Tääl on pimeää

Tääl on pimeää

Käyttäjä Jardin Prive aloittanut aikaan 11.05.2014 klo 21:26 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 11.05.2014 klo 21:26

Mun elämässä on synkkä kausi. Taas kerran ja ollut jo pitkään. Vahingoitan itseäni. Mietin kuolemaa. Haluaisin pois. Ihan oikeasti kuolla vain pois. Masennus on aika kova, enkä sen usko muuksi muuttuvan. Haluaisin huutaa. Ja pyytää apua. – Mutta korrekti kun olen, niin pysyn hiljaa. Pitäisikö hakeutua sairaalaan?!

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 04.02.2015 klo 15:32

Hei, Arka! Kiva kun kirjoitit!

Mulla oli tänään käynti yhdessä paikassa, ja se aiheutti pettymyksen. Olin jo vähän jännittänyt sinne menoa, mutta en ollut saanut otettua rauhoitavaa. Kun sitten petyin, paniikki alkoi iskeä päälle ja jouduin ottamaan, että kestin tilanteen ja pääsin takaisin kotiin. Nyt alan olla jo aika rauhallinen... Ja kotona...

Eilen en ottanut rauhoittavia, mutta viilsin. Kuten arvelin, viiltäminen helpotti oloa hetkeksi. Mutta toisinaan tuo "hetki" on iso asia!

Tyttö tulee taas kotiin tänään myöhemmin. On harrastuksissaan.

Nyt mua väsyttää ja viillätyttää...☹️

Käyttäjä arka kirjoittanut 05.02.2015 klo 09:36

Hei Jardin Prive!
Ikävä että koit pettymyksen sillä käynnilläsi. Oletko jo toipunut siitä? Kiva että tyttösi on taas luonasi vaikka tietysti hänellä on omat menonsa niinkuin kuuluukin olla. Minun mieheni mielestä meidän tyttö on liikaa menossa ja liian vähän kotona mutta minusta ei tunnu siltä. Vaikka kyllä minäkin tykkään siitä kun tyttö päättää pitää kotipäivän ja saamme vaikka laittaa ruokaa yhdessä tai leipoa. Joimme juuri aamukahvin ja katsoimme loirinuotiolla tallennuksesta . On vaikea keksiä tekemistä, pieni tiski on tiskattavana ja sitten voi lukea hartauskirjaa. Tytär viipyy pitkään poissa kun menee koulun jälkeen uimaan ja sitten ohjaamaan kerhoa. Ruoka laitetaan vasta kahdeksalta illalla. Oletko ommellut vai mitä olet puuhaillut? Minulla ahdistusta mutta en ole vielä ottanut Oxaminia kun yritän säästää.

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 05.02.2015 klo 11:29

Hei, Arka!

Mua masentaa jonkin verran. Nukuin taas yli 12 tuntia. Se pettymys, jonka koin eilen, on korjaantunut. Selvisi jo eilen. Mietin ompelemisen aloittamista; en vain tiedä, mitä ompelisin.

Mulla ei tyttö tule enää tällä viikolla. On vähän yksinäinen olo. En nyt osaa kirjoittaa enempää...

Hyvää päivän jatkoa kaikile lukijoille!🌻🙂🌻

Käyttäjä arka kirjoittanut 05.02.2015 klo 17:12

Hei Jardin Prive!
Hyvä että se pettymys korjaantui. Ikävä että tyttösi lähti mutta ei varmaankaan kestä kauaa kun näet hänet taas. Otin äsken yhden Oxaminin vaikka päivä on jo pitkällä. Moneen päivään en ole ottanut niin ajattelin ottaa. Mieheni sanoi olevansa tyytyväinen kun otan niitä niin vähän. Ruoka laitetaan tänään myöhään kun tytöllä on koulun jälkeen uinti ja sitten seurakunnan kerhon pito. Ruoka on vasta kahdeksalta. Kävin kaupassa päivällä ja tiskasin. Nukahdinkin hetkeksi vaikka viime yönä- vaikka heräsin yhdelta, kahdelta ja neljältä- sain kuitenkin nukuttua aika hyvin. Kirjoittele kuulumisiasi!

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 06.02.2015 klo 14:33

Hei, Arka.

Tapasin tänään lääkärini. Vähennettiin hieman lääkitystä. Jatkossa tarkoitus vähentää lisää...

Täällä paistaa aurinko🙂 Ihanan valoisaa. Mulla vain on huono olo. Ihan kuin olisi krapula, vaikken ole viikkoon mitään juonut, ja sitä edeltävästä kerrasta on jo reilusti yli kuukausi. Pulssi on ok, joten en tiedä, mistä on kysymys.

Ostin eilen kankaita, ja nyt kutistan niitä. Paljon silittämistä tiedossa... Mutta kiva kun on uusia kankaita! Ehdinköhän tänään ompelemaan? Onneksi viikonloppuna on aikaa.

Mukavaa viikonlopun alkua sinulle!

Käyttäjä arka kirjoittanut 07.02.2015 klo 07:22

Hei Jardin Prive!
Mukava kun sait uusia kankaita, pääset viikonloppuna ompelemaan. Perjantaina tosiaan paistoi aurinko, minäkin olin ulkona kun kävin hammaslääkärillä. Tänään on tulossa kylään tyttären poikaystävä, pitsaa on tehty valmiiksi. Otin salaa yöllä kaksi Oxaminia ja laitoin ne lääkerasiaan, otan ne tänään. Saa vähän rentoutua. Eilen en ottanut mitään.

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 07.02.2015 klo 12:49

Hei, Arka!

Otitko mieheltäsi salaa viime yönä nuo Oxaminit? Miksi sinun pitää piilotella sitä? Mulla lääkäri yrittää saada mut selviämään vähemmillä rauhoittavilla. Nyt kyllä tekisi mieli ottaa useampi.

Olen vähän ommellut tänään. Nyt olen tauolla päivä-puurolla.

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 07.02.2015 klo 17:47

Sain jonkin lajin paniikkikohtauksen. Tein ommellessa virheen, jota en voi korjata. Tuntuu, ettei tämä olo mene ohi. Pelottaa, kuinka kauan tätä oloa kestää. Ja miten ihmeessä vähennän rauhoittavien käyttöä, kun näitä kohtauksia vain tulee, eikä ne mene pois kuin rauhoittavilla.😯🗯️

Käyttäjä saloka kirjoittanut 07.02.2015 klo 20:38

TOivottavasti saat jotenkin ratkaistua asian. Mun pitäis puikonpidikkeitä alkaa tekee, kun noi puikot työssä putoilee koko ajan. En va ole saanut aikaiseksi.

Käyttäjä arka kirjoittanut 08.02.2015 klo 15:36

Hei Jardin Prive!
Otin tosiaan salaa ne Oxaminit, en halunnut huolestuttaa miestäni. Säilytämme lääkkeitä olohuoneen lukkokaapissa ja olemme sopineet että pyydän häneltä sitten kun tarvitsen. Niin etten otteisi liikaa. Harmi kun sinulla tuli se virhe ommellessa mutta niinhän niitä voi tulla. Mitä sinä ajattelet keväästä.

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 08.02.2015 klo 15:50

Hei, Saloka.

Nyt tämä oleminen tuntuu jumittaneen siihen, milloin ahdistaa ja minkä verran. Kun en periaatteessa voi ottaa rauhoittavaa jokaiseen ahdistukseen, vaan on yritettävä hillitä oloa ensin neuroleptilla, sitä vain miettii, milloin otan ja mitä. En kestä ahdistusta. Ja koko ajan pelkään, tuleeko paniikkikohtaus ja kuinka pahana. Nyt haluaisin ottaa pari rauhoittavaa, mutta odotan vielä hetken, jos olo kohenisi ilman niitä...

Olen ommellut tänään muutaman tunnin. Aurinko paistaa, mutta ulos ei tee mieli. Mietin, jatkaisinko ompelemista ja mitä ompelisin.

Tekee mieli vahingoittaa itseäni. Sitä on viime aikoina tullut tehtyä aika harvakseltaan, mutta kuitankin aina toisinaan. Tuntuu, että jos nyt vahingoittaisin itseäni, se helpottaisi ahdistusta. Eli kumpi on parempi: ottaa rauhoittavaa vai vahingoittaa itseäni? Vai molemmat...?

... molempi pahempi...

Josko ompelisin kohta...?

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 08.02.2015 klo 16:33

Hei, Arka!

Tällä hetkellä odotan kevättä. Mutta myös pelkään, koska niin moni kevät (lue:kaikki) on ollut vaikeaa aikaa. Tuntuu, etten ehdi mukaan, kun kaikki muuttuu vihreäksi. Sittenkun kesä ehtii, olen jo samassa ajassa. Useita sairaalajaksoja on ollut keväisin.

Käyttäjä arka kirjoittanut 09.02.2015 klo 08:07

Hei Jardin Prive!
Minullakin on samanlaista ahdistusta vastaan taistelua kuin sinulla, kun joka kerta ei voi ottaa rauhoittavaa. Eilenkin teki mieli koko päivän ottaa rauhoittavaa mutta pärjäsin ilman. Päivä tuntui kyllä pitkältä ja oli vaikea keksiä tekemistä kun lukemiseenkaan ei aina pysty keskittymään. Kirjastoauto tulee tänään. Tykkään lainata ieltä lehtiä ja kirjojakin lainaisin mutta on aika pieni valikoima, en aina löydä mitään. Mitä olet ommellut viime aikoina? Oletko viiltänyt?

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 09.02.2015 klo 16:16

Hei, Arka.

Kävin tänään ruokajonossa. Nyt on leipää, ja vähän ruokaakin. Huomenna on käytävä kaupassa. Tyttö tulee, ja hänet pitää saada syötettyä. (Syö siis kyllä itse... 😉)

Eilinen pakkanen on poistunut. Huomenna pitäisi olla plus-asteita ja aurinkoista. Saas nähdä... Mulla on jalka kipeänä, ja huomenna joudun kävelemään kaupalle.

Olen ommellut tyynynpäällisiä. Ja toiseen kysymykseesi, kyllä viilsin eilen ja tänäänkin. Rauhoittavia on mennyt vasta yksi. Jotenkin tää tuntuu hullulta, että lasken rauhoittavia ja viiltoja. Toisia pitää säännöstellä ja toisista ei niin väliä.

Hyvää illan jatkoa!

Käyttäjä arka kirjoittanut 10.02.2015 klo 08:12

Hei Jardin Prive!
Mukava kuulla että tyttösi tulee luoksesi. Ja hyvä että jaksoit käydä ruokajonossa, itsekin kävisin jos olisi täälläpäin. Meillä rahat vähissä kun on niistä vanhojentansseista niin paljon ylimääräisiä menoja. Halpoja ruokia joutuu laittaan, eilen syötiin hernekeittoa tosin pannukakkua oli jälkiruuaksi. Oletko monta tyynynpäällistä ommellut, onko ne nukkumatyynyihin vai sohvatyynyihin. Ikävä kuulla että olet joutunut viiltämään.