Hei!
Voi kun olosi paranisi, kurjaa kun meillä aina niin vaikeaa. Mullakin on, kuolla haluaisin. Oluttta olen ottanut ja lukenut paljon. Päivät ovat pitkiä. Tytär on kaverinsa mökillä. Mies pelaa pleikkaa, kahdestaan tässä ollaan.

Hei, Arka!☺️❤️☺️

Kiva, kun kirjoitit! Vaikka kivaa ei ole se, että voit/voimme huonosti...☹️

Mietin tuossa hetki sitten, että miten palkitsen itseäni siitä, että paino tippuu. En heti keksinyt mitään. Mutta äsken yhdistyi mielessä kaksi juttua.

Järjestelin eilen toista ompelunurkkauksen hyllyä. Sain tavarat aika hyvin järjestykseen siihen. Mutta! Se on ruma! Muovilaatikot eivät yhtään sovi hyllyyn. Etsiskelin eilen netistä laatikoita, jotka olisivat luonnonmateriaalista, oikean kokoisia ja kivan näköisiä... ja kohtuu hintaisia. Ja löysin...

Nyt siis ongelmani on ratkaistu. En tänään lähde ostamaan noita laatikoita, vaan vasta sitten, kun paino laskee seuraavalle kymmenluvulle. Eikä siihen pitäisi mennä käuan. Saan palkkion ja laatikot, jotka tarvitsen! Ja kun, mulla on järjestettävänä toinen samanlainen hylly siinä vieressä, niin näen samalla, montako laatikkoa ihan oikeasti tarvitsen. On kiva, kun saa nurkkaukseen yhtenäisen ilmeen!

No, muuten tässä olossa ei ole kehumista.😞 Oksensin äsken. Yskitti ja samalla oksetti. Oksensin (onneksi ehdin vessaan), ja yskän tarve oli poistunut samalla. En tiedä, menivätkö aamulääkkeet oksennuksen mukana, mutta niiden ottamisesta oli jo sen verran aikaa, että luultavasti olivat ehtineet eteenpäin.

Mieli on aika maassa. Haluan satuttaa itseäni.
Haluaisin pois tästä elämästä.☹️

Yritetään jaksaa...😍

Hei Jardin Prive!
Hienoa että jaksat laihduttaa ja sitten tosiaan voit palkita itseäsi niillä koreilla. Sinulla taitaa asiat olla nyt vähän paremmin kun jaksat sitä painoakin hallita. Se on hyvä. Me ollaan oltu miehen kanssa kahdestaan jun tytär kaverinsa ´mökillä . Olut on auttanut. Toivottavasti saan pian Oxamineja. Kirjoittele!

Hei Jardin Prive ☺️❤️☺️

mukava kuulla että jaksat laihduttaa ja se että keksit itsellesi palkintoja pudotetuista kiloista on tärkeää. annatko koskaan itsellesi luvan syödä vähän jotain herkkua? sekin olisi tärkeää että joskus antaa itselle luvan, ettei ihan totaalisesti kieltäydy kaikista herkuista. itse annoin itselleni luvan aina kerran viikossa ja silti paino tippui hyvin koko ajan.

mullakin on mieli aika maassa ollut. en paljon mitään ole saanut aikaiseksi tehdä tai missään käydä. ahdistaa mennä kotoa nykyään pois, ahdistaa mennä ihmisten ilmoille tai kylään. ja kun ei mulla ole edes motivaatiota tällä hetkellä muuttaa sitä asiaa. huomasin vain viikonloppuna että enään se ei olekkaan niin helppoa mennä, varmaan kun olen niin pitkään ollut enimmäkseen kotona. mulla on ennenkin ollut tätä samanlaista, ja niinhän siinä kävi että pikkuhiljaa tein tämän uudelleen itselleni jäämällä aina vain kotiin. vaikka en mä mihinkään edes kaipaa, en edes tiedä miksi sitten mietin koko asiaa. ehkä tulevaisuuden kannalta, että tulenko mä aina olemaan eristäytynyt, en koskaan ole ollut kovin sosiaalinen, tällä hetkellä sosiaalisuus on aika nollassa. en vaan jaksa ja ei huvita. onko sillä sinänsä mitään väliä vaikka ei kävisi missään ikinä? ei varmaan. jokaisen elämä on omanlaisensa.

toivon voimia sinulle ☺️❤️☺️

Hei, Arka ja Minävaan00!☺️❤️☺️

Näin iltaa kohti mua alkaa masentaa enemmän. Söin tuossa kuuden aikoihin Nutrilettin ja salaatin. Nyt melkein itkettää. En ole saanut päivän aikana mitään aikaiseksi. Kävin kaupoilla tutun kanssa, mutta nyt olne ollut kotona yksin jo jonkun tunnin. Haluan vahingoittaa itseäni...☹️

En ole tehnyt tänään mitään kodin ja sen järjestyksen eteen. Tai sen verran, että olen voinyut todeta, ettei sellaisia laatikoita ole myynnissä, mitä minä tarvitsisin. Siispä on tyydyttävä muovilootiin.

Mä haluan kuolla pois.

Kysyit, Minävaan00, että syönkö mitään herkkuja. Enpä oikeastaan. Tänään söin muutaman mansikan ja kirsikan, mutta montaa ei niitä voi syödä, kun sisältävät niin paljon sokeria. Voisi laihdutus kärsiä. Pitää miettiä asiaa sitten, kun olen normiruoalla.

Tuntuu, etten jaksa enää!😞

Hei.

Mitä pitemmälle päivä kuluu, sitä huonommin voin psyykkisesti. En ole tänäänkään saanut oikein mitään aikaiseksi. Muovikoreja kävin ostamassa lisää. Siinä se melkein on. Muuten olen istunut tässä koneella. Taas... Tämä turhauttaa! Olen kiukkuinen ja vihainen itselleni. Ei musta ole mihinkään... Olisi monta projektia, jotka haluaisin tehdä, mutta en saa aikaiseksi edes aloittaa. Olen pelkkä pettymys.

tulin pyörähtämään pitkästä aikaa. Harmittaa, kun voit huonosti. Älä tee itellesi mitään. Olet liian rakas. TÄällä varmaan moni jäisi kaipaamaan sua.

Hei, Saloka!☺️❤️☺️

Kiitos sanoistasi!😍

Kun päivä on vasta alussa, on psyykkinen vointi vielä aika hyvä. Mutta yleensä aina se tippuu päivän mittaan reilusti. Varsinkin, jos en saa mitään sellaista aikaiseksi, mitä pidän tärkeänä. Toivon, että saisin tänään ommeltua ja järjestettyä paikkoja lisää. Ja sitten toivoisin, että pääsisin käymään kävelyllä. Tai ei siinä ole mitään pääsemistä, vaan ihan viitsimistä ja aikaan saamista. Ja jaksamista...

Eilen selvisin yhdellä Temestalla! Otan sen yhden aina aamulääkkeen yhteydessä tai heti, kun muistan, jotta se pitäisi vieroitusoireet poissa. Eilen ei tullut juurikaan ahdistusta päivän mittaan. Nukahtaminen oli vähän vaikeaa, mutta en ottanut toista tablettia. Tai kolmatta... Yritän vähentää Temestan käyttöä, joten pitää yrittää ottaa toiset tabletit vasta, jos olo tosiaan niitä vaatii. Ja ainahan voisi alkaa jakaa niitä tabletteja. Ottaisin vaikka 3/4 tablettia ensin, ja jos ei riitä, niin sitten tabletin loput. Ja sitten myöhemmin puolikkaan.

Aurinko paistaa. Se tuntuu nyt ihan hyvältä. Mutta saisi kyllä olla lämpimämpää! Kaipaan oikeaa kesää! Sellaista kuumaa! Tämä ei ole minulle oikea kesä.

Nyt alkaa jo tuntua siltä, että päivä valuu sormien välsistä. Mun on saatava tehtyä jotain! Muuten tulen taas tosi kiukkuiseksi itselleni. Toivon kuitenkin meille kaikille ihan siedettävää päivää! Voimia!😍

Hei.

Sain tänään ommeltua iltapäivällä. Tuntui ihan hyvältä. Yksi projekti eteni. Moni projekti odottaa edelleen aloittamista ja etenemistä.

Kävin vajaan puolentunnin kävelyllä. Hengästyin, lepäilin pari kertaa penkeillä istuen. Mulle fyysinen rasitus saa toisinaan aikaan samanlaisen olon kuin ahdistus. Ja nyt tuntui, että paniikki oli iskemässä. Selvisin siitä ottamalla kotona vajaan tabletin Temestaa. Ehkä en olisi sitäkään tarvinnut, mutta en uskaltanut jäädä odottamaan tasottuisiko olo.

Masennus alkaa nousemaan.

Hei.

Kävin kaupassa tyttöä ajatellen. Piti ostaa ruokaa. Juuri nyt ei tunnu vaikealta olla koskematta ruokiin. Ehkä siinä helpottaa se, että syön kuitenkin jonkin verran vihanneksia. Otin juuri "lounaan" yhteydessä kurkkua ja porkkanan.

On kiva, kun tyttö tulee.🙂 Suunnitelmia, mitä viikon aikana tehdään ei ole vielä varmasti, jotein kuitenkin.

En ole vielä saanut mitään aikaiseksi kaupassa käynnin lisäksi, ja sitä en laske aikaan saamiseksi. Jotain pitäisi järjestää... tai ommella... Projektit ei ole nyt mielessä. Pitää varmaan vähän kierrellä ja katsella paikkoja. Mikä olisi se, mitä haluaisin ja jaksaisin tehdä.

Tuntuu, että masentaa jo valmiiksi.

Hei Jardin Prive ☺️❤️☺️

mukava kuulla että kävit kävelemässä. alkuun kannattaa tehdä pieniä lenkkejä ihan jaksamisen mukaan, siitä ne pikkuhiljaa pitenee ajan kanssa. muistan kun itse aloin laihduttamaan silloin vuosia sitten, niin kävelin pitkään vain 20minuutin lenkin, siitä ne sitten pikkuhiljaa kasvoi ja kävelin sitten jossain vaiheessa aina tunnin. mutta kannattaa kuunnella itseään, ei liian nopeasti pidennä matkoja, mielenkiinto lopahtaa jos yrittää liikaa. tunnin lenkkejä en ole jaksanut enään pariin vuoteen kävellä. olen joskus yrittänyt, jaksanut jokusen kerran, jota seurannut ihan totaalinen uupumus. nyt en enään edes sitten ala kuvittelemaan liikoja omasta jaksamisesta ja teen vain sen pituisia lenkkejä kun jaksan ja koitan kuulostella oloa lenkin jälkeen. tällä hetkellä tuntuu että noin 25-30min lenkki on mulle sopiva. joka päivä en ole käynyt, joskus vaan voimia tarvitsee päivän aikana muuhun.

mukava että tyttösi tulee luoksesi viikoksi 🙂 meilläkin poika tulee meidän luokse viikonlopuksi, odotan sitä kovasti, on jo kova ikävä ollut, niin kuin joka viikko, ikävä on aina läsnä, mutta se on nyt meidän elämää ja sillä on mentävä eteenpäin..

miten mä mietinkin jatkuvasti nukkumista, nukkuisinkohan kellon ympäri jos voisin, varmaan. nytkin nukun 9-10tuntia yössä ja joskus vielä päivällä tunnin verran. useampi kesä mennyt näin samalla tavalla. nytkin mietin kuinka ihanaa olisi vain laittaa silmät kiinni ja käydä nukkumaan. mutta nyt en voi, ehkä myöhemmin. mä en tiedä onko nukkuminen jollain tavalla mulle myös pakotie tätä elämää.. mutta on tässä ihan totaalista väsymystä myös usein joukossa, ja ärsytystä siitä että pitää aina vaan levätä ja levätä ja levätä. mutta joskus sitten on myös sitä että ei edes huvita mikään muu kuin nukkuminen, kai se on vähän sitä masennuksen tuomaa väsymystä. erotan kyllä aika hyvin ne.

toivon sinulle kovasti voimia jaksaa ja hienoa että olet jaksanut käydä kävelemässä, jatka vaan ihmeessä sitä jos mitenkään vaan jaksat ☺️❤️☺️

Hei, Minävaan00!☺️❤️☺️

Kiva, kun kävit kirjoittamassa!😍

Poika on nyt vissiin teidän luonanne? Se on varmaan mukavaa. Minkälaista elämänne on, kun hän on teillä kotona? Eroaako se paljonkin arjesta? Ajattelin vain, että helposti voisi tulla sellainen "erikois-sunnuntai" -olo, että kaikki on täydellisesti silloin kuin perhe lopulta on kasassa. En osaa tätä ajatustani paremmin selittää. Mutta kyllä esim. mulla on erilainen fiilis silloin, kun tyttö on luonani.

Leikkasin eilen paloja farkuista kaitaliinaan. Tänään alan varmaan ommella niitä kasaan. Kaupassakin pitäisi käydä, vaikka luulin toissapäivänä ostaneeni koko viikoksi kaiken tarvittavan. Ja tytöllä on karkkipäiväkin. Lähtisiköhän kauppaan mukaan. Jos lähtee, niin mennään kävellen. Onneksi ei ole pitkä matka.

Mukavaa viikonloppua teille kaikille!😍

Hei Jardin Prive ☺️❤️☺️

juuri niinhän se on kuin kirjoitit.. erikois sunnuntai fiilis kun poika on kotona. Elän sen aina niiiiin täysillä kuin vaan voin ja vaikka väsyttää painan vain eteenpäin ja tiedän että viikonlopun jälkeen olen useamman päivän totaalisen väsynyt.
Tosin tänään ei ole tuntunut yhtään erikois päivältä... koko päivä on mennyt niiiiin päin jotain... mun vika. Tiedän. Nyt en tiedä mitä tekisin että saisin tän pas...an olon pois... moni asia yhdessä ja mä en vaan pysy läjässä. Mä vaan oon tämmönen täys pa....a. myönnän. Vihaan siksi itseäni.
Jospa huominen olisi parempi?
Ja aina harmittaa niin kovin jos silloin on huono päivä kun poika on kotona,niin harvoin nähään (musta tuntuu harvalle ainakin) ja jos yksi päivä siitä menee itseni vuoksi päin honkia on kamala syyllisyys siitä. Tätä tunnetta tuskin olisi jos poika asuisi kotona,ei kaikki päivät mene aina niin ihanasti. Nyt vaan kun näkee poikaa niin harvoin niin aina toivoo että ne päivät jaksan vaikka hammasta purren olla hyvävointinen.

Miten sinun päivä on mennyt?

Toivon sinulle voimia ja iloa,olet ajatuksissani ☺️❤️☺️

Hei jardin Prive!
Haluan vain että tiedät että ajattelen sinua, en nyt jaksa kirjoittaa pitkään!

Hei, Minävaan00 ja Arka!😍

Miten, Minävaan00, viikonloppu meni siitten alun jälkeen?

Ja, Arka, kiva kun kävit moikkaamassa, ei aina tarvitse kirjoittaa!

Mulla on mennyt nyt melko mukavasti. Tyttö on täällä ja olen saanut tehtyä jonkin verran käsitöitä. Saas sitten nähdä, miten viikko etenee...

Voimia!😍