Tääl on pimeää

Tääl on pimeää

Käyttäjä Jardin Prive aloittanut aikaan 11.05.2014 klo 21:26 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 11.05.2014 klo 21:26

Mun elämässä on synkkä kausi. Taas kerran ja ollut jo pitkään. Vahingoitan itseäni. Mietin kuolemaa. Haluaisin pois. Ihan oikeasti kuolla vain pois. Masennus on aika kova, enkä sen usko muuksi muuttuvan. Haluaisin huutaa. Ja pyytää apua. – Mutta korrekti kun olen, niin pysyn hiljaa. Pitäisikö hakeutua sairaalaan?!

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 03.05.2015 klo 20:58

Hei.

Synttärit on nyt ohi. Olen väsynyt, mutta toisaalta aika onnellinen. Meni ihan mukavasti.

En jaksa nyt kirjoittaa kuitenkaan enempää. Ajatus ei edelleenkään kulje, ja suu vain haukottelee. Otin jo iltalääkkeet. Jos vaikka pääsisi aikaisemmin nukkumaan...

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 04.05.2015 klo 12:51

Hei.

Nukuin reilut 13 tuntia. Osan aamusta tosin puhelin torkulla, kun kuvittelin nousevani aiemmin. Juhlat on nyt ohi. Aloin jo eilen purkaa tarjoiluja ym. ja nyt herättyä olen jatkanut. Pesukoneessa pyörivät valkoiset liinat.

Mua masentaa.

Tyttö tulee mulle vasta loppuviikosta ja on pitkän viikonlopun. Saan toipua itsekseni. Toisaalta sairaalaan pääsen aikaisintaan reilun viikon kuluttua.

Nyt tuntuu, etten jaksa mitään. Tämä kirjainten naputtelukin tuntuu vähän hankalalle. Tajusin, että koska en vie Kelaan hakemusta tänään (odotan siihen vielä resptiä), mun ei tarvitse mennä minnekään tänään!

Haluaisin luovuttaa. Esittelin eilen ohimennen ystävälleni lääkevarastoani itsemurhaa varten. Voinko tosiaan näin huonosti?😑❓ Viilsin äsken. Mulla on aika hoitajalle vasta perjantaina.

Teen tänään sen, minkä jaksan. Itkettää, en tiedä miksi. Mutta kyyneliä ei tule. Voisinpa haudata itseni...

Käyttäjä arka kirjoittanut 05.05.2015 klo 11:04

Hei Jardin Prive!
Yritä jaksaa taistella tyttäresi vuoksi ja itsesikin. Oletko menossa sairaalaan ensi viikolla? Miten synttärit menivät, oliko paljon vieraita? Minä kävin lääkärissä, saan oxaminia kahden kuukauden välein. Helpottaa tietää tuo. Huommenna on vapaaehtoistyöntekijän tapaaminen ja labrassa pitäis käydä. Kuntoutustukea haetaan vuodeksi eteenpäin. Toivottavasti päätös tulee pian. Oletko jaksanut käydä käsityökerhossa? Meillä tänään vielä kauppareissu ja kalakeiton teko. Äitienpäiväkin olisi tulossa. Toivottavasti tyttäremme tekevät meille kortit.

Käyttäjä minävaan00 kirjoittanut 05.05.2015 klo 13:10

Hei Jardin Prive ☺️❤️☺️

olet tärkeä, älä luovuta. taistellaan yhdessä tästä tiemme ylös, eikö niin?

silloin kun väsyttää, silloin pitää antaa itelleen lupa vaan olla. tehdä jotain mistä tykkää, mistä sä tykkäät, mitä tykkäät tehdä? semmoista pientä siis. tykkäätkö katsoa telkkarista jotain? tykkäätkö herkutella jollain ruualla?
vaikka synttärit meni hyvin, se voi olla että ne kuitenkin kuormitti sua henkisesti ja sua väsyttää siksi enemmän. mua ainakin synttärit tai muutkin tapahtumat väsyttää koska sitä on jotenkin valppaana silloin.

kirjottele kuulumisia. ja pienin askelin parempaan päivään, eikö niin? se tulee kyllä sieltä, ihan varmasti ☺️❤️☺️

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 05.05.2015 klo 14:34

Hei, Arka ja Minävaan00!😍

Mun vointi on nyt melko huono. En oikein jaksa kirjoittaa. Juttelin lyhyesti hoitajan kanssa. En haluaisi tappaa itseäni, kai, mutta haluaisin silti ottaa yliannostuksen...

Käyttäjä minävaan00 kirjoittanut 05.05.2015 klo 18:03

Mä lähetän sulle virtuaali halauksen ☺️❤️☺️
Olisin laittanut halaus kuvan mut tässä ei kun tuo sydän niin laitoin sen.
mä tiedän miltä tuntuu kun on ihan todella pahaolla ja haluaa ottaa lääkkeitä että se olo helpottaisi edes vähän. Onko sun mahdollista saada mitään lääkettä lisänä tuohon ahdistukseen? Jotenkin musta tuntuu että sun pitäis saada joku toimivampi lääkitys, on kamalaa jos jatkuvasti on vaan todella pahaolla.
Kirjoitathan kun jaksat. Toivon sulle kovasti voimia jaksaa, tässä ei ole mahollista laittaa tavallista sydäntä niin laitan tämän taas ☺️❤️☺️
olet ajatuksissani!

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 06.05.2015 klo 11:31

Hei, Minävaan00!😍

Kiitos, kun kirjoitit!☺️❤️☺️

Mulla on jotenkin vähän huono olo fyysisesti. En ole oikeastaan ottanut liian vähän enkä oikein liikaakaan lääkkeitä. En tiedä, mistä tämä johtuu.

Sain hoitajan kiinni puhelimella eilen. Kerroin olostani. Mainitsi sairaalan päivystyksen tarvittaessa. En vain voi mennä, kun tyttö tulee loppuviikosta.

Ahdistaa. Ehkä tämä olo johtuu rauhoittavan puutteesta, vaikka otin sitä kyllä eilen illastakin... Otin äsken yhden, ehkä se helpottaa oloa...

Ehkä tästä selvitään? (Haluaisin sanoa, että toivottavasti ei...)😑❓

Käyttäjä minävaan00 kirjoittanut 06.05.2015 klo 23:09

Hei Jardin Prive ☺️❤️☺️

Miten jaksoit päivän? mä niin toivoisin että sun olo helpottaa pian. Onko sulla mitään syytä miksi masennus uusi, onko sun elämässä tapahtunut jotakin kun olosi paheni?
Mä niin toivon sulle voimia jaksaa ☺️❤️☺️

Mä tiedän että osa syy mun masennukseen ja ahdistukseen on muuttunut elämän tilanne ja kulutin itseni loppuun.. yritin liikaa, vaadin itseltäni liikaa ja luulin että mä voin olla normaali ihminen joka jaksaa normaalia elämää, mutta mun täytyy vaan hyväksyä se että mä en ole niin vahva vieläkään kun moni mun kaveri.. mun pitää jatkossakin tunnustella miten paljon jaksan ja ajoissa tajuta jarruttaa. mulle se on aina ollut haaste, kuunnella omia voimavaroja.. yritän usein liikaa mihin voimat riittää.
sen tiedän että tää sama tulee varmasti jatkumaan koko mun elämän, jos mulla siis on se joku rajatilahäiriö, mutta siis mulle ei ole epävakaan persoonallisuuden piirteitä, vaan ainoastaan rajatilan. jotkut pitää että rajatila ja epävakaa on sama, mutta mulle lääkäri selitti että epävakaaseen kuuluu riitojen haastaminen, vaikeus luoda ihmissuhteita ja agressiivisuuskin, mutta mä en ole sellanen.. pelkään riitelyä ja en todellakaan haasta riitaa. ja en mä tiedä onko mulla ihan rajatila häiriö vai vaan rajatila piirteitä, samapa se.. se on niiku mun persoona.. ja mulle iski sen kuullessani ensin helpotus että nyt tiedän nuoruudesta asti miksi mun olot on aina ollut mitä on.. miksi olen erilainen kun mun kaverit. mutta sitten iski suru että mä en siis koskaan parane tästä. masennuksesta kylläkin, siihenhän kuuluu liitännäisenä masennus, ahdistus ym. joita voi hoitaa.
tulipa tästä pitkä selostus.

toivon että olosi on jo parempi ja mieti sitä sairaalaa oikeesti. voisiko tyttösi vierailun sun luona jättää tällä viikolla väliin? vai onko se mahdotonta? onko se sulle liian kurjaa ettet näkisi tyttöä? mutta ajattele asiaa että jos saisit apua sairaalasta, jaksaisit paremmin myös tytön kanssa. näin mä koitan ajatella aina.. kun hoidan itteäni niin se vaikuttaa myös tyttöön ja poikaan myös hyvällä tavalla. sen vuoksi yritän hakea apua ajoissa nykyään. parempi hakea kuin olla pahassa olossa lasten kanssa.

aurinkoa päivääsi, ja halauksia ☺️❤️☺️
kirjoittele kun jaksat. luen joka päivä ketjuasi.

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 07.05.2015 klo 12:07

Hei, Minävaan00!😍

Kiva kun kirjoitit kuulumisistasi ja kiva kun kyselet minun kuulumisiani!☺️❤️☺️

Aloitin viime yönä unipäiväkirjan. Mulla on ollut tyhjä muistikirja yöpöydällä odottamassa johonkin käyttöön ottamista, ja nyt se on aloitettu.

Näin unta viiltämisestä. Unessa viilsin jotain tuntematonta ihmistä, joka kuitenkin oli jotenkin alisteinen minulle. Tunsin viiltämisestä syyllisyyttä. Yritin hakea synninpäästöä papilta, mutten sitä saanut. Herättyä ajattelin, että symbolisesti toisen viiltäminen merkitsi, että viilsin itseäni. Viillon kohtakin oli yhteensopiva.

Näin toisen unen tähän ensimmäiseen liittyen. Siinä sain sitten synninpäästön. En ollut hyljeksittävä. Pappi kosketti olkapäätäni jo ennen synninpäästöä. Minua voitiin koskettaa! Se tuntui isoimmalta asialta tuossa unessa!

En olisi muistanut unia ilman, että olisin kirjoittanut ne yöllä ylös. Jätän kirjan ja kynän edelleen yöpöydälleni. Entisessä terapiassani näistä unista olisi riittänyt keskusteltavaa. Ehkä mainitsen unista huomenna hoitajalle...?

Aamulla näin unta, että olin vaarassa kuolla. Lähdin pakoon, mutta kiinnijääminen oli käytännössä varmaa. Muitakin unia ehdin yön aikana nähdä, mutten enää muista...

Ahdistavia unia koko yön...

Ja ahdistus jatkuu.😞

En voi mennä vielä sairaalaan, viikko vielä. Välillä tuntuu, etten sairaalaa oikeasti tarvitse. En voi niin huonosti. No, seurailen tilannetta. Toivottavasti pystyn siihen, että jätän tilanteen lopullisen arvioinin psykiatrille.

Hyvää päivän jatkoa teille kaikille!🌻🙂🌻

Käyttäjä minävaan00 kirjoittanut 07.05.2015 klo 15:26

Hei Jardin Prive ☺️❤️☺️

tuo unipäivä kirjan pito on varmasti hyvä asia. sulla on tosi ahdistavia unia kyllä, hui. uskon että ne tuntuu todella ahdistaville ja voivat omalla tavalla lisätä ahdistuksen tunnetta aamulla. kannattaa sun kertoa niistä sun omalle hoitajalle.
mä nään joskus painajaisia, mutta ne yleensä liittyy johonkin että joku yrittää tappaa mut. ja sitten semmosia jotka ei nyt sinänsä ole painajaisia, mutta pahoja unia että mies jättää mut tai kaverit hylkää mut.. tommosia hylkäämisen pelkoja mulla on usein, jatkuvasti.

toivon sulle voimia ja että olosi helpottaisi ☺️❤️☺️

Käyttäjä arka kirjoittanut 07.05.2015 klo 16:39

Hei Jardin Prive!
Hyvä idea tuo unipäiväkirja. Oletko tehnyt käsitöitä? Vieläkö ajattelet sairaalaan menoa.Ostitko uudet lakanat. Minulla ensimmäinen vapaaehtoistyö 26. päivä.

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 08.05.2015 klo 13:54

Hei, Minävaan00 ja Arka!😍

Mä tunnen olevani nyt lopussa. Tapasin hoitajan ja hoidin pari asiaa kaupungilla. Keskustelut hoitajan kanssa vaarassa loppua. Olen jo niin pitkään käynyt siellä. Mua pelottaa se! Mä en voi näyttää muille, miten kova isku jokin, minkä tulkitsen hylkäämiseksi on. Pidin kasvoni peruslukemilla, kun hoitaja pariin otteeseen puhui keskustelujen mahdollisesta loppumisesta. Jossain vaiheessa sitten tyynesti sitten sanoin, etten selviäisi ilman keskusteluja.

Mulle ei ole koskaan annettu sähköhoitoa. Hoitaja suosittelee sitä nyt mulle. En haluaisi.

En koe mielialaani kovin kauhean masentuneeksi. Tällä hetkellä. Mutta toimintakyky on aika alhaalla. Saan pakolliset asiat hoidettua ja vähän muuta, mutta siihen se jää. Ommellut en ole moneen viikkoon. Aiemmin joku viikko sitten tämä aikaansaamattomuus johtui selkeästi väsymyksestä, mutta nyt en tunne ihmeemmin väsymystä.

Tuntuu turhalta ajatella sairaalaan menoa. En voi niin huonosti. Eri asia kai sitten, jos suostun sähköön.

Haluaisin nyt ottaa muutaman ylimääräisen rauhoittavan. Tyttö tulee vasta illemmalla eli siitä ei olisi vaaraa hänelle. Tunnen, että lamaannun.

Onko teille kellekään annettu sähköhoitoa? Minkälaisia kokemuksia teillä on siitä?

Ei tästä mistään tule mitään. Mua pelottaa.😯🗯️

Käyttäjä arka kirjoittanut 08.05.2015 klo 14:33

Hei Jardin Prive!
Minä olen saanut sähköhoitoa kaksitoista kertaa, ensin yhdelle puolelle ja sitten kaksipuolista. Minuun sillä ei ollut mitään vaikutusta. Miehen piti ollamukana saattamassa sillä muuten ei olisi voinut palata bussilla sieltä vaan olisi pitänyt tulla taksilla.
Oletko koskaan kysynyt voisitko päästä psykoterapiaan. Minä olen kysynyt kerran mutta ei siitä tullut sen kummempaa. Käytiin tänään miehen kanssa ruokakaupassa. Tytär on koulussa ja menee sen jälkeen poikaystävänsä kanssa poikaystävän isoäidille yöksi hoitamaan koiraa kun isoäiti on sairaalassa. Tulee sitten lauantai-iltana kotiin kun sunnuntaina on äitienpäivä.

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 09.05.2015 klo 10:06

Hei, Arka!😍

Tuliko sinulle ongelmia muistin kanssa sähköhoidosta?

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 09.05.2015 klo 10:14

Hei.

Heräsin juuri, tavallista aiemmin. ihan kiva.

Vuodatin tuosa eilisssä viestissä paljon olostani. Ei ole oikein lisättävää. Mietin edelleen sinne sairaalaan hakeutumista. Voisipa joku sanoa, että voin ihan riittävän huonosti mennäkseni sairaalaan. Nyt nimittäini tuntuu, etten voi lainkaan honosti. Olen vain allapäin ehkä saa paljoa aikaiseksi. Normaali masennus.

Voisinpa ulkoistaa vastuun.😞