Mun elämässä on synkkä kausi. Taas kerran ja ollut jo pitkään. Vahingoitan itseäni. Mietin kuolemaa. Haluaisin pois. Ihan oikeasti kuolla vain pois. Masennus on aika kova, enkä sen usko muuksi muuttuvan. Haluaisin huutaa. Ja pyytää apua. – Mutta korrekti kun olen, niin pysyn hiljaa. Pitäisikö hakeutua sairaalaan?!
Hei Jardin Prive!
Mukava kun käyt kyläilemässä ystäväsi luona. Siinäpä sinulla onkin projekti kun teet sen peiton ja mekon itsellesi. Minä olen lukenut ja katson miehen kanssa ampumahiihtoa. Tytärkin tulee pian kotiin. Illalla on sitten ruuanlaitto.
Hei, Arka!
Kutistin eilen illalla mekkokankaat. Tänään on vuorossa tilkkupeiton kankaat... Myöhemmin sitten. Aion mennä tänään kirkkoon. Pitkästä aikaa. Vatsa on ärtynyt, en tiedä miksi.
Tekisi mieli vahingoittaa itseäni. Oon ottanut Temestan, ettei kirkossa tulisi paniikkia.
Katsoin eilen Bondin telkkarista. Nukuin lopussa. Onneksi sain yönkin nukuttua aika hyvin. Pitänee ehkä laittaa verhoja kiinni yöksi. Valoisuus häiritsi vähän aamusta.
Voi hyvin!🌻🙂🌻
Kuuntelin jälleen aamuhartauden radiosta. En ole uskonnollinen, mutta se kuuntelu on rituaali, joka rauhoittaa. Joskus käyn kirkossakin. En laula tai osallistu muuten, istun takarivissä. Pidän siitä rauhallisen pehmeästä ilmapiiristä. Ehkä siitä tulee lapsuuskin mieleen, ja siksi rauhoittaa.
Radiota kuuntelen ylipäätään paljon. Ihmisen puhetta se on sekin, muuten hiljaisessa asunnossa. Kuunnelmista pidän, puhekanavista.
Pitäisi lähteä ulos. Tykkään ulkoilusta, kävelystä, hölkästäkin. Nyt se vain tuntuu taas vaikeammalta, kun alkaa olla aina vain valoisaa. Tulee olo, että on liian esillä, näkyvillä. En pidä siitä, mikä peilistä katsoo. En haluaisi sitä muillekaan näyttää.
Hei Jardin Prive!
Voimia haluan sinulle toivottaa! Kirjoita taas!
Hei, Lumissa ja Arka! Kiva kun kirjoititte!😍
Olin päivällä kirkossa. Ihan mukava tilaisuus. Oli kirkkokahvitkin.
Tuntuu, etten saa mitään aikaiseksi. Liian monta työtä ja projektia kesken. Jotain pitäisi saada edes välillä valmiiksi. Mutta en saa tartuttua mihinkään. Aikaa on, mutta se ei riitä mihinkään. Olen kiukkuinen ja pettynyt itseeni.😠
Tekisi mieli viillellä.
Oon ottanut päivän rauhoittavat kaikki. Onneksi nyt ei ahdista. Olen huomannut, että jos otan ennakoivasti lääkkeet, ahdistusta ei tule, ja selviän pienemmällä määrällä lääkettä kuin jos vain odottaisin ahdistusta, ja se tulisi, ja joutuisin siitä rauhoittuakseni ottamaan lääkettä. Ja kun on huomioitava sekin, että rauhoittavat aiheuttavat riippuvuutta. Silloinhan on oikeastaan selvää, että ahdistuksia tulee, kun on ollut ottamatta lääkettä tietyn ajan. Vieroittautumisen on oltava riittävän hidasta. Lääkäri sanoi joskus, että puoli tablettia kuukaudessa. Toivottavasti pätee kun seuraavan kerran tarvitsen reseptin.
Mukavaa viikon alkua kaikille teille!🌻🙂🌻
Korjaan tuota edellisessä viestissäni ollutta Temestan vähennystä. Se on 1/4 tabletti kuukaudessa.
Nukuin yön aika hyvin. Kohta lähden käymään ruokajonossa. Toivottavasti saan tänään ommeltua edes vähän. Saisi jotain aikaiseksi. Se parantaisi mielialaakin.
Hyvää päivän jatkoa itse kullekin!🌻🙂🌻
Pääsen nykyään aamusta ylös yhdeksän aikoihin, mikä on ihan kiva. Tosin nukkumaankin menen jo ennen kymmentä illalla. Kohta olen lähdössä yhteen käsityöpiiriin. Sitten käyn kaupassa.
Tekisi mieli vain jäädä kotiin. Istua koneella ja selailla sivustoja. Sen verran masentaa. Mutta haluan nähdä ihmisiä. Tai en oikeastaan tiedä... Ehkä tämä on vaativuuttani. Pitää mennä... Mietin lähtemistä. Olen kuitenkin jo pukenut ja pakannut. Voihan se olla ihan mukavaakin. Ja pois voi lähteä, jos siltä tuntuu. Menen siis...
Hyvää päivän jatkoa!🌻🙂🌻
Hei!
Ihan kiva että käyt välillä jossain, jospa se piristäisi. Saitko ruokajonosta paljon ruokaa. Jaksatko laittaa itsellesi ruokaa joka päivä. Luin jutun Pertti Salovaaran mt- ongelmista. Hänkin on eläkkeellä. Lohdutti vähän.
Hei, Arka!
Kävin käsityöpiirissä ja ihan mukavaa oli. Ei alkanut ahdistaa.
Ruokajonosta saa nykyään vain aika vähän ruokaa. Jonottajia on niin paljon, ettei kullekin riitä kovin paljon. Silloin, kun aloin siellä käydä, sai monin kertaissti enemmän ruokaa. Eilen oli jotenkin huonosti leipääkin. Mutta kyllä minä parille päivälle sain ruokaa.
Harmi, kun sinua ahdistaa niin paljon!
Hei.
Mun vointini on aika hyvä. Tuntuu vailealta sanoa/kirjoittaa se, kun niin monella teistä, jotka koen läheisiksi ja joiden ketjuja luen, vointi on nyt niin huono. Tunnen melkein syyllisyyttä, että minulla menee nyt paremmin.
Illalla olisi työväenopiston käsityökurssi. Jätin sen viime viikolla väliin. En halunnut mennä sinne, tympii koko kurssi. En tiedä, menenkö tänään. Olen kurssin maksanut, mutten halua käydä siellä. Luultavasti jätän tämänkin illan väliin. Ja lähden käymään nyt päivällä kaupoilla.
En mä kuitenkaan niin hyvin voi, etteikö tekisi mieli viillellä. Ja kyllä mä kuolemanhalunkin tunnistan. Kaikki tuntuu turhalta. Tyttö lähti aamulla mun luota isälleen. Ehkä tässä voinnissa on sitäkin.
Toivon teille kaikille voimia tähän päivään! Kirjoitelkaa... kaipaan viestejänne...😍
Hei JardinPrive!
Kiva kun kirjoitit että voit paremmin. Onko se käsityökurssi kerran viikossa? Sinulla tulee varmaan ikävä tyttöäsi mutta tuleehan hän takas. Voit aivan hyvin kirjoittaa että sinulla menee paremmin, se on tosiaan kiva kuulla. Minulla taas vaikea päivä ahdistuksen kanssa. Kävin kaupassa, muuten olen yrittänyt lukea. Hartauskirjaakin olen lukenut. Tyttö söi juuri ja on lähdössä seurakunnan kerhoa pitämään.
Hei, Arka!
Kiitos kun kirjoitit!☺️❤️
Nyt mua masentaa. Kävin päivällä ostamassa parvekkeelle maton. Kannoin vanhan maton roskiin, imuroin parvekkeen ja levitin uuden paikoilleen. Näyttää kodikkaalta.
Nyt mua kuitenkin masentaa. Istun vain koneella. Olin suunnitellut ompelevani tänään pari tilaustyötä, mutta en saa siirrettyäni itseäni kankaiden ja ompelukoneen luo. Parvekkeen siivoaminenkin olisi mukavampaa. Siellä vain tulee kylmä, kun aurinko ei paista. En tiedä, mitä tehdä.
Masentaa.😭
En saa tehtyä mitään. Olen pettynyt itseeni.
Hei!
Voimia sinulle hyvä ystävä. Minulla vaikea ahdistus, tämä päivä pitäis jaksaa. IM-ajatuksia on.
Hei, Arka!
Kävin kaupungilla asioilla. Otin ennakkoon kaksi Temestaa, koska tiesin, että käynti olisi vaikea ja ahdistava. Selvisin niiden avulla ilman pahempaa ahdistusta.
Järjestin ihan hitusen parveketta. Tarvitsen vähän maalia. Sitten pääsen eteenpäin parvekkeella. Olisi kiva jo ostaa kukkia ruukkuihin, mutta on ihan liian aikaista. Muutamat, mitä laitan kasvamaan itse siemenestä, menevät ruukkuun vasta ensi kuussa.
En ole nyt kotona saanut parvekkeen lisäksi mitään tehtyä. Tai no, dosetin jaoin kahdeksi viikoksi. Pitäisi joko tehdä pääsiäiskortteja tai ommella tyynynpäällisiä.
Nyt on olo vielä aika kohtalainen. Pelkään, että masennus tulee vielä.
Voimia päiväänne/päiväämme!😍