Hei Jardin Prive!
Olet mielessäni ja toivotan voimia sinulle.!

Hei.

Tänään tunnen tuskaa ja kipua siitä, että sairastuin. En voi olla enää työssäni. Olen eläkkeellä ja ollut jo vuosia. Aina välillä tuo suru iskee. Tuntuu, ettei minusta ole mihinkään. Olen turha ja mitätön. En kelpaa, en riitä.

Olen saanut ommeltua jonkin verran. Mutta tuntuu, ettei sekään ole mitään. Mikään ei ole mitään...😞

Hei, Arka!☺️❤️☺️

Kiitos, kun kirjoitit. Tuntuu hyvältä olla jonkun ajatuksissa! Kiitos sinulle siitäkin!☺️❤️

Mulla on Temestat loppu. Mennyt vähän enemmän kuin lääkäri oli tarkoittanut, mutta on ollut noita kursseja ja ahdistuskohtauksia. Soitin lääkärille. Kerroin hänelle tilanteen, ja hän lupasi kirjoittaa Temestaa lisää. Samalla sovimme, että otan pientä annosta Ketipinoria Temestan yhteydessä. Olen helpottunut, todella helpottunut, kun asia hoitui näin helposti!🙂 En joutunut alkamaan vääntää kättä asiasta, vaan lääkäri ymmärsi tilanteen!

Lähden tänään käymään kangaskaupassa. Mutta vasta puoliltapäivin. Nyt istuskelen kotona. Tuskin ehdin käsitöiden pariin, mutta olenpahan sitten vaikka tässä koneella.

Ulkona ei ole mikään lämmin sää, vaikka aurinko paistaa. Reilusti alle 20 astetta lämmintä. Pitää huomioida se, kun lähtee liikkeelle.

Nyt olo ei ole ihan yhtä surkea kuin eilen. En kuitenkaan tunne itseäni onnelliseksi, vaikka tuo lääkäri-asia hoituikin hyvin. Lueskelin eilen MS-sivustoja netistä. Alkoi vähän pelottaa, miten tämä minun tautini etenee. Kauanko on vielä tällaista hiljaiseloa? Milloin vaihtaa oireitaan aaltoilevasta eteneväksi? En tarvitse tähän tällä hetkellä kuntoutusta tai mitään muutakaan. Asun tavallisessa talossa. kävelen ilman keppejä tai rollaa. Ainut on, että pistän itseäni kerran viikossa. Miten elää tätä päivää ja olla (liikaa) murehtimasta ylihuomista!?

Ehkä tämä tästä... Kun pääsee tuhlaamaan vähiä rahojaan kankaisiin...😉 Hyvää päivän jatkoa itse kullekin!😍

TOi taudin tai sairauden kanssa eläminen on kamalaa. Mulla on oikeastaan kaksi sellaista sairautta. TOista en paljoo hoida, vaikka pitäisi. TOinen on sellainen että jos en hoida, niin menen vaarallisen huonoon kuntoon. Sit mulla on näitä mielenterveys ja syömis sairauksia. Jokunen vuosi sitten mulla oli sappikohtauksia ja ne kohtaukset pelotti tosi paljon, kun niihin ei lääkkeet auttanut yhtään. Kerran makasin (tai yritin) päivystyksen sängyllä 6 tuntia ennen kun kipu oli loppunut ja ennen sitä jo kotona pari tuntii.

katon vierestä monisairasta isääni jonka lääke arsenaali on tosi iso. Hänen vointi menee ylä ja alaa mäkee.

En vähättele sun sairautta. Tiedän jotain tosta ms:stä. Tosin sellaisia että ne on tosiaan jo rollon kanssa käveleviä. Sulla on oikeastaan hyvin siinä määrin se, jos se hoituu vaan kerta annoksella viikossa. Toivon sulle monia oireettomia vuosia lisää ja jaksamisia.

ANteeksi että runoilin tänne. TÄnään on hiukan parempi päivä ja eilen jo hiukan jaksoin enemmän, mut silti kaikki on ennallaan. Sain soitettuu lääkärille soittoajan huomiseksi. Se pelottaa tosi paljon. Joudun myöntää että olen mennyt alas ku lehmän häntä, vaikka mieli on korkealla. Suunnitelmat synttäreistä pelottaa, että ne perutaan. Ollaan tutun kanssa suunniteltu mitä ostetaan ja ym tehään. Ketään muu ei tuu mun synttäreille, ku muut menee mökille. Oikeastaan ihan hyvä näin.

Hei Jardin Prive ☺️❤️☺️

hyvä että lääkäri kirjoitti sinulle uuden reseptin ja ymmärti miksi olet tarvinnut temestaa nyt enemmän.

samanlaisia mietteitä on minulla ms-taudin suhteen.. nyt olen miettinyt sitä vähemmän kuin alussa kun sain tietää, mutta kyllä se mielessä silti on usein. olen koittanut vaan ajatella että en mä voi sille mitään miten se etenee. eniten pelkään miten mun mieli kestää pahenemis ym vaiheet. tiedän jo nyt että panikoin ja ahdistun kovin. olen myös miettinyt että jos joudun apuvälineitä käyttämään liikkumiseen, saanko itseäni enää senkään vertaa ihmisten ilmoille kun nykyisin.
onko sun alueella neuroliiton mitään toimintaa ja/tai vertaistuki ryhmiä? oletko koskaan miettinyt semmoisia? mä jotenkin koen että vertaistuki on tärkeää oli kyseessä millainen asia tahansa.

toivon sinulle voimia ja kaikkea hyvää, olet ajatuksissani ja luen joka päivä sinun ketjua ☺️❤️☺️

Hei, Saloka ja Minävaan00!☺️❤️☺️☺️❤️☺️

Kiitos kun kirjoititte!

Hyvä, Saloka, kun varasit lääkärille soittoajan. Kerro sitten, miten kävi... Hyvä, että uskalsit tehdä sen!

Kyllä muakin pelottaa, Minävaan00, se, että joutuisin turvautumaan sauvoihin tai rollaan. Haluan selvitä omin jaloin. Polkea pyörällä, kävellä... Kunpa voisi luottaa huomiseen ja ensi vuoteen... tai edes siihen, että jos ja kun tilanne huononee, sen kanssa tulee toimeen.... Ei tuollaista halua ajatella. Kai tuossa kohtaa minun ajattelussani on sen tukihenkilön paikka. Jo nyt. Että, mitä sitten kun tarvitsee enemmän apua. Miten silloin selvitään. Mutta haluan kai vielä kieltää tuon tilanteen. Unohtaa kaiken pahan niin pitkään kuin mahdollista.

Vioimia päiväänne!

P.S. Luen viestinne aina!😍

Hei.

Ajattelin ensin käydä tänään kangaskaupassa,mutten taida jaksaa. Ei ole mitään pakkoa mennä. Reissuun menisi useampi tunti, kun busseilla pitäisi kulkea.

Olo on nyt melko masentunut. En tiedä, miksi. Tekisi mieli ottaa yliannostus. Mutten sitä tee. En tiedä, mihin keskittyisin tänään. Ehkä vähän kaikkeen. Teen hetken yhtä, ja vaihdan sitten toiseen, ja sitten kolmanteen...

Mulla nenä vuotaa ja silmiä vähän kaihertaa. Antihistamiinia menee tablettina koko ajan. Mietin, pitäisikö ostaa silmätipat ja nenä sumute. Vähäinen yskä on varmaan vielä flunssaa. Kumpaa sitten on tämä nuha? Ei nuo kalliita ole, nuo antihistamiini silmätipat ja sumute. Pitäisikö ostaa ja alkaa käyttää...?😐

Ulkona on harmaata, märkää ja kurjaa. Ei tee mun oloani yhtään paremmaksi...😞

No, mutta kuitenkin... yritetään selvitä taas tästä päivästä...😍

Hei Jardin Prive ☺️❤️☺️

halusin tulla toivottamaan voimia sinulle ja antamaan virtuaali halauksen ☺️❤️☺️

Onko olosi parantunut aamusta yhtään? Toivon että on. Olet ajatuksissani ☺️❤️☺️

Hei, Minävaan00!☺️❤️☺️

Kiitos virtuaalihalista!😍

Eilinen sujui sitten aamun jälkeen vähän paremmin. Jaksoin lähteä kierrätyskeskukseen, ja ostin useammat farkut käsityötarkoituksiin. Kotiin tultua pesin ne ja tuossa vieressä ne roikkuvat kuivumassa. Jätän ehkä osan purkamata saumoista, jos tulee joku projekti, johon tarvitsen kokonaisia lahkeita.

Eilen sain yhden käsityön melkein valmiiksi. Tänään se valmistuu. Muokkasin yhtä pussukkaa isommaksi, ja näyttää, että mitoitus toimi aika hyvin. Jotain voisi vielä muuttaa.

Jatkan edelleen Nutrilettilla, ja paino jatkaa tasaista laskuaan. Tämä sujuu kyllä, mutta vie aikaa päästä tavoite-painoon. Ja sitten pitäisi tasapainottaa syöminen, ettei paino ala taas nousta.

Haluaisin tänä kesänä mattopyykille. Kunpa vielä tulisi lämpimämpiä säitä, että onnistuisi.

Päätä särkee. Otin Buranan. Olo taas aamusta jotenkin aika surkea. Tekisi mieli vahingoittaa itseäni jotenkin.

En tiedä, mitä tekisin. Ainakin jokin aika menee vielä tässä koneella aamukahvin kanssa. Josko sitten tekisin sen melkein valmiin pussukan valmiiksi. Ja sitten jotain muuta...? Jos en tee käsitöitä päivän mittaan, tuntuu, että päivä valuu ihan hukkaan. Nämäkin ovat niitä pitäisi-asioita. Kun oppisi käsitöidekin suhteen, ettei mitään pidä tehdä. Paitsi sellaista, jonka on luvannut tehdä tiettyyn aikaan mennessä. Ja niitäkin on...

No, yritetään jaksaa taas tämä päivä... Vaikka vain tunti tunnilta... Voimia teille kaikille!😍

Hei.

Pistin taas MS-piikin. Pelkään sitä aina. Siis kipua. Olin aamuyöstä ottanut 800 Buranan, ja se kai vaikutti. Pistos ei satttunut juurikaan.

Nämä ovat niitä hetkiä kun tuo sairaus tulee mieleen selvemmin. Tulevaisuus pelottaa.

Tulee ajatuksia elämän lopettamisesta jo ihan tämänkin taudin johdosta. Psyykekään ei ole kunnossa. En tahtoisi elää. Käsitöitä voisin tehdä, vaikka niissäkin kaikki keskenesäinen usein stressaa. Mikään ei riitä!

Nyt mulla on rauhoittavana lääkkeenä yhdistelmä, jolla isommilla annoksilla sain pääni sekaisin tuossa loppukeväästä. Tahtoisin tehdä saman, mutta kun on miehen kanssa tapana soittaa illalla hyvät yöt, niin paljastuisin, kun en saisi puhetta ulos suustani. Mutta onko sillä väliä...?

Kun näitä kirjoittelen, huomaan, että olen taas masennuksn alhossa. Ei tästä mistään mitään tule...😞 Nyt tunnen, että menneisyyden väärät teot oikeuttavat huonon oloni. Minua rangaistaan nyt niistä.

En tahtoisi jaksaa... Mutta voimia teille😍

Tapasin tyttöni pikaisesti jäätelön merkeissä. En ollut nähnyt häntä viikkoihin, kun kumpikin olemme olleet menossa eri puolilla. Nyt menee vielä viikko. Sitten hän on kanssani viikon verran.

Olo on jotenkin tuskainen. Tekee mieli itkeä. En saa tehtyä täällä kotona nyt mitään. Haluan kuolla.☹️

Olisipa joku lääke, jonka ottaa, kun olo on masentunut.☹️ tai ainahan sitä voi ottaa lääkkeen ja toisenkin ylimääräisen. Mutta ei se ratkaise oloa. En haluaisi elää. En jaksa tehdä mitään. Elämän oikeutusta taidan hakea tekemällä. Haluan kuolla pois.😞

Hei.

Kävin kaupungilla käsityöostoksilla. Ostin pari lehteä ja kankaita.

Nyt on väsynyt ja masentunut olo.

Aamusta lähtien on toisessa ranteessa ollut herkempi kohta. Tuntee kosketuksen ja kylmän voimakkaammin. Mietin, onko kyse lievästä MS-taudin pahenemisvaiheesta vai onko iho esim kuiva eilisestä pyykinpesuaineessa liottelusta. Huolestuttaa.

Haluan pois ja kuolla.

Hei Jardin Prive ☺️❤️☺️

kurjaa että sinulla on noin pahaolla ollut 😞
miten tämä päivä sinulla meni? Oliko/onko olosi yhtään parempi?

itse olen joskus ajatellut samoin että mua rangaistaan omista tyhmyyksistäni kaikilla jatkuvilla murheilla ja pahallaololla.
Voiko olisi osittain johtua ikävästä tyttöäsi kohtaan?

kunpa voisin helpottaa jotenkin oloasi! ☺️❤️☺️ olet ajatuksissani ja toivon sinulle voimia jaksaa ☺️❤️☺️

Hei ja kiitos, Minävaan00!☺️❤️☺️

Tuntuu hyvältä, kun kävit kirjoittamassa minulle! ☺️❤️

Olen aloittanut kodin raivaamisen, mutta tämä on ihan kamalaa!😠 Kaikki paikat on täynnä tavaraa. Siirrän vain tavaroita paikasta toiseen. Tai onhan tuossa jotain järjestystä. Keitttiössä tavarat siirtyivät tuolin ja hyllyn päälle ja makkariin sängylle. Olohuoneesta tavarat siirtyivät suunnilleen samoihin kohteisiin kuin keittiössä. Eli keittiön tuolin ja hyllyn päällinen ja sängyn päällinen vain pursuavat tavaraa entistä enemmän. En tiedä, miten saan tämän kaaoksen järjestykseen!

Enkä edes jaksaisi tehdä tätä! Enkä haluaisi... Mutta nyt tuntuu, että on pakko.

En tiedä, miten jatkaa. Ja tuo koskee sekä tätä siivoamista että yleensä ottaen elämääni. Haluaisin luovuttaa. - Ja tuokin koskee noita molempia.

Voi tosiaan olla, että osa tästä pahasta olosta johtuu siitä, että olen ollut erossa tytöstä jo niin pitkään. Mulla on ikävä, vaikka nähtiin viikolla. Ja sitten on koko ajan herkillä MS:n suhteen. Tarkkailen kai itseäni jatkuvasti, voisiko joku juttu viitata pahenemisvaiheeseen. Niin kuin eilen tuo käden yliherkkyys, joka on tänään jo onneksi poissa.

Haluaisin kuolla. Haluaisin osastolle. Haluaisin... en tiedä...☹️