Tääl on pimeää
Mun elämässä on synkkä kausi. Taas kerran ja ollut jo pitkään. Vahingoitan itseäni. Mietin kuolemaa. Haluaisin pois. Ihan oikeasti kuolla vain pois. Masennus on aika kova, enkä sen usko muuksi muuttuvan. Haluaisin huutaa. Ja pyytää apua. – Mutta korrekti kun olen, niin pysyn hiljaa. Pitäisikö hakeutua sairaalaan?!
Hei, Minävaan00!
Mulla on kans toistuva vaikea masennus. Lisäksi on pakko-oireinen häiriö ja impulsiivinen häiriö. Ystävä oli kylässä; Heti kun lähti, iski ahdistus päälle ja jouduin ottamaan useamman Temestan. Toivottavasti menee tällä ohi.
Nyt en voi sairaalaan mennä. Pitää katsoa, mikä vointi on ensi viikolla. Tunnen syyllisyyttä sairaalassa olosta. Tuntuu, että sotken sillä kaikkien elämän. Ja sitten kuitenkin tuntuu, etten ole tarpeeksi sairas. (Ja nyt tulee riitaa miehenkin kanssa Skypessä...😞 Hitto!)
Hei Jardin Prive!
Jaksamista ja halauksia Sinulle! Toivottavasti olosi helpottuu. Miten taimesi jaksavat, entä oletko ommellut. Minä kävin kirjastoautolla, Lorna Byrnen enkelikirja oli tullut. Sitä olen odottanut jo pitkään. Olen menossa haastatteluun vapaaehtoistyöhön 6.5. Haluaisin käydä vanhuksia kattomassa.Aina ei kyllä ole varaa bussilippuun, ajattelin sossusta kysyä jos voisin saada kuukausilipun. En tiedä onko mahdollista.
Hei, Arka!☺️❤️
Kiitos kun kirjoitit! Käsityörintamalla on ollut hiljaista. Tänään olisi ollut yksi käsityöpiiri, mutta nukuin liian myöhään enkä olisi ehtinyt sinne. Aion kuitenkin mennä ostamaan lankoja yhteen projektiin. Jos se vaikka alkaisi etenemään.
Oon istuttanut 14 tainta kolmeen eri ruukkuun. Köynnöskasveja. Vielä niitä riittää. Yritän jakaa niitä pois, kun on tytön synttärit. Laitan ehkä vielä kasvamaan taimia ystävääni varten, joka saa oman pihan kesän alussa, toivottavasti.
Viilsin taas. Pitää hoitajan kanssa jutella tilanteesta. Hetkittäin haluan ottaa yliannostuksen. Lääkkeitä siihen riittää. En nyt juuri tällä hetkellä halua ottaa itseäni hengiltä, mutta haluan vahingoittaa itseäni. Ihan niinkuin viiltämälläkin. Korjaan nyt kuitenkin edellisiä lauseita. Kyllä mä oikeastaan haluaisinkin kuolla. Tuntuu, etten jaksa. Nyt tuntuu, että olen vain diagnoosi. Mä haluaisin sairastua masennukseen niin syvästi, että joutuisin sairaalaan. Silloin tuntuu, että olisin siellä oikeutetusti. Olisin luvan kanssa turvassa.
Eilen jouduin ottamaan ahdistukseen enemmän tabletteja kuin ensin otin. Olen miettinyt, että mun on tehtävä lääkärille reseptin uusintapyyntö. Milloin laitan lääkkeen loppuvan. Jos sitä menee noin kuin nyt, riittää pariksi päiväksi. Jos taas ohjeen mukaisella maksimi annoksella, niin riittää viikonloppuun/alkuviikkoon.
Siedettävää pivän jakoa teille! Mä yritän selvitä jotenkin. Terapia on huomenna.🌻🙂🌻
Yritin saada tänään lankoja peittoprojektiin, mutta tuossa kaupassa ei ollut. Huomenna menen käymään Anttilassa, minkä valikoimiin ko. lanka kuuluu. Ehkä saisin sitten jatkettua tuota aloitettua projektia.
Viilsin taas. Tyttö tulee tänään mulle. En voi voida näin huonosti silloin.
Hei Jardin Prive ☺️❤️☺️
mä jotenkin ymmärrän niin hyvin tuon että haluaa ottaa ylimääräsiä lääkkeitä että kestää läjässä. Pakko tunnustaa että mäkin olen joutunut.. ne helpottaa oloa ja saa jotenkin tuntemaan olon siedettäväksi. En haluaisi mutta mullakin on välillä niin kurja olla hetkittäin etten vaan halua elää tätä elämää.. en halua kuolla.. helpotusta vaan oloon. Musta tuntuu että mulla tulee aina paljon kaikki tää niin siitä rajatilatyyppi häiriöstä,mulla ei ole sitä diagnosoitu,kuulemma ei voi kun pitäis ensin täyttää epävakaanpersoonan kriteerit ja niitä en täytä,vain rajatilan kriteerit.
mulla vaihtelee mielialat monesti pitkän päivää laidasta laitaan.. mutta joskus on siis päiväg pelkkää masennusta.. joskus menee paremmin. Mutta aina sisäinen tyhjyys on.. aina ollut mitä muistan. Oli helpotus kuulla lääkäriltä tuo rajatilahäiriö,koska nyt tiedän syyn miksi olen aina ollut erilainen.. toivon että pääsen siihen psykoterapiaan,jos siitä olisi apua.
rajatilaan kuuluu myös halu satuttaa itseään,että tuntisi edes jotain.. siksi viiltelin todella paljon nuorena. Ja mitä kaikkea tuohon kuuluukaan,paljon.. masennusta,ahdistusta ym.. ja stressi laukasee psykoosin tapasia oireita ilman kuitenkaan oikeaa psykoosia ja se menee itsekseen ohi. Mulla aina niin. Myös olen todella herkkä muutoksille ja muutenkin stressi herkkä,todella.. ja kaikkea.
millon sulla olikaan se aika hoitajalle? Kerro hänelle kaikki,toivon että saisit sieltä apua pahaanoloosi. Jännitätkö tytön synttäreitä? Voiko se olla yksi syy että olo on ahdistunut? Mua ahdistaa aina kaikki juhlat.. oon niin ujo ja arka.. ja muutenkin aika epäsosiaalinen.
Mun miehellä olis kans synttärit kohta,ei kyllä juhlita niitä.
sain tänään yhden tytön asian hoidettua mikä olis pitäny hoitaa aikoja sitten.. on vaan ollut vaikea hoitaa parisen kuukautta yhtään mitään. Helpotti kun sain vihdoin sen hoidettua ja selvisin siitä..
tyttö oksenti vielä eilen illalla ja tänään vielä ripuloinut ja kuumetta ja nyt koskee mahaan todelma kovin koko ajan. Eikä suostu sen takia enään juomaan. Tunnen välillä niin suurta osaanko hoitaa häntä hyvin varmasti tunnetta,semmosta epävarmuutta vähän.. en koskaan ole luottanut itseeni missään asiassa.. nyt tyttö nukahti. On aivan väsynytkin.
Mulle ei ole vieläkään tautia tullut,tuleekohan se edes. Oon varmaan todella outo,jotenkin haluaisin sen.. saisin luvan kanssa olla aivan poikki.. kipeä..
nyt jäin kirjottelemaan vähän kaikenlaista. Toivottavasti ei haittaa.
Mun piti peruu mun tän päivänen hoitaja aika,harmi.. mut en voi jättää nyt tyttöä yksin. Olenko sanonut koskaan minkä ikänen hän on?
Toivon sinulle voimia ja halauksia, ja anna itsellesi lupa olla mielikuvitus maailmassa jos saat siitä apua edes vähän,mielummin sitä paljon kun itsensä vahingoittamista ☺️❤️☺️
Aurinkoa päivääsi ja muista,olet tärkeä ja rakas varmasti monelle ja musta on ollut myös mukava kirjotella sun kanssa! ☺️❤️☺️
Hei, minävaan00!☺️❤️
Kiva, kun kirjoitit!
Mulla on aika hoitajalle huomenna. Mietin, paljonko kerron hänelle. Toistan koko ajan sitä, etten voi riittävän huonosti päästäkseni osastolle. Ehkä tuota osasto-kelpoisuutta yritän saada aikaaan yliannostusta ajattelemalla ja suunnittelemalla. Onneksi tyttö on kohta tulossa tänne. Tunnen itseni ihan turhaksi. Itsemurha houkuttaa. Taidan voida aika huonosti. Voi kun ensi viikolla pääsisin sairaalaan...
Harmittaa sekin, etten saanut lankoja, vaikka kaupassa kävin.
Olen yhden yön nukkunut sairaalasas kopissa. Yritin silloin hakata itseäni koko ajan enkä rauhoittunut. Pakkolääkintää ja koppiin. Seuraavat päivät tarkkailussa. Palavereja hoitajien kanssa. Sielläkin aloin riehumaan.
Nyt kaipaan kiinipitäimistä ja vaikka lepositeitä, missä en ole koskaan ollut. Kaipaan rajoittamista. On olo, että haluaisin riehua, mutten halua satuttaa toisia. On sen verran paha olla itseni kanssa.
😯🗯️
Hei Jardin Prive ☺️❤️☺️
mä suosittelen että kerrot hoitajalle kaikki,niin vaan voit saada apua ja sitä sa tarvitset,ja sitä apua sun täytyy saada. Siksi käyt juttelemassa että saat apua,ota apu vastaan! Vain niin sun olo voi parantua. Älä kiduta itteäsi koittamalla pärjätä yksin pahanolon kanssa.. se vaan pahenee silloin.. kokemusta on.
mä olen nuorena saanut kamalia riehumis kohtauksia lukuisia,ja ollut osastolla lepareissakin ja pakko lääkitty myös.. mä en tykännyt siitä,se ahdisti ja pelotti. Mutta lastenkodissa kiinnipito jotenkin tuntui että joku edes välittää etten satuta itseäni. Aikuisena en ole enää silleen riehunut,sanallisesti kun on ollut todella vaikeita asioita liittyen lapsien asioihin.. lapsille en siis ole vaan lastensuojelulle kun en ymmärtänyt aluksi etten vaan siinä kunnossa olisi pärjännyt lasteni kanssa. Nyt asiat hyvin siinä asiassa onneksi. Se kaikki kulutti mut loppuun.. ja siinä oli kaikkea muutakin yhtä aikaa..
silloin meinasin tappaa itteni oikeesti ja lopulta jouduin osastolle,lopetin myös syömästä.. halusin olla pieni lapsi.. laihdutin alipainoseksi itteni että saisin olla lapsi taas ja joku pitäisi huolta.. pieni.. nyt olen saanut painoa, ja jaksan sen suhteen paremmin fyysisesti.
harmi kun tässä ei näe samaan aikaan mitä toinen on kirjottanut ja aina yritän muistella mitä toinen kirjotti,nyt mietin mitä sinä kirjotit kaikkea edellisessä viestissä.
millasena sulla ilmenee se neuroottisuus vai oliko se pakkoneuroosi? Mulla on ollut pakko oireita.. bakteeri kammoa.. ym nyt ne on helpottanut lääkityksellä.
tyttö on edelleen ripuloinut tänään ja pari kertaa oksentanut ja kuumetta 40. Olen alkanut miettimään ettei oliskin ruokamyrkytys,salmonella esim.. kun kukaan kuka häntä on nähnyt ei ole sairastunut. Soitan huomenna tk.
toivottavasti tytön tule antaa sulle voimia. Oliko tyttösi 12v? Onko hänellä jo murrosikä? Onko millainen tyttö luonteeltaan? Mun tyttö on tosi temperamenttinen ja omaehtonen.. aika silleen vähän rankkaa välillä hänen kanssaan.. oonko kertonut minkä ikänen mun tyttö on?
mulla olis ens viikolla se päänkuvaus..
toivon sulle voimia ja kerro rohkeesti kaikki miltä tuntuu omalle hoitajalle ja pyydä päästä sairaalaan ensi viikolla,edes hetkeksi. Sulla on täysi oikeus saada hoitoa,mielenterveys ongelmat on sairaus kuin on fyysinen sairauskin ja hoitoa pitää saada oli kumpi vaan. Ei kukaan valitse mielenterveys ongelmia! Ja niihin on täysi oikeus saada apua. Miksi pelkäät ettet ole tarpeeksi huonossa kunnossa? Haittaako se? Eihän siellä sairaalassa tarvitse kauaa olla jos tuntuukin että ei sitä tarvitse. Musta vaan tuntuu että sä tarvitsisit nyt sairaala hoitoa,ehkä lääkityksen tarkistusta js keinoja selvitä elämässä.
Toivon sulle kaikkea hyvää ja koita jaksaa ☺️❤️☺️
Hei, Minävaan00!😍
Kiitos kun kirjoitit taas!
Mun tyttö täyttää jo 16 v. Rauhallinen ja itsenäinen. Hoitaa koulujuttunsa ja harrastuksensa itse, ei tarvitse vahtia. Ihana lapsi! Minkä ikäinen sinun tyttäresi on?
Kertoilen sitten myöhemmin, miten tarapiassa kävi.
Olen yrittänyt olla apuna ystäväni muutossa, joka on ollut kaikkineen tosi sekava. Muuttivat homeasuntoon, ja yrittävät nyt pois sieltä. En voi oikeasti vaikuttaa tilanteeseen tai ystäväni valintoihin. Tilanne stressaa mua aika lailla. Kaipa sekin vaikuttaa tähän oloon.
En ole nyt ollut mielikuvitusmaailmassa, mutta jotenkin on kuitenkin koko ajan olo, että joku on vieressä ja valmis pitämään kiinni. En tiedä, mitä ajatella siitä...
Hyvä päivän jatkoa sinulle ja muillekin!🌻🙂🌻
Kerroin terapiassa itsetuhoisuudestani, viiltelystä ja yliannostuksen ottamisen halusta. Muustakin puhuttiin. Ainut ehdotus hoitajalta oli sähköhoito, jota itse vierastan. Hän ei mitenkään viitannut siihen, että voisin mennä sairaalaan. Ottaisin nyt yliannostuksen, jos tyttö ei olisi tällä. Viilsin.
Hei.
Mun on lähdettävä käymään kaupassa ja apteekissa. Tunnen oloni surulliseksi ja masentuneeksi. Viilsin äsken. Mietin eilen yliannostuksen ottamista vaikka tyttö oli täällä. Tiesin kuitenkin, etten sitä tee, se oli varmaa. Nyt mun pitäisi selvitä sunnuntaihin ja tytön synttäreihin. Tarvitsen apua, mutta sitä ei ole... Haluanko sitä edes?
Jardin Prive,voimia sinulle😍 Voin vähän ehkä ymmärtää tuskaasi,miten vaikeaa sinulla nyt on,vaikka näin ulkopuolisen on varmaan vaikea täysin ymmärtää,missä toinen joutuu kamppailemaan☹️
Entä jos ensi viikolla selvität sitä sairaalaan pääsyä?Tartteeko siellä olla lähetettä vai voiko itse hakeutua?Se terapeutti ei nyt tajunnut,että haluat sinne sairaalaan turvaan.
Minunkin tytöllä on synttärit tässä vapun aikana,täyttää vaan jo lähemmäs 30.
Päätä,että jaksat tämän vapun ja tyttäresi synttärit,sitten hakeudut sinne sairaalaan.Näin sinulla on selkeä suunnitelma,miten jaksat.
Jaksamisia sinulle☺️❤️☺️
Kiitos sinulle, Elämän ilo hukassa!😍
Hain lääkkeet apteekista. Nyt oikein vasta huomaan, kuinka kovasti haluaisin ottaa yliannostuksen. Nyt kun lääkettä taas on, huomaan ahdistuksen voiman.
Ensi viikon terapia on vasta perjantaina. Tuntuu, etten voi niin huonosti, että voisin mennä (paeta itseäni) sairaalaan. Ehkä mun sitten ensi viikolla pitää jättää tilanne sairaalan päivystävän lääkärin ja psykiatrin arvioitavaksi. Onneksi voin hakeutua suoraan sairaalan päivystykseen. Joskus olen hakenut lähetteen terveysasemalta, mutta se on oikeastaan turhaa, ja terveysaseman nykykäytännöllä siihen menisi tuhottomasti aikaa.
Voi Luoja, miten mä haluaisin ottaa yliannostuksen juuri nyt! Ei ole ketään kenen kanssa puhua. Ystävääni en saanut äsken yhteyttä. Onneksi voin kirjoittaa tänne!
Yritän jaksaa ensi viikkoon, kuten sinä ehdotit
Hyvää päivän jatkoa sinulle ja kaikille muille ketjun seuraajille!😍 Onko teillä ajatuksia, miten selviän ensi viikkoon?
Hei Jardin Prive ☺️❤️☺️
Hyvä että kerroit kaikesta hoitajalle,mutta hän ei tosiaan tainnut ymmärtää kuinka pahaolla sulla on. Mä oon kanssa sitä mieltä että jos ensi viikolla yrität päästä sinne sairaalaan,hakeudu vaan sinne jos teillä päin saa mennä ilman lähetettä. Meillä päin saa hakeutua kellon ympäri milloin vain. Mä toivon että saat apua ja sun pitää saada apua!
tiedän että tässä ei nyt oikein koita jaksaa auta,vaan tarvitset nyt oikeaa apua.
Onkohan mahdollista tehdä lääkemuutoksia sulle? Jos nuo lääkkeet ei auta tarpeeksi? Siihenkin saisit siellä sairaalassa apua.
Kunpa voisin auttaa sua! Tuntuu pahalle kun ei pysty tämän enempää auttamaan.
Tyttö oli eilen tiputuksessa,ja ei olekkaan noro vaan rota,se tutkittiin eilen nyt. Ihmeen rankkana vaikka tyttö on 8vuotias. Mutta on sairastanut elämänsä aikana vain 1 mahataudin aikasemmin ja tää oli nyt jotain aivan kamalaa! Eilinen oli rankka meille kaikille.. tytölle varsinkin. Ja täytyy myöntää että muakin alkaa väsyttää enemmän taas.. olen nukkunut niin huonosti ja vähän tän viikon.
Tyttö onneksi voi paremmin pikkuhiljaa,ripulia on edelleen,ja ei syö vieläkään,mutta juo sentään nyt paremmin,ei vaan suostu sitä apteekin mahatauti litkua juomaan ei millään,enkä voi väkisin koska oksentaa sen jos koittaa väkisin sitä juoda.. eilen ensiavussa sitä 2 tuntia yritettiin ja tyttö itki ja itki ja itki.. sit ei ollut muuta mahollisuutta kun tippa. Mulle iski siellä yhessä vaiheessa taas kamala ahdistus et mä en jaksa kun siellä tuli monta muutakin stressaavaa asiaa samaan aikaan ja olin valmiiks jo väsynyt. Mut sain sitte piettyä itteni onneksi rauhallisena kuitenkin. Mulle tulee usein sairaalassa ilman miestäni semmonen vähän pakokauhu olo et oon aivan teljettynä ja en pääse karkuun.. semmonen outo olo. Ei johtunut tytöstä ollenkaan,omasta päästä vaan.
mukavat hoitajat oli ja lääkäri.
no nyt vaan pikkuhiljaa arkeen kiinni,tai tytöllä varmaan menee vielä loppu viikko että olo normalisoituu mutta ite jos pääsis sohvalta jo ylös... mitä mäki makaan vaikken oo ees kipee. Huono oma tunto siitäkin.
Mä toivon sulle voimia ja aurinkoa ja kaikkea hyvää ☺️❤️☺️ kirjoittele vaan tänne vointiasi kun jaksat ja ehdit,mä luen aina mitä sulle kuuluu ja välitän ☺️❤️☺️ *halaus*
tiedän kuinka kamalaa ja vaikeaa on taistella sitä tunnetta vastaan, ku haluaisi että tä kaikki tuska loppuis. Ite taistelen sitä vastaan koko ajan. Yritän pitää tällä hetkellä niistä pienistä kipinöistä kiinni, vaikka tuntuu että kaikki ympäsillä vaan on täyttä p:tä. Tuntuu että ketään ei jätä rauhaan. Sain onneks sanottuu asiasta hoitajalle ja hän oli huomioinut sen kirjoittaessa tietoihin. Mut hän ei varmaan tajuu kuinka paha olla mulla sittenkin on. En tiä olenko masentunut vai suuresti uupunut. Joku sanoo että ne on samaa asiaa, mut en tiä sitten.
Yritän jotenkin taistella sitä mörköä vastaan. Yritä pitää jostain kiinni, vaikka tänne kirjoittelusta. Jos tykkäät vaikka leipoo, ni leivo. Vaikka pieni pullataikina ja tee se käsin. Jos tykkäät käsitöistä, ni tee vaikka muutama silmukka kerralla ja pidä tauko. Täällä on ainakin kaunis ilma, mee nuuhkii sitä hiukan tai kato ikkunasta.
Sori että ehottelen tämmöisii. Helppo mun on sanoo, ku en ite toteuta niitä. Yritän keksii miten saisit ajatukset pois siitä möröstä.
Kiitos, Minävaan00, kun kirjoitit!😍
Onneksi tyttösi on toipumassa! Olen siitä iloinen!
Mun masennus on lääkeresistentti (onko tuo oikea sana sille, ettei lääkitys tehoa masnnukseen). Monia lääkkeitä on kokeiltu. SSRI-lääkkeisiin en enää koske. Kahdesta on tullut niin hurjat aloitusoireet. Toista kestin melkein viikon, toista puolivuorokautta. Jotkut lääkkeet tuntuvat vähän parantavan toimintakykyä, mutta mielialaan ei millään oikein ole ollut vaikutusta. Diagnoosina on ilmeisesti edelleen vaikea toistuva masennus. Lisänä impulsiivista ja pakko-oireista häiriötä. Ja sitten pari fyysistä sairautta.
Nyt tulee taas väsymys vastaan. Päivän projekti, kaupoilla käynti, on takana. En oikein enää jaksa tehdä mitään. Ehkä sitten en tee mitään... Josko sitten syntyisi jotain?
Voimia päivääsi. Älä tunne syyllisyyttä, että olet itse säilynyt fyysisesti terveenä. Olet varmaan tosi väsynyt tästä viikosta, valvomisesta ja huolesta. Ajattelen sinua lämmöllä!☺️❤️☺️