Hei, Arka!

Sukulaiselle olen myynyt pari peittoa ja hänen välitykselläään jonkun. Peittoja olisi enemmänkin myytäväksi, mutta ostajia ei ole. Yhdellä peitolla pidän hintaa 300-400 euroa, eli aika kalliita ovat. Materiaalit maksaa, ja jotain hintaa on laitettava omalle työllekin. Muutaman peiton olen antanut lahjaksi, mutta ne ovat olleet pienempiä peittoja.

Toivottavasti tyttäresi loma on ollut mukava!

Voi hyvin!😍

Tää päivä on ollut rankka. Olin liikenteessä koko päivän. Kaipaan jo nukkumaan. Ihan hyvä päivä kuitenkin...

HeiJardin Prive!
Pirkko Jalovaara on lähettänyt minulle Rukousystävä-lehden, oli eilen postilaatikossa. Tarkkaan luin sen läpi. Tänään kirjoitan hänelle kirjeen. Miten sinulla on mennyt? Oletko käynyt kaupassa ja laittanut ruokaa? Eilen katsottiin tallennuksta kun Jamie Oliver vieraili intiaanireservaatissa.Oli mielenkiintoinen. Keitin itselleni toiset aamukahvit kun ensimmäisiin kaadoin vahingossa piimää? Rukoilen puolestasi.

Hei, Arka!

Mukavaa kun sait toivomasi lehden!

Kävin eilen kangasostoksilla. Ei olisi pitänyt, rahaa meni taas paljon. En vielä tiedä, mitä kankasita tulee, ostin, kun tykkäsin.

Nukuin puolillepäivin. Nyt jotenkin surkea, masentunut olo.

Hei Jardin Prive!
Mukavaa kun sinulla on uusia kankaita. Saat kehitellä uusia käsityöideoita. Otin yhden oxaminin. Heräsin taas aikaisin ja keitin kahvit.Tytär on yötä poikaystävänsä luona. Meillä meni eilen pesukone rikki.Maanantaina on aika sosiaalityöntekijälle ja pitää kysyä josko hän voi auttaa. Olen lukenut Rukousstävä-lehteä useamman kerran. Siellä on nainen joka tekee samaa kuin minä, nukkuu raamatun kanssa. Mies heräsi ja pyysi panemaan valon pois.En voi vielä lukea. Kirjoita taas!

Hei, Arka!

On tosiaan hankalaa ilman pesukonetta! Toivottavasti sosiaalityöntekijä voi auttaa asiassa!

Nousin tuossa puoli yhdentoista maissa. Masentaa. Kaupassa pitäisi käydä, kun maito on lopussa. Kahviin sitä tarvitsen. Tuntuu, etten jaksaisi. Oleminen on taas "pitäisi, pitäisi" asioita. Käydä kaupassa, ommella, siivota, olla iloinen... Ja minä kun haluaisin ottaa vain yliannostuksen. En sitä kuitenkaan tee. "PITÄISI olla ottamatta yliannostus!"

En osaa nyt kirjoittaa enempää... Onko kenelläkään ajatusta, kuinka päästä eroon tuosta "pitäisi"-ajattelusta? Entä itsemurhan toivomisesta?

Hei Jardin Prive!
Toivottavasti saat muiltakin vastauksia kysymykseesi miten pääsee eroon IM-ajatuksista. Minä en ole itsekään keksinyt oikein keinoa siihen vaan asia pyörii aina mielessä. Rukous on se mihin minä turvaudun. Tämäkin päivä ollut vaikea vaikka aamulla otin oxaminia. Otin ne itse vaikka niin ihmeellistä kuin se onkin ne auttaa paremmin kun mieheni ne antaa. Silloin yksikin oxamin saattaa helpottaa niin paljon, pystyy nauttimaan lukemisesta ja television katsomisesta. Oletko sinä seurannut hiihtoja ja mäkihyppyä. Me ollaan katsottu, ruuan tosin laitoin miesten hiihdon aikana. Nyt illalla otin levozinia, hallikisoja katsellaan televisiosta, tytär on mäkkärissä kavereidensa kanssa. Lupasin laittaa mieheni jalat kuntoon. Hänellä on diabetes joten jalkoja pitää hoitaa hyvin. Luin taas Rukousystävä-lehteä ja kirjoitin Pirkko Jalovaaralle. Eräs nainen siinä lehdessä kertoi nukkuvansa Raamatun kanssa. Niin teen minäkin. Tänään olisi ollut voileipäilta vapaakirkolla mutta katottiin vasta tänään postit ja sain kutsun niin myöhään etten ehtinyt. Toivottavasti pitävät lisää voileipäiltoja siellä, haluaisin kyllä mennä. Saitko käytyä kaupassa hakemassa maitoa?

Hei, Arka!

Nukuin puolille päivin. Nolottaa. Näin unta entiseen työhöni liittyen, ahdisti.

Sain eilen käytyä kaupassa, lähimmässä, ja ostin maidon ja porkkanoita. Porkkanat ei olleet hyviä, mutta kai ne suunnilleen huonot pois ottaen saa syötyä.

Viilsin eilen ja viilsin jo tänään. Olo on jonkin verran ahdistunut. Haluaisin satuttaa itseäni enemmän, paljon enemmän. Mikä saa ihmisen vahingoittamaan itseään ja suunnittelemaan /tekemään itsemurhan... Väsymys, masennus, epätoivo, tyhjyys, yksinäisyys...? Kyllä viiltäminenkin helpottaa oloa, ainakin joksikin aikaa.

Serkku sai viime yönä lapsen. Mietin, teenkö vauvalle peiton...

Masentaa.😞

hei Jardin Prive!
Mitä kuuluu, kuinka olet voinut. Richart Rohrilta on ilmestynyt uusikirja nimeltä Yksinkertaisuus ja menin heti nettiin katsomaan onko se kirjastossa, oli se. Varauksia siitä tosin oli aika paljon mutta varasin se ja tuleehan se aikanaan. Enkelikirjojakaan en ole vielä saanut, olivat niin varattuja mutta odotan.

Hei Jardin Prive, luin joskus ketjuasi alusta, ja nyt viimeisimpiä. Tekee vain mieli kommentoida noihin ajatuksiin, vaikkei valmiita vastauksia olekaan, kun itse painin ihan samojen kanssa.

Pitäisi-sanasta olen jo pitkään käyttänyt muotoa p-sana. Ensin en saanut kiinni miksi inhoan sitä, mutta luulen että se johtuu sen lannistavuudesta ja uuvuttavuudesta. Väsyttää ajatellakin, kun oma mieli piiskaa kertomalla, mitä kaikkea en ole saanut tehtyä. Ja kun näitä asioita on aina ollut paljon - diagnoosini ovat ADHD:n tarkkaamaton muoto (ADD) ja toistuva masennus, sekä jokin väsyvyys, jolle ei ole edes diagnoosia, joten paljon jää tekemättä.

Jotenkin paradoksaalisesti saan usein asioita tehtyä vasta, kun totean että okei, tänään on väsynyt päivä, tänään sitten lepään. Ehkä sen "p-sanan" painon putoaminen harteilta tekee joskus (jos en oikeasti ole aivan uupunut) sen, että innostunkin tekemään jotain. Oikeastihan niitä asioita yleensä tekee itsensä takia. Siivoaa että itsellä olisi mukavampaa jne.

Itsetuhoiset ajatukset ovat täälläkin tuttuja, masennusvaiheiden aikana vaihtelevat epämääräisestä taustakummittelusta pakonomaiseen asian suunnitteluun ja väkisin mielen valtaaviin ajatuksiin. Todellakin, ei pitäisi vaan pitää olla toteuttamatta noita ajatuksia. Oma motiivini tälle ovat lapseni, jokaisella on aivan varmasti jokin yhtä painava syy jaksaa jatkaa täällä, vaikkei sitä joka hetki pystyisi näkemään.

En osaa neuvoa, miten noista ajatuksista pääsisi. Itse olen vain löytänyt asioita, jotka provosoivat niitä (univaje, pms, ylikuormitus jne), ja jotka hälventävät niitä (voimien mukainen liikunta, päiväkirjan kirjoittaminen jne). Samoin jos puhun jollekulle tai vaikka kirjoitan nettiin, jollain tavalla helpottaa. Vaikka ensin tuntuu, että mutta kun ei kukaan tajua, miten huono ja epäonnistunut olen, ja miten minun oikeasti pitäisi kuolla, niin aina on ihan konkreettisista asioistakin puhumisen jälkeen jonkin aikaa helpompi olo. Onko sinulla mitään tällaista kontaktia?

Toivotan kovasti voimia ja pysyn kuulolla!

Hei!
Haluan tehdä itsemurhan. Minun piti hoitaa tänään yksi asia mutta olin yöllä niin tuskainen että otin kolme oxaminia ja en herännyt aamulla.

Arka, pystytkö ajattelemaan asiaa niin päin, että jos olisit ollut 40 asteen kuumeessa, soimaisitko itseäsi siitä ettet hoitanut asiaa? Miksi psyykkinen paha olo olisi sen vähäpätöisempi syy? Tai oletko sitä mieltä, että yleisesti ihminen jolle käy noin, pitäisi tappaa? Tiedän että se tuntuu aivan eri asialta, mutta antaa perspektiiviä.

Joskus hyvinä hetkinä kuten nyt, mietin asiaa niinkin, että esim. itselläni on taustalla nuoruusiässä hoitamaton itsetuhoinen masennus. Että jossain elämänvaiheessa sitä on ollut liian yksin ja keinoton, liian isojen haasteiden edessä, ja siitä on pitänyt jotenkin selvitä. Kun ei ole ollut apua siihen tai keinoja pyytää, ainoa keino päästä niistä ylivoimaisista tunteista on tuntunut olevan itsemurha. Jota sitten on tiiviisti ajatellut, mutta silti jotenkin selvinnyt toteuttamatta sitä. Sen seurauksena kuitenkin tuo ajatus on päässyt vahvistumaan, automatisoitumaan. Siksi se voi tulla ikään kuin tahdonvastaisesti mieleen myöhemmin, vaikka kyse on pienemmistä jutuista. Juuri jostain pienestä mokasta tai hankaluudesta tai hetkellisestä huonommuudentunteen aktivoitumisesta. Tai mistä vaan. Eli joskus selviän myös ajatuksella, että nyt tuntuu että haluaisin kuolla, mutta sen ei tarvitse olla mikään järkevä ajatus, jota pitäisi toteuttaa. Olisin menneisyydessäkin päässyt vähemmällä jos olisin tajunnut, etteivät omat ajatukset aina ole totta.

Voimia sinullekin arka! Asioilla on taipumus järjestyä, joten asiasi hoituu varmasti jonain toisena hetkenä 🙂.

Hei, Väsykoheltaja!

Kirjoituksesi herätti ajatuksia... Noinhan nuo asiat usein ovat. Pitäisi sanaan sisältyy jo se, etten jaksa/halua/pysty, mutta silti olisi pakko/pitäisi tehdä jotain. Tuon p-sanan purkaminen osiin, mitä p-sana oikeasti kussakin tilanteessa tarkoittaa voisi olla hyödyllistä. Ja toisaalta juuri tuo "tänään en jaksa... mutta ehkä sitten silti..."

Mutta miten puretaan ajatus: "Tänään minun pitäisi tehdä itsemurha!" Kuulostaa jo itsessään aika hassulta! 😋 Vai?

Arka, onko sinun olosi helpottanut päivän mittaan?

Tuossa ajatusten purkamisessa osiin on aina sekin osio p-ajatusten kohdalla, että kuka vaatii? Lapsille pitää laittaa ruokaa, koska olen äitinä heistä vastuussa. Mutta kuka vaatii, että pitää imuroida? Menevätkö lapset oikeasti rikki koirankarvoista, tai sanotaanko lastensuojelulaissa, ettei lapsia saa altistaa koirankarvoille? Onko tutkimusnäyttöä siitä, että koirankarvaisilla lattioilla leikkineistä lapsista tulee masentuneita, sairaita ja aggressiivisia? Ei. Ajatus siitä, että minun pitää imuroida, on omassa päässäni. Kukaan muu ei oikeasti pakota. Voin todeta, että haluaisin imuroida mutta en jaksa tms. Voin myös todeta, että vaikkei imuroimattomuus muiden elämää pilaa, ei pilaa imurointikaan, joten voin tehdä sen jos haluan, sitten kun jaksan.

Sitten taas itsemurha. Kuka sanoo, että sinun pitää tehdä itsemurha? Ovatko sukulaiset lähettäneet 150 allekirjoituksella varustetun vetoomuksen "ole kiltti ja tapa itsesi"? Oletko kuullut lapsesi rukoilevan hiljaa itkien sängyssään, että kumpa äiti tekisi itsemurhan? Oletko lukenut tieteellisesti pätevän artikkelin aiheesta "Ihmiset jotka ovat [asia jota itsessäsi halveksit tai minkä vuoksi haluaisit kuolla] parantavat muiden elämänlaatua tappamalla itsensä"? Jos olet, näytä minullekin. Ja huom. sitä ei lasketa, jos joku pässi on sinulle joskus jotain sen tyylistä huutanut.

Uskallan olettaa, että mitään ylläolevan kaltaista ei ole tapahtunut. Silloin voit ainakin tiedon tasolla luottaa siihen, että itsemurhasi vaikutukset muihin olisivat tutkimuksissakin usein todetut - traumatisoituminen, lamaantuminen ja pohjaton suru. Ihan omasta kokemuksesta tiedän, että tuo tiedon taso on vaikea ottaa vastaan, mutta se ei tarkoita, etteikö sitä oikeasti olisi olemassa.

Kirjoituksiesi perusteella et vaikuta tyypiltä, joka haluaisi aiheuttaa läheisilleen traumoja ja surua. Miksi sitten haluat tehdä itsemurhan? Koska SINÄ et halua, vaan sairautesi haluaa. Se ei ole sinun vikasi sen enempää kuin se, ettei keuhkokuumetta sairastava pysty osallistumaan maratonille. Itsemurha-ajatukset eivät ole huonoutta tai heikkoutta, ne ovat sairautemme oire. Ne ovat vaarallinen oire, mutta ne eivät kerro siitä, että ne olisivat totta, että pitäisi tehdä itsemurha.

Mietin joskus niinkin, että oikeasti sairastan sairautta, johon voi kuolla. Jos minulla olisi syöpä, jossa kuolleisuus on 5-15% , toteaisinko että minun pitää selättää se tahdonvoimalla? En. Masennus vie välillä elämänhalun, se on siitä kiero sairaus, että se hyökkää järjen ja ajatusten kimppuun, saa luulemaan vaikka mitä vaikkei olisikaan psykoottinen. Mutta sitä on yhtä tärkeä hoitaa kuin mitä vain muutakin sairautta. Oma masennukseni on kai tiukan määritelmän mukaan lääkeresistentti, kun tämä toinenkaan lääke ei poista oireita, joten ei auta kuin etsiä niitä helpottavia keinoja. Jos ei-masentuneina sairastaisimme syöpää, emme kai ajattelisi, että kai minun sitten kuuluu kuolla tähän, joten taistellaan yhtä lailla masennusta vastaan, joohan?

Väsykoheltaja kertoo asiaa jota kantsii miettiä. 🙂