En mennyt silloin hoitajan luo. Jotain tuli väliin. Ehkä hän ei ollut kansliassa? Myöhemmin puhuin asiasta.

Olen nyt väsynyt. Vaikka nukuin lähes riittävästi haluan unille. Heitän ehkä pyykit koneeseen.

En mielestäni roiku liikaa menneessä - ainakaan aktiivisesti. Mutta hyvään kiinnittyminen ontuu. En halua sitä hyvää, mitään hyvää!

Eikö se, että ajatukset sulla on kuolemisessa olleet vuosien ajan ja nykyään yhä enenevämmin, ole menneistä kiinni pitämistä?

Kun sinulle ei ole kuolemista suotu, etkö vois alkaa elää tätä päivää tätä vuotta? Jos sun tarkoitus ois ollut kuolla oman käden kautta, olisit jo kuollut. Sun elämällä on joku muu tarkoitus.

Jotain muuta varten olet syntynyt tähän maailmaan.

En osaa/halua irrottautua kuolemasta. Se on kiinni mussa ja mä siinä. En voi nähdä merkitystä siinä, etten vielä ole kuollut. Se on vain epäonnistuminen. Sarja epäonnistumisia?

Puhuin luotetun hoitajan kanssa. Tuntui helpottavalta. Sovittiin, että otan kaikki lääkkeet hoitajien lähtiessä. En haluaisi. Mutta kun hän kysyi mikä olisi viisasta, tiesin, ettei ole muita vastauksia kuin tuo nyt sovittu. Yritän siis ottaa lääkkeet. Hän oli papereista jo lukenut, ettei niitä ollut useampaan päivään "syötetty" mulle. Luotan häneen. Haluan toimia hänen kanssaan rehellisesti. Näin siis nyt...

Jardin Prive kirjoitti:
Puhuin luotetun hoitajan kanssa. Tuntui helpottavalta. Sovittiin, että otan kaikki lääkkeet hoitajien lähtiessä. En haluaisi. Mutta kun hän kysyi mikä olisi viisasta, tiesin, ettei ole muita vastauksia kuin tuo nyt sovittu. Yritän siis ottaa lääkkeet. Hän oli papereista jo lukenut, ettei niitä ollut useampaan päivään "syötetty" mulle. Luotan häneen. Haluan toimia hänen kanssaan rehellisesti. Näin siis nyt...

Hienoa!

Jardin Prive kirjoitti:
En osaa/halua irrottautua kuolemasta. Se on kiinni mussa ja mä siinä. En voi nähdä merkitystä siinä, etten vielä ole kuollut. Se on vain epäonnistuminen. Sarja epäonnistumisia?

Kun alkaisit tuntea merkitystä tällä, että elät!

Elämisessä epäonnistumisia tapahtunut ennen tuohon päätymistä, ne on olleet inhimillisiä syitä, jotka ajaneet tuohon. Se on meissä ihmisissä sitä mikä tekee meistä meitä, virheitten kautta me muututaan kyynisiksi ehkä katkeriksikin, jos ei kipuja käsitellä ja suostuta hyväksymään alttius virheisiin. Miksi me vaaditaan itsestä enemmän, mikssuostuta siihen mitä elämä antaa? Epäonnistumisten kautta avautuu ymmärrys välttää jo koetut virheet, siksihän niitä tulee että jatkossa niistä oppia saaneena on helpompaa.

Olen väsynyt aamuisin. Aamupalalle pääsen, mutta sitten takaisi unille. Nyt on lounas jo syöty, mutta edelleen väsyttää.

Luotettu hoitaja ei ollut töissä eilen eikä tänään. Huomisesta en tiedä.

Soitin eilen illalla päivystykseen. Sain jutella. Helpotti.

Haluaisin kirjoittaa enemmän, mutta en jaksa... Myöhemmin...

Olen masentunut... kai, mutta mitä sillä on oikeastaan merkitystä?! Eihän se oikeastaan vaikuta mihinkään.

Tänään hoitaja otti multa labrat. Katsotaan valproaatin pitoisuus. Tarvitseeko nostaa annosta. Mulla menee kolmea neuroleptia, masennuslääkettä ei lainkaan. Neurolepteista pari on tasoittamaan oloa, yksi - ehkä - psykoottisen masennuksen hoitoon.

Hyvä kun annoit elonmerkin. Voimatonta aikaa itsellä, viima oli tänään kun kävin lenkillä. Toisaalta hyvää teki tuuli, raikastu olo. Ensi vkolla ois töitä, jos esimies patistaa testeihin, nuhantuntua vaan ja alkuillasta simahdin, päätä särki, niskat.

Nämö kemiat jotka rytmittää meidän päiviä, joita saadaan syystö ja toisesta mitäkin ottaa, pitävät elämää kuosissa. Sinulle kankaat ehkä tutumpia, niilläkin muuten kemiallinen koostumus...

Näin aamusta unta itsemurhasta. Tai oikeammin se taisi jäädä yritykseksi, kun mut löydettiin. Toisaalta se, olisinko jäänyt eloon, jäi auki. "Pelastetuksi" en vielä ehtinyt.

Mulla oli jo unta ennen paha olla. Heräsin unesta, ja aloin nähdä seuraavaa, itsetuhoista, unta. Nyt ahdistaa. Haluan lähteä pois. Haluan pois.

Pyysin hoitajalta aikaa keskusteluun. Ehkä. On mun omahoitaja. Ei mun ole tosin hänen kanssaan helppo puhua, mutta hän olisi tämän päivän vuorolaisista se keskeisin. En tiedä, haluanko varmasti nyt kuolla, mutta haluaisin ottaa yliannostuksen, ihan ehdottomasti, ja päästä tiedottomuuteen. Kuolema olisi siinä hyvä lisä! Enemmänkin!!

Helvetti, kun mun on paha olla.

Olipas pelottavia unia, mutta onneksi kuitenkin vain unia. Kuulostat tuskaiselta -toivottavasti olosi helpottaa pian. ❤

En ihan ehkä hahmota, mitä tarkoitit aiemmalla viestilläsi masennuksesta. Tarkoititko, että masennuksen tiedostaminen ei vaikuta oloosi, vai ettei sillä ole merkitystä hoitosi kannalta?

Miten voit nyt illan suussa? Oletko ollut tekemisissä tyttäresi kanssa? Voimia  sinne turvalliseen tilaan 🙏 jossa kai olet.

Olo on sinänsä ihan kohtuullinen, ahdistaa vain... Olen iltalääkkeet saanut, joten odotan nyt ahdistuksen helpottavan... jossain vaiheessa. Saa nähdä, valvonko puolille öin. Voi olla, että yritän åkäydä nukkumaan jo aiemmin. Ajattelin kuitenkin ottaa melatoniinin ja Tenoxin vasta, kun olo rauhoittuu.

Tyttöön en ole ollut yhteydessä joulun jälkeen. Laitan hänelle uuden vuoden toivotukset tänä yönä.

Soroppi, kai tuo ärinäni, ettei masennus vaikuta mihinkään, on harmitusta siitä tunteesta, ettei mikään auta. Tai oikeammin tunnu auttavan. Kyllähän todellisuudessa mua hoidetaan ja autetaan, ihan vaikuttavasti. Turhauttaa vaan niin usein.

Hyvää uutta vuotta kaikille! Ja parempaa sellaista jokaiselle, joka sitä kaipaa...

Totean taas tänä yönä, että, kun ahdistaa, ei masennukselle ole silloin tilaa. Onko se sitten hyvä? Ei ole tilaa itsetuhoisuudelle.

Hoitaja, johon luotan ja jonka kanssa on hyvä puhua, tuli iltavuoroon. Pyysin häneltä jo keskustelun jossain vaiheessa iltaa. Helpotti, kun tiedän pääseväni puhumaan... On yksi asia, josta en ainakaan vielä halua kirjoittaa täällä.

Eilinen ahdistus nousi, kun katsoin norjalaista dokkaria nuorten itsetuhoisuudesta. En katsonut sitä kuin puoleenväliin. Meni monta tuntia ennen kuin olo helpotti, ja silloinkin iltalääkeissä menevillä neurolepteilla. Olisikohan mun mahdollista saada joku bentso riittävän vahvana harvoin(!) käytettäväksi?