Tääl on pimeää

Tääl on pimeää

Käyttäjä Jardin Prive aloittanut aikaan 11.05.2014 klo 21:26 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 11.05.2014 klo 21:26

Mun elämässä on synkkä kausi. Taas kerran ja ollut jo pitkään. Vahingoitan itseäni. Mietin kuolemaa. Haluaisin pois. Ihan oikeasti kuolla vain pois. Masennus on aika kova, enkä sen usko muuksi muuttuvan. Haluaisin huutaa. Ja pyytää apua. – Mutta korrekti kun olen, niin pysyn hiljaa. Pitäisikö hakeutua sairaalaan?!

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 07.01.2015 klo 12:24

Nukuin pitkät unet, liki puolille päiville. Olen nyt yrittänyt hoitaa puhelinasioita. Muistan miten aikanaan soittaminen oli mulle toisi vaikeaa ja ahdistavaa, mutta nyt ei enää.

Mutta nyt mua kyllä jo ahdistaa. En tiedä, mitä tehdä. Ainakin rauhoittavaa on otettava. Ja sitten pitää käydä ainakin kaupassa. Ja käsitöitä olisi kiva tehdä, jos ne ei käy ärsyttämään...

Viilsin.

Olo on vaikea, kun on yksin.

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 07.01.2015 klo 19:57

Tää päivä on ollut aika kauhea. Ahdistanut koko ajan. Mitään ei ole huvittanut tehdä. Olen kiukkuinen ja ärtynyt. Ja samalla mikään ei tunnu miltään. Tekisi mieli huutaa. Olo on paha.

Kun mietin sairaalaan menoa, tää ei ole sellainen olo, että sinne pitäisi mennä. Mutta miten saisin itseni paremmalle tuulelle?! Toimi toisin kuin tunne edellyttää... Ei nyt kiitos!

Käyttäjä arka kirjoittanut 08.01.2015 klo 05:17

Hei Jardin Prive!
Olo on välillä vaikea tuntuu että haluaa kuolla. Minulla tänään päiväosasto jonne en haluaisi mennä valvotun yön jälkeen, ei ole oikein siistejä vaatteitakaan. Kai sinne on jotenkin raahauduttava. Kävitkö kaupassa, saitko ommeltua?

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 08.01.2015 klo 11:49

Hei, Arka!

Harmi kun olet nukkunut huonosti. Mä nukun liiankin hyvin. Taas yli yhteentoista. Eli unta tulee liki 13 tuntia. Lääkkeet kai väsyttää.

Ei tämänkään päivän olo tunnu eilistä paremmalta. Viiltänyt olen. Masentaa. Tyttö tulee vasta ensi viikolla. Sekin harmittaa. Olisin halunnut nähdä häntä. Tuntuu, että olen huono äiti, lapsi ei halua tavata minua.

Ostin eilen ruusuja, kun olivat tarjouksessa. Pidän enemmän tulppaaneista, mutta ovat nuokin kauniita!🙂 Tuntuu, että oloa helpottaisi, jos olisi varaa ostaa kankaita. Jotenkin vinksahtanut ajatus tuokin! Mulla alkaa pari ompelukurssia lähiaikoina, joten joudun ihan oikeasti ja syystä hankkimaan materiaalia.

Voikaaa hyvin, ja toivottavasti mun oloni helpottaa...☺️❤️

Käyttäjä arka kirjoittanut 08.01.2015 klo 15:26

Hei Jardin Prive!
Toivottavasti olosi helpottaa! Hienoa että olet menossa sinne ompelukurssille. Itsekin toivon että osaisin ommella ja olisi kone.Tekisin tytölle vaatteita. Kutominen on paljon tylsempää, saa niin vähän aikaan. Ja vaatteiden kutominen ei kannata, langat maksaa enemmän kuin uusi vaate. Mutta ompelemalla saisi kaikkea kaunista. Oletko ssaanut tilkkupeiton valmiiksi? Harmi että tyttösi tulee vasta ensi viikolla, mutta pääasia että tulee. Olet varmaan hyvä äiti, me naiset vaan syyllistetään niin helposti itseämme.

Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo kirjoittanut 08.01.2015 klo 15:45

Jardin Prive,

Toivottavasti olosi tulee paremmaksi.

Kuule, ei ollenkaan vinksahtanut se ajatus kankaista vaan kuulostaa ihan terveelle kiinnostukselle.

Minulla on paljon asioita, joista saan innostusta ja se on ihan verrattavissa noihin kankaisiin.

Meillä kaikilla on jotain kiinnostuksia, onneksi.

Jaksamista Sinulle🙂

Käyttäjä arka kirjoittanut 09.01.2015 klo 10:43

Hei Jardin Prive!
Miten olet voinut? Oletko ommellut? Minulla onneksi vapaapäivä päiväosastolta. Aamusta katsottiin tallennuksia miehen kanssa. Nyt sitten pitäisi keksiä muuta tekemistä. En keksi muuta kuin lukemisen. Sain yöllä nukuttua pidemmän pätkän. Selkä on tosi kipeä kyljestä, yskiminenja liikkuminen sattuu.
Hyvää perjantaita Sinulle!

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 09.01.2015 klo 11:14

Hei, Arka ja AK!

Kiitos kun kirjoititte! Tiedän, mitä kankaita tarvitsisin, mutta nyt ei ole varaa niihin.

Olen nyt jotenkin allapäin. Olo on masentunut. Melkein itkuinen. Mulle kankaiden ostaminen on jonkin lajin shoppailua. Saan tyydytystä siitä, että saan ostaa uutta. Vaikka kyllä minä niitä useimmiten tarvitsenkin.

Eilinen ompelukurssi meni aika mukavasti. Nyt olisi paljon tehtävää. Saa nähdä, milloin jaksan siirtyä ompelemaan. Ehkä se, että saisi jotain aikaiseksi, helpottaisi tätä oloa. Vähän tekisi mieli sairaalaan, mutta siellä ei voisi tehdä mitään. Haluaisin luovuttaa ja kuolla.😞

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 10.01.2015 klo 09:31

Heräsin tänään aikaisin, jo yhdeksän jälkeen. Illalla otin lievän yliannostuksen. Tänään jatkan ompelemista. Eilen sain koristetyynyjen päälliset tehtyä. Tänään jatkan jollain muulla.

Olo on edelleen masentunut. Surkea.☹️

Käyttäjä arka kirjoittanut 10.01.2015 klo 11:19

Hei Jardin Prive!
Mukava kun sait ne tyynynpäälliset valmiiksi. Onko sinulla usein se ompelukurssi? Siellä oppii varmaan paljon. Hyvää viikonloppua!

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 10.01.2015 klo 12:14

Masentaa...☹️

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 10.01.2015 klo 16:39

Mulla on olo, että koko ajan on tehtävä jotain hyödyllistä, mikä minun kohdallani tänään tarkoittaa ompelemista ja lankojen päättelyä. Alkaa jo turhauttaa. Mutta lopettaa en voi. Olisi kiva tehdä jotain kivaa.😉

Mutta en kai voi tänään... Kun tämä oma pakko ahdistaa vain hyödylliseen...

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 11.01.2015 klo 10:00

Nukuin reilut 12 tuntia. Jotenkin surkea olo.

Mietin, mitä teen tänään. Varmaan ompeluhommia. Ja askartelua. Maalasin eilen metalli purkkeja valkoisiksi, ja nyt mun on tarkoitus serviettilakalla kiinnittää niihin lautasliinan paloja.

Tekisi mieli vahingoittaa itseäni vakavammin. (Perjantaina otin lievän yliannostuksen.)

Lunta sataa ja mua masentaa. Voi kun voisi itkeä...

Käyttäjä arka kirjoittanut 11.01.2015 klo 12:56

Hei Jardin Prive!
Munkin tekee mieli ottaa yliannostus. Televisiossa ampumahiihtoa.Katottiin jo wallander tallennuksesta ja Selviytyjät. Sairaanhoitaja-ajatuksia paljon mielessä. Ei jaksaisi elää.

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 11.01.2015 klo 14:27

Hei, Arka.

Kirjoitit toisessa ketjussa teemasta, että onko pilannut oman elämänsä ja onko pilannut toisen/toisten elämän.

Jännä sinänsä, en koe pilanneeni omaa eämääni, mä nyt vaan olen niin paska, ja taustani niin vaikea, että en selviä. Mutta toisaalta, olen niin epäkelpo, että olen sen johdosta pilannut elämäni. Siis olen sittenkin pilannut oman elämäni.

Mutta enemmän syyllisyyyttä tunnen siitä, että koen pilanneeni toisten/läheisten elämän. Ja ehkä pahitan pilaisin heidän elämänsä itsemurhalla. Muttta välitänkö muista niin paljon. Jos oma olo on ihan kauhea...?! Tämä nyt on vain pohdintaa...

Voimia sinulle tähän päivään ja IM-ajatuksiin!