä. En suosittele, vaikka paha olo joskus olisikin....

Väsyttää. Lähtisin mattopuukile, mutta minnekään en mattoja saisi nyt kuivimaan. Tiosaalta aurinko saisi paistaa, jos lähden pyykille. Oli se sen verran mukavaa kuitenkin, että loputkin matot hauan pestä. Pitää etsiskellä löytyyjö jostain vielä lisää mattoja.

Eilen kun istuin koneella ja tietokone oli auki, tuntui siltä,että mies olisi täällä. Jopa kerran huokkasin hänelle jostain asiasta, kunnes muistin, ettei hän ole enää täällä...

Voimia päiväällen, yritetään selvitä...😍

Väsymys alkaa hellittää.

Sain illalla lopulta raahattua itseni ompelukoneelle. Tein yhden pussukan. Muuten se ilta menikin synkistelyn merkeissä.

Menisin tänäänkin mattopyykille, mutta eiliset matot on vielä märkiä/kosteita, joten uusia en saisi sijoitettua minnekään. On vain odotettava ja toivottava, että sää pysyy nättinä ja aurinkoisena. Kasasin pestävät matot eteiden lattialle. Jos olisin fiksu, enkä vain laiska, imuroisin ne ennen pyykille pesua. Mutta viitsinko ja jaksanko?!

Otin siis eilen yliannostuksen. Ei ole hääppöine olo nyt. Hain vain hetken helpousta, mutta siihen se jäi, jos sitä tulikaan. Nyt on vain tokkurainren olo. Ja kirjoitusvirheitä sattuu koko ajan. Mitään tällaista ei kannata tehdä. En suosittele!

Eilen kun ompelin, olin jotenkin siinä ajatuksessa, että mies on täällä olohuoneessa, joko istuu tietokoneella tai katsoo telkkaria. Monta kertaa meinasin huokata,kunnes uistin,että hän on useamman sad kilometrin päässä kotonaa. Kerran jopa huikkasin hänelle😋

Mulla alkaa terapia ensi viikolla. Yliannostuksesta ei kannata puhua, kun lääkäri voi siten otaa rauhoittavat pois. En tykkää valehtelusta, mutta tässä sille on paikkansa.

Viomia teidän päiväänne!