Mun elämässä on synkkä kausi. Taas kerran ja ollut jo pitkään. Vahingoitan itseäni. Mietin kuolemaa. Haluaisin pois. Ihan oikeasti kuolla vain pois. Masennus on aika kova, enkä sen usko muuksi muuttuvan. Haluaisin huutaa. Ja pyytää apua. – Mutta korrekti kun olen, niin pysyn hiljaa. Pitäisikö hakeutua sairaalaan?!
Jardin Prive, olen kotona. Masennus on taas heilahtanut enemmän ahdistukseen. Minullakin vaihtelee. Nyt on ollut enemmän masennusta.
Siihen ei oikein auta mikään. Tai ei ainakaan koskaan tiedä mikä voisi auttaa. Usein ei mikään toimi. Nyt toimi jossain määrin se, että kirjoitin tänne, miten masentunut olen. Sen jälkeen oli helpompi olo lopun iltaa. Se ei kuitenkaan aina auta.
Minut masennus lamaa välillä ihan kokonaan. Nyt sitä tulee taas tiheämmin. Välillä oli pitkä jakso toimintakykyisempää aikaa, ahdistusta.
Millaista jatkoa toivot, Jardin Prive? Onko ryhmäkodissa jatkaminen vaihtoehto myös?
Saloka, tosiaan se on helpompaa, kun ei tarvii mitään tehdä eikä kukaan pakota mitään suorittamaan. Silti voi olla tosi huono olo, mutta jos huonon olon lisäksi pitää saada jotain tehtyä tai pitää toiselle tehdä, se on hirveää vastentahtoista pinnistelyä. Joskus minua alkaa oksettaa tai tulee täysi lamaannus, kun on tehtävä jotain.
Silti ilman pakollisia tekemisiäkin välillä on niin huono olo, ettei pysty olemaan oikein missään. Eikä tule edes itku.
Purjevene ❤. On mullakin niitä aikoja kun ahdistaa ni ettei uni tuu. Tai tulee ahdistus, niin ettei selitystä saa selvyyttä. Silloin usein se sattuu rintaan ja tuntuu että saa sydärin. Hengitys on raskasta ym. Niin ku nyt. Vaikea hengittää, raskasta. Kipua ei ole vielä.
En jaksanu tänään ku koneellisen astioita pestä. Suihku jäi, siivoominen jäi. Ruuan sain, kun heitin pakkasesta kasviksia kattilaan ja j.lihaa mukaan. Jaon 3 osaan.
Silmät tuntuu menevän kiinni, mut ei saa. Kuulen jotain ääniä, välillä.
Hei, Purjevene... Mulla on kai vielä kaikki vaihtoehdot jatkon suhteen auki. Hoitaja mainitsi eilen kodin, toinen edellisenä päivänä tiiviin keskustelun tarpeen, joku/jotkut aiemmin 24/7 tuen. Eli kaiketi myös jonkinmuotoinen ryhmäkoti on mahdollinen...
Saloka, olet hyvin uupunut... Voisinpa jotenkin auttaa sinua! Itketkö? Kantaisin viereesi edes nenäliinapaketin...
Näin eilen unta kuolemasta. Se oli kovin erilainen, mitä olen kuolemasta ajatellut. Ihmettelin sitä oikein siinä unessa. Kuolleena oleminen oli hyvää ja turvallista. Ehkä se kutsuu mua lisää siihen suuntaan?
Kaipaan hoitajien kanssa keskustelua...
Aloin lukea ketjun ensimmäisiä tekstejä... Ahdistaa...
Kyl mä itken. Määrätyt asiat saa kovasti itkemään.
Tunnen pahaa oloa ennemmin. Nytki. Seisoin kuiva-ainekaapin eessä ja miettisin mitä söisin iltapalaksi. Kamalinta on että huomenna pitäis kans. Tänään löysin hapankorppuja ja nuudelia. Huomenns vois kokeilla jaksaa tehä iltapalaksi pikkulettuja. Mut ei o munia, mut onneks on soijamaitoo.
Menen to ja pe kauppaan..
Tosin tässä kun valvon koko yön, mietin jaksanko ja pystynkö seisoo hellan ääres paistelemassa lettuja. Voi olla ni, et iltapalaksi vedän pussillisen hapankorppuja ja tehojuoman.
Ei ku juu, pää on ihan solmus. Pitäis nukkuu, mut ei väsytä ja on pientä energiaa ennemmin. Mietin, luovutanko ja meen suihkuun, tosin sinnekään ei voi 30 minuuttiin viel mennä. No mä katon, mitä mä teen....
- Muokattu kirjoittajan toimesta 3 vuotta, 10 kuukautta sitten. Syy: Pitkä lisäys
Jardin Prive kirjoitti:
Aloin lukea ketjun ensimmäisiä tekstejä... Ahdistaa...
Hyvä, kun olet pitänyt tallella ketjun. Voit kelata johonkin kohtaan jossa ei ahdistus nouse.
Johonkin kohtaan joka palauttaa mieleen hyviäkin aikoja oli. Ja on.
Kuolemisessa ei ole toivoa, elämässä on.
Woody Allen on joskus sanonut ettei pelkää kuolemaa, vaan ettei sen aukioloajat hälle sovi. Niinhän se menee, ne aukioloajat ei ole meidän ihmisten käsissä.
Onko sinulle tuttu joku tapa kuinka päästä ahdistuksen olosta edes hiukan etäämmälle, että voit hengittää?
Hei. Joko harkitset kotiutumista?
Minulla on menossa sädehoito-jakso, jota saan syövän ennaltaehkäisyyn. Minulla oli syöpä, mutta se leikattiin pois.
Miten olet voinut nyt, kuin olet ollut siellä ryhmäkodissa? Oletko tutustunut muihin siellä oleviin? Kirjoitat paljon keskusteluista hoitajien kanssa. Oletko tyytyväinen saamaasi hoitoon? Oletko nukkunut hyvin?
Minä olen nukkunut aika hyvin. Ketopinorin ja Risberdalin vaikutuksesta, joita saan psyykkeeseeni. Voin olosuhteisiin nähden aika hyvin. Minulla ei ole enää kipuja. 😁
Saloka, kuulostaa toisenlaiselta kuin yleensä, että sulla on energiaa... Vai onko sulla sitä usein?
Ahdistus voi helpottaa itsetuhoisella käyttäytymisellä, esim. viiltelyllä. Ei ehkä hyvä, mutta toimiva keino...
Pikemiten, kauanko olet tiennyt syövästä? Onko se vaikuttanut kuika paljon psyykkiseen oloosi?
Olen ollut ryhmäkodissa reilun kuukauden, tämä vielä jäljellä. Kotiutuminen tuntuu tällä hetkellä mahdottomalta. Jonnekin mut on vain täältä heivattava... Minne? Minkälaista tukea oikein tarvitsen? Kaikki auki. Sekin jonkin verran ahdistaa.
Täällä olo sujuu suunnilleen muuten, mutta yöt on vaikeita, kun ei ole hoitajia. Muihin asukkaisiin en ole juurikaan tutustuut. Minä, kuten muutkaan, emme vietä aikaa yleisissä tiloissa. Hoitajien huomiota kaipaan enemmän kuin saan. Nukkua en haluaisi. Sekin taitaa olla jossain kohdalla itsetuhoisuuden jatkumoa. aamupäivän vielä nukuin. Nytkin houkuttaa.
Öisin, kun soitan keskusteluapua, saan toisinaan ehdotuksen hakea päivystyksellistä apua. Niin viime yönäkin. Yöllä kuitenki tiesin, että pahempiakin öitä kuluneen kuukauden aikana on ollut. Häpeää en kestä.
Jardin Prive, yöt voi tosiaan olla vaikeita. Siitä itsellänikin on kokemusta. Kaikki kauhut saattaa iskeä juuri yöllä.
Hei. Olen tiennyt syövästä joitain kuukausia. Se on vaikuttanut psyykkeeseeni kovin vähän, mutta sitäkin tuntuvammin. Yleensä koen sen pahentaneen harhaisuuttani jonkun verran.
Ylhäältä pudottiin kovin alas. Jos mä valvon, en saa sitä helpolla katkoon, nytki meni 2 yötä, joskus kuukausia. Se energisyys houkuttelee, kun samalla sen tuomat harhat ja epätodellisuus astuu päällensä.
Olen ollu kesästä asti väsyny. Nyt täs tänä vuonna se on heijastunu siihen et jätän asiat kesken ja meen sänkyyn pötköttää. Vaikka telkkarista tulis kuinka hyvä ohjelma.
Mut nyt soitan äitille ja meen sit nukkuu. Herätys laitettava et muistaa isää men hoitaa...
Purjevene, olin ajatellut, että voin yön tultua soittaa itselleni apua. Kun yö tuli, en sitä tehnyt. Hävetti jo valmiiksi. Ehken sitä sitten tarvinnut...
Pikemiten, onko mielenterveys-taustasi vaikuttanut jotenkin saamaasi hoitoon?
Saloka, mua väsyttää nyt, aamusta. Ajattelin jatkaa unia. Voimia sinulle!
Hei. Mielenterveys-taustani ei mielestäni ole vaikuttanut hoitoon.
Nukuin taas aamupäivän. Kun ei mitään tapahdu, niin mitä sitä muutakaan... 1 1/2 tunnin päästä lähden tapaamaan psykologia. Tekisi mieli vain nukkua...
Eilen olin tosiaan ajatellut soittaa itselleni apua. Sain ahdistuskohtauksen. Se kesti yli kolme tuntia. Ei siinä ajateltu muuta. Ja sitten, kun väsähdän, en enää tarvitse ulkopuolista apua. Siitä jää jotenkin hylätty olo, vaikkei ole edes edennyt niin pitkälle, että voitaisiin hylätä. Yksin jään kuitenkin.
Pikemiten, hyvä niin! Myöskään minä en ole kokenut mielenterveystaustan vaikuttaneen somaattisen puolen hoitoon. Aina välillä vastakkaisia totesmuksia kuitenkin esitetään. Että itsetuhoisuuskin nostetaan esiin jokaisella terveyskeskuskäynnillä. Itse asiassa minä en edes pitäisi huonona tuota viimeisintä. Itsemurha-aikeet on kuitenkin sen verran iso asia!