Hei, Arka!☺️❤️☺️

Mä oon väsynyt. Mulla on huomena terapia. Haluan satuttaa itseäni... jotenkin.

Tuntuu, etten saa mitään tehtyä. Silitin tänään loput kankaat ja laitoin ne paikoilleen odottamaan käyttöä. Muuta kaupassa käynnin lisäksi en ole saanutkaan tehtyä. Koko päivä mennyt hukkaan.

Mä en jaksa enempää.

Viikko sitten olin päivystyksessä, ja sain jäädä yhdeksi yöksi sairaalaaan. Olin sitä ennen itsetuhoinen ja olen edelleen itsetuhoinen. Silti millään ei ole merkitystä, enkä pelkää, mitä tapahtuu. Tai ehkä vain vähän...

Tuntuu, ettei tämä ole oikeaa elämää.

Hei Jardin Prive,olen niin pahoillani siitä sinun sairaala-asiasta☹️ On se kumma,kun ihminen ei saa apua silloin,kun tarvitsee.Miten huonoon pisteeseen sitä pitää sitten joutua,ennenkuin ottavat hoitoon😐

Minunkin päivät menee usein niin,etten saa mitään aikaiseksi,tai sit se,mitä teen,on jotain tyyliin astianpesukone päälle...Minun pitäis ommella verho tohon käytävän oven ikkunaan,viime viikolla kävin tyttären kans ostamassa kankaan,mutta se kangas on edelleen tossa keittiön jakkaralla...ei olis edes vaikea ompelu,suorat saumat vaan...

Jaksamisia sinulle😍

Hei.

Heräsin puoli kuudelta. En tiedä, saisinko vielä unta, mutta haluan jotenkin kiusata itsäni sillä, etten mene enää sänkyyn.

Aamu on valoisa. Aurinko paistaa. Mulla on terapia iltapäivällä. - Onko nuo hyviä vai huonoja asioita?! Riippuu kai tilanteesta ja mielentilasta.

Kotona taas tavarat levittäytyneet kaikille pöytäpinnoille, ja vähän lattiallekin. Ja tiskiäkin on useampi altaallinen pestäväksi. (Olisipa astianpesukone!) Pyykit olen hoitanut. Tänään tekisi mieli ommella, mutta saa nähdä senkin suhteen viitsinkö/jaksanko/haluanko...

Masentaa ja haluaisin kuolla.

Siedettävää päivä niin teille kuin minullekin....😍

Hei Jardin Prive!
Ehkä on hyvä että on se terapia niin pääset käymään jossain. Aikaisin olet herännyt sinäkin.Ei meilläkään ole astianpesukonetta vaan käsin tiskataan. Minä korkkasin just oluen, kolme on tämän päivän annos. Tapaan mummuni 26. päivä, kotihoidon työtekijä tulee mukaan. Voisin käydä vapaaehtoistyössä ainakin kolme kertaaviikossa kun sain sen bussilipunkin. Muuten ei olisi ollut varaa bussiin. Hammaslääkärikin piti siirtää kesäkuulle että on varaa bussiin. Miten kukkasi jaksavat? Oletko ollut paljon parvekkeella? Tyttärellä on tänään bilsankoe. Odotan että saan taas lisää oxaminia.

Hei Jardin Prive ☺️❤️☺️

Mullakin on usein niin että jos yhtenä päivänä touhuan paljon niin toisena en jaksa juuri mitään. Tai sitten mulla on kausia että päiviä/viikkoja touhuan aivan liian ylikierroksilla ja sitten tulee yks kaks totaalinen uupumus ja en jaksa pitkään aikaan juuri yhtään mitään.

Miten sulla meni keskustelu? ei kai ne sun keskustelut nyt vaan lopu? oletteko siitä vielä puhuneet. musta olisi hyvä että saisit käydä juttelemassa, musta ketään ei saisi jättää yksin oman onnensa nojaan. ja kun sulla kuitenkin on pahaolla niin mä en ymmärrä miksi ne keskustelut juuri tässä vaiheessa pitäisi lopettaa. toivottavasti saat jatkaa siellä käyntejä.

heräät todella aikaisin kyllä nykyään. mä en millään jaksaisi herätä edes 8-9 aikaan. jos herään aikasin niin mun on pakko nukkua päivällä ainakin tunti-kaksi. tänään oon nukkunut jo tunnin aamupäivällä, meinasin jos kerkeisin nyt vielä nukkumaan vähän aikaa ennen kuin lähden hakemaan pojan viikonlopuksi kotiin. tyttö lähti kaverilleen äsken.

kiitos kun olet kirjoittanut mulle, se merkitsee mulle todella paljon ☺️❤️☺️
koen että meissä on paljon samaa, ja jopa tuo ms tauti asiakin, miten voikin sattua että meillä on niin paljon samaa, musta se on hieno asia ☺️❤️☺️ siis että meissä on niin paljon samaa. voin hyvin samaistua sun tunteisiin ja oloihin, vaikka jokaisen tunteet ja olot on kuitenkin yksilöllisiä, mutta voin jollakin tavalla ymmärtää kuitenkin mitä tunnet ja koet.

tuleeko sun tyttö milloin sun luokse?

täällä on ihanan lämmin ja aurinkoinen päivä. piristääkö sua yhtään lämpö ja aurinko?

toivon sulle paljon voimia ja jaksamisia, kirjoittele, luen aina sun kirjoitukset, olet tärkeä ☺️❤️☺️

Hei, Arka!☺️❤️☺️

En osaa olla terapiassa. Mun pitäisi olla jotain muuta kelvatakseni. Haluta muutosta. Ei musta ole siihen. Tuntuu, että mut hylätään; Puhutaan hoidon lopettamisesta. Nyt on vaarana, että mä hylkäänkin ensin. En tarvitse ketään tai mitään! En itkenyt terapiassa, mutta kun pääsin vessaan sen jälkeen, itkin.😭😭😭

Nytkin tekisi mieli itkeä, mutta tyttö on luonani. Lähti tosin käymään kaupassa, joten olen hetken yksin kotona. Vähän kerroin hänelle tilanteestani.😭 Okei, jos mun kanssa ei haluta toimia, niin ei sitten. Kyllä mä yksin pärjään.😭 Tätä systeemiä ei ole luotu mua varten. Mä en selviydy täällä!

Mistä mä voin löytää apua, kun kaikki ovet sulkeutuvat, joko minun tai toisten toimesta?! Mä en jaksa enää. Nyt on selkä seinää vasten.😭 Mua pelottaa, että romahdan! Mä haluan pois!😭

Hei, Minävaan00!☺️❤️☺️

Vastasin tuoss Aran viestiin, ja samat voisin kirjoittaa sullekin. Mä itken nyt, kun tyttö on käymässä kaupassa. Hän on täällä viikonlopun. En voi romahtaa nyt. Mun on huolehdittava lapsestani.

Mutta mulla on nyt niin paha mieli. Itken, kun kirjoitan tätä!😭

Oiskohan mulla mahdollisuutta saada yksityiseltä puolelta terapia suhde. Hoitaja puhui tänään eri vaihtoehdoista, kun mua ei mikään auta. Kun en halua muutosta. Olen tosi iso ongelma. Ei mulla itselläni ole rahoja terapiaan, mutta jos sen saisi jotenkin ostopalveluna, ja jos sitten saisin KELAlta korkeampaaa hoitotukea...?

Mua pelottaa jäädä kotiin tytön kanssa tänään. Mä itken nyt koko ajan!😭 Ei tämän näin pitänyt mennä!

Sairaalasta halutaan kaikki mahdollinen avohoitoon. Erikoissairaanhoidosta perusterveydenhuollon vastuulle. Ja missään ei ole uusia resursseja tähän kaikkeen.

Tunnen, että mut halutaan hylätä. Ja mun vastaukseni tuohon pelkoon on aina se, etä minä hylkään ensin! Kestän kai sen paremmin.

Ja itkuahan minä en hevin näytä.😭 Tuntuu, että olen maailmassa aivan yksin.

Hei Jardin Prive ☺️❤️☺️

Mä niin tiedän tuon tunteen mitä käyt läpi tuon keskustelun lopettamisesta. Itse olen ollut kaksi kertaa samanlaisessa tilanteessa, ja tunnelmat mulla oli aivan samat. Kun mut meinataan hylätä mä itse haluan hylätä ensin, ja sanon juuri aina samalla tavalla että mä pärjään sitten yksin ja kuitenkin itken etten pärjää. Eikö sulla ole mitään mahollisuutta alkaa käymään jonkun toisen luona? miksi ne haluaa että lopetat keskusteluissa käymisen? ensimmäisen kerran kun keskustelut multa lopetettiin, mä toivoin sitä ensin, ja ihan syystä, silloin en tarvinnut niitä, ja se meni ihan hyvin. pärjäsin mä jonkun aikaa, kunnes mun isä sairastui vakavasti ja se ei kertonut kenellekkään oikeaa syytä ja sain tietää siitä vasta 2 viikkoa ennen kuin hän kuoli, sen jälkeen vajosin aika pohjalle ja tapahtui kaikenlaista jolloin itsekkin toivoin että saisin käydä jossain juttelemassa ja pääsin. mutta sitten vuosia kävin ja sitten mun piti lopettaa, en olisi halunnut, mutta mun oli pakko, ja silloin sitten itse yhtenä päivänä laitoin viestin etten halua enään tulla, ja se oli sillä selvä. tuntu se pahalle että jäin ns yksin, vaikka päätös oli loppujen lopuksi mun. mutta sillon mulla oli jo toinen terapeutti kyllä, kyse oli siis vain vaihdosta, mitä en olisi halunnut. saman henkilön luona sitten kävinkin vuosia, mutta viime vuonna jouduin vaihtamaan taas toiselle koska toinen muutti toisiin työtehtäviin, en olis sitä millään halunnut. mutta enpä mä siitä puhunut paljoa. mutta joku romahdus mulle sitten tuli sen jälkeen.. johtuko sitten tuosta ns "hylkäämisestä", tai siis mun kuvittelemasta hylkäämisestä. mutta niistä selviää kyllä. mä vaan ihmettelen miksi sun pitäis ihan kokonaan lopettaa. sellasta mulle ei ole ehdotettu koskaan, ainakaan vielä. tosin mun elämässä tuntuu tulevan katastrofia toisen perään, ehkä siinä syy. yhdestä kun selviää toinen kolkuttaa jo ovella.

mua väsyttää, en jaksais mitään. oon niin täys mun päätä kun siinä jauhaa samat turhat ajatusketjut, ketjut joilla en edes voi itse mitään, ja osa mun mielikuvitusta kai. mä en vaan jaksais enään tätä.

mä toivon sulle voimia ☺️❤️☺️

Voi kun nämä viestit tulevat viiveellä.. kun kirjoitin sulle,olit kirjoittanut jo mulle ja mä en ollut vielä nähnyt sitä.

Musta tuntuu pahalle kun sulla on noin pahaolla 😭 kunpa osaisin lohduttaa sua jollain tavalla. Mä tiedän miltä tuntuu kun joutuu hylätyksi,jää yksin. Ne kaikki tunteet on sallittuja muista aina se ☺️❤️☺️ ja itku puhdistaa,itke niin paljon kuin vaan itkettää,älä yritä piilotella sitä. Ei elämässä kaikkea voi tietää etukäteen mitä päivä tuo tullessaan,tällä tarkotan että älä kanna huonoa omaatuntoa siitä että tänään itket vaikka tyttö on sun luona. Joskus vaan ei asiat mene kuin haluaisi. Mutta mä tiedän sen tunteen kun voi itse huosti ja samaan aikaan kokee kamalaa syyllisyyttä lapsen vuoksi että mä en saisi tuntea näin,mutta tunteet kuuluu elämään. Anna itsellesi lupa niihin.
Oletko kerennyt käydä saman ihmisen luona juttelemassa jo kauan? Viime kesänä kun mä jouduin lopettamaan,ahdistuin siitä tosi paljon.. mutta koitin järkeistää asian niin että syy ei ollut mun.
mutta jos sä koet että käynnit loppuu sun itsesi takia niin tuntuu varmasti tosi petetylle olo. Entä semmoinen tukihenkilö,onko sellainen mahdollinen? Joskus mietin itselleni semmoista,mutta en selvittänyt sitä,en jaksanut.
sun kannattaa miettiä tuota kelan terapiaa. Kun ei ole hyvä että jäät kokonaan ilman turvaverkkoa. Tuntuuko susta siltä että sun kanssasi ovat hoitohenkilökunta luovuttaneet? Tämä tuli mieleeni siksi koska musta on tuntunut pitkään siltä omalla kohdallani.. olen toivoton tapaus,annetaan se välttämätön pakko. Ja ilman tiettyjä syitä en saisi varmaan edes tänkään vertaa kun nyt.

Mä toivon sulle voimia jaksaa,anna itsellesi lupa itkeä ja levätä. Ja puhu avoimesti sun tunteista siellä missä käyt juttelemassa että miltä lopettaminen siellä tuntuu.
Mulle välillä on iskenyt päin kasvoja tunne että ne tekee vaan työtään,en merkitse heille oikeasti mitään.. siis hoitohenkilökunnalle.. ja se tuntuu pahalle,itselle kun on merkinnyt paljon enemmän. en tiedä mietitkö sä koskaan samanlaisia ajatuksia?
Kunpa sun olo helpottaisi, paljon halauksia ja rutistuksia
☺️❤️☺️

ei ole mullakaan helpoin ilta ollut,itkin tuossa miehelleni puolisen tuntia.. itken harvoin,nyt itkin ja paljon ja siitä ei meinannut tulla loppua.. ehkä järkytys mulla muuttuu suruksi nyt.. en tiedä. Ja olo on hyvin pettynyt että kukaan ei ole ennen mua uskonut,mun oireisiin.. edes kaverit.. tuntuu pahalle. Jos mulla ms tauti on niin tuntuu että mä en halua enää ketään lähelleni.. kaikki petti mut vähättelemällä mun oireita. Niin teki kaikki,aina. Ja kukaan ei koskaan ole ottanut tosissaan mun totaalista uupumusta,että uuvun todella herkästi,mua on pidetty laiskana ja itsekkin aloin jo siihen uskomaan. Ja jos kyse onkin ms taudin uupumuksesta (puhun siis kun jalat ei meinaa edes kantaa) niin mä en halua tuntea enään ketään koskaan! Kukaan ei koskaan sanonut että olisi huolissaan ja menisit tutkimuksiin,ainoa oli,mun yksi lapsuuden aikanen ystävä,hän on sairaanhoitaja,hän joka kerta otti mut todesta! Vierastin sitä koska kaikki muut vähätteli. Nyt on tosi pettynyt olo kaikkiin. Musta varmasti todella on puhuttu että aina se vaan valittaa ja laiskottelee. En halua tuntea enään ketään! Ne sai mutkin uskomaan että kuvittelen kaiken ja olen laiska. Jos olisivat rohkaisseet aktiivisesti lääkäriin,olis varmaan kaikki selvinnyt jo aikasemmin. Anteeksi,olen aika surullinen nyt ja pettynyt. Ehkä on normaalia?
en tiedä.

paljon halauksia sinulle,toivottavasti saat yöllä nukuttua ☺️❤️☺️

Kiitos, Minävaan00, kun kirjoitit. Nyt mulla valuu taas kyyneleet...

Me ollaan yllättävän samanlaisia, kuten kirjoitit jossain eilisessä viestissä. Sama pelko tulla hylätyksi ja tapa reagoida siihen ensin hylkäämällä muut... Ja moni muu asia...

Koska mä oon eläkkeellä eikä töihin paluulle ole mahdollisuuksia, en saisi KELA:n tarapiaa. Mutta täällä on joku kaupungin systeemi, josta voi saada apua kustannuksiin. Jos lähden sille tielle, pitää saada terapeutti, joka kestää sen, etten välttämätttä halua parantua, (vaikka haluankin) ja joka aktiivisesti pyrkisi siihen, että mun itsetuhoisuuttani vähennetään.... Jotenkin.... Kyllähän nykyinen terapia pyrkii tuohon itsetuhoisuuden vähentämiseen, mutta heidän keinonsa ei toimi mun kohdalla. Siksi haluaisin sairaalaan.

Mua syytetään terapiassa siitä, etten haluaisi parantua. Mun entinen työterveyslääkäri sanoi joskus yli 10 vuotta sitten, ettei moni terapian käynyt halua sittenkään terapian loppuessa parantua. Se on lohduttanut mua näinä vuosina. Hän ymmärsi minua! Hän oli ihana lääkäri! Kaipaan häntä. Hän lupasi aikanaan ettei hylkää minua! Nyt olen asunut jo uudelle paikkakunnalla useamman vuoden ja hän on siirtynyt toisiin työtehtäviiin, joten en saa häneen oikeis enää yhteyttä...☹️

Tuosta MS-tauti epäilystä... On ihan ymmärrettävää, että olet yllättynyt, säikähtynyt, pettynyt ja ihan kaikkea. Kyseessä on iso elämän muutos. Toisaalta ei ole vain epämääräisiä oireita, joista huolestua, vaan oireita joiden syyn tietää, ja joista huolestua.

Yleensä sairaus alkaa "aaltoilevana" eli tulee pahenemisvaihe, ja se sitten korjaantuuu kokonaan tai melkein kokonaan. Jossain vaiheessa sairaus voi muuttua"eteneväksi" siten, että pahenemisvaiheet eivät enää korjaannu. Mulla on tauti ollut ensimmäisistä oireita alkaen noin 20 vuotta edelleen ilmeisen aaltoilevaa. (tosin mistä sit tietää, kun pahenemisvaiheita ei ole ollut😉 ) Mutta myös etenevään sairauteen on omat lääkkeensä.

Ihanaa, että sinulla on mies jonka lähellä voit itkeä. Kerroin aika nopeasti asiasta tyttärelleni. Olin itse vielä silloin säikähtynyt ja toivoin, että hän puhuisi isänsä kanssa asiasta eikä jäisi yksin. Nyt vuosien mittaan kun pahenemisia ei ole ollut, on sairauteni näkyvissä perheessä vain silloin, kun kerran viikossa pistän itseäni.

Mua itkettää, mutta tyttö on heräilemässä...

Voimia viikonloppusi! Olet ajatuksissani!😍

Hei.

Olo on hankala. Olen jossain määrin ahdistunut koko ajan. Voi olla vieroitusoireita viime viikon yyliannostuksista. Yritän nyt niitä lievennellä.

En ole itkenyt aamun jälkeen, mutta ajatuksissa terapia ym. on. En kelpaa, en riitä, toimin ja ajattelen väärin. Minusta ei ole mihinkään. Olen turha yksilö, joka vie yhteiskunnan resursseja. Pitäisikö minusta päästä eroon?😑❓

Hei.

Tunnen itseni turhaksi. Tarpeeetomaksi.

Kipuilen edelleeen sen viimeviikkoisen sairaalaan pyrkimisen kanssa. Päätät lopulta hakea apua, on sopiva hetki siihen, ja sinut meinataan ilman psykiatrin tapaamista heittää paikalta pois. Nyt kuitenkin lopulta näin psykiatrin ja sain armon jäädä yhdeksi yöksi, kunhan lähden seuraavana päivänä ilman lääkärin tapaamista. Olen turhake.😞

Ja perjantain terapia... Ei musta ole mihinkään. Pitäisikö suosiolla itse lopettaa terapiat ym. ja jäädä selviytymään yksin. Kukahan silloin määrää lääkityksestä?

Tyttö nukkuu vielä. Yritän olla herättämätttä häntä.

Melkein itkettää...😭 Ei mun elämässä ole järkeä...

Hei Jardin Prive ☺️❤️☺️

Sinusta ei pidä päästä eroon etkä ole turhake! älä todellakaan ajattele niin! mä jotenkin ajattelen että ehkä tuolla mielenterveys puolella on niin ruuhkaa että niiden on vaan pakko "potkia" osa pihalle. Niin karulta kuin se kuulostaa. Mutta se ei tarkota että sä olisit turhake! ehkä ne ajattelee että sä et jotenkin hyödy siellä käymisestä. Musta sun kannattaisi miettiä sitä asiaa mistä kerroit että hakisit sitä terapiaa ja kustannuksiin apua. Voiko olla niinkin että jos mielenterveys puolella tiedetään tuo mahdollisuus sun kohdalla, niin voiko tuo olla jonkunlainen "testikin" että haluatko oikeasti apua? ja jos ne ajattelee jotenkin että jos haluat niin olet myös valmis tekemään töitä sen asian eteen.
mä olen itseni kohdalla miettiny joskus näitä, nää on vaan siis arvailuja, ja tosiaan itseni kohdalla miettinyt asioita noin.
tekeekö se epävakaa persoonallisuus sitten myös sen että ne hoitohenkilökunta "hylkää", eikö epävakaassa ollut myös sitä että ripustautuu, muistanko oikein? ja jotain oli että käyttää terveydenhuollon palveluja ilman että itse sitoutuu hoitoon. onko tässä se syy miksi "luovuttavat"?
kirjoitan nämä vain hyvällä, en missään nimessä pahalla. ajattelin että jos pystyisit ymmärtämään mistä asiat voi johtua, jos se helpottaisi edes vähän sun oloa?

olet ajatuksissani ja toivon sulle paljon voimia jaksaa ja muista että sä kyllä selviät ☺️❤️☺️ nyt tuntuu todella vaikealle, mutta vaikka on vaikea nyt uskoa niin joku päivä huomaat että sä kyllä selvisit!

Hei rakas Jardin Prive!
Mukava kuulla että tyttö on luonasi mutta siitä olen huolestunut että vointisi tuntuu olevan huono. Selvitä terapiamahdollisuuksia jos saisit tuntuu että se voisi olla sinulle hyväksi. Minäkin olen pyytänyt terapiaan mutta lääkäri ei sanonut mitään. Minä edelleen otan kolme olutta päivässä vaikka nyt tulee kai tauko keskiviikkoon asti rahan takia. Saan levättyä ja elämänhalu pilkistää esiin. Olen aikeissa mennä myös seurakuntaan jos vaikka rukoilisivat mun puolesta. Tyttö on tällä hetkellä poikaystävällään on ollut sillä yötä. Mies pelaa pleikkaa. Uusi eläkepäätös tuli, vuoden jatkuu eteenpäin. Kirjoita usein tänne ja haluan rukoilla sinulle voimia sillä olet tullut tärkeäksi minulle.

Hei, Minävaan00 ja Arka!☺️❤️☺️

Kiitos kun kirjoititte.

Tyttö lähti kotiinsa. Olen nyt taas yksin kotona. Läsnä täysi vapaus vahingoittaa itseäni.... ☹️

Olen masentunut ja alan itkemään. En jaksa ajatella. En tiedä, mitä tehdä.😭