Soroppi, niin rehellisen rauhallinen kysymys sinulla! Kiitos siitä. Se pysäytti tehokkaasti.

Ehkä kaipaan eniten kuulluksi ja kohdatuksi tulemista. Toisaalta kaipaan ehkä jotain sellaista vakuutusta, ettei ole vaaraa, vaikka kuolemaa kaipaankin. Siis tietenkin on vaara, että toteutan toiveeni. Mutta että joku vaaran elementti on poissa. Osaako joku sanoittaa tätä ajatustani paremmin?

Mainitsin iltavuoron hoitajalle aamun unestani ja siitä ajatuksesta, etten luultavasti voisi nähdä unta toteutuneesta itsemurhasta.

Epäonnistunut itsemurhayritys. Olen miettinyt erityisesti tuota sanaa "itsemurhayritys". Se kuulostaa mun korvissa aika pliisulta. Jotenkin parempi olisi ilmaisu "epäonnistunut itsemurha".

Kuinkahan vaikea mun on ottaa tänä iltana lääkkeet, kun hoitaja ne tuo? Ja miten käy melatoniinien kanssa? Olen nukkunut päivällä useampaan otteeseen, aamullakin. Kun ei ole syömisten lisäksi tekemistä. Osastolla sentään katsoin telkkaria ja saatoin jutella muutaman potilaan kanssa. Nyt vain olen. Tänään sentään kävin kävellen lähikaupassa hoitajan ja yhden asukkaan kanssa. Itse pyysin (kysyin) hoitajilta, onko kellään aikaa lähteä ulos. Yksin en lähtisi. Vain jonkun asukkaan kanssa en lähtisi. Tarvitsen riittävästi turvaa.

Ehkä reilu puolituntia niin mulle tuodaan lääkkeet. Itse kysyin eilen toteamuksena, aikooko hoitaja jäädä vahtimaan, että otan lääkkeet. Hän kysyi, pitäisikö, toivoisinko sitä.

• Muokattu kirjoittajan toimesta 3 vuotta, 11 kuukautta sitten. Syy: tarkennus

Keskustelua, kun en taida haluta tämän vaiheen yli... Voimaa tarvitsen asioiden hoitamiseen. Tänään joudun soittamaan asioiden perään. Soitin juuri tutulle. Puhelu kesti turhan pitkään, lyhyempikin olisi riittänyt...

Yä jäi lyhyeksi. Nyt väsyttää.

Samoin. Pätkäinen huono yö.

Sinä. 🌟

Olet silti merkityksekäs ihminen. Tahdoit et-mitään tai vaikka kaiken uusiksi.

Etävoima h a l a u s.

Halaus sinullekin, Keskustelua.

Katselin viimeisimmän itsemurhayrityksen tietoja Kannasta. Olin psykoottinen, psykoottisin oirein. Muuten olen voinut silloin turhan hyvin. Niin ajattelen. Hiilet on saatu annettua lyhyellä viiveellä. Verenpainetta korjattua. Sentään tajunnantasoa ei saatu ilmeisesti merkittävästi nostettua. Illalla ne tiedot, joita eilen siellä oli, ahdisti. Jotenkin erityisesti tuo psykoottisuus! Miksei se johtanut kovempiin toimenpiteisiin?! Vai olisiko, jos olisin kieltäytynyt vapaaehtoisesta hoidosta?

Mietin sitä, onko mun pelot harhaluulojen tasoisia. Pelkään, että mua katsotaan, että mut raiskataan, että joku tekee mulle jotain...

• Muokattu kirjoittajan toimesta 3 vuotta, 11 kuukautta sitten. Syy: lisäys

Kovempia toimenpiteitä?

Nuo pelot jotka kirjasit, tuttuja itsellekin. Sanon sitä uhkaksi. Ei ole hävinnyt pitkienkään terapioiden jälkeen. Yhä uhkan ennakoimisella,siihen varautumisella vaikutus elämään. Tiedostan vaan paremmin noiden terapiavuosien jälkeen. Mutta tuo ei mun kohdalla muutu kai kaiketikaan koskaan.

Noin kuin kirjoitat noista, kuulostavat enemmän peloilta, ei harhaluuloilta. Psykoottinen on mielikuvien vallassa, harhat on näkyjä tai ääniä tai mielikuvituksen pelonvaltaamaa laukkaa.

Muistan erään vaiheen lääkkeen päästyä loppumaan, terapian keskenjäämistilanteessa kun oli tunnelukot alkaneet avautua. Fyysiset tuntemukset hyväksikäytöstä jotenkin kehossa alkaneet tulla kuin juuri äsken tapahtuneiksi. Katsoin pihaan. Pihatiellä näin auton. Kuski nojaili cowboyhattu päässä autoon. Ajattelin mitä hemmettiä, kuka pilailee, mitä ihmeen teatteria?! Menin uudestaan ikkunaan. Ei mitään! Jotenkin tajusin täytyy olla oman pään sisästä tuotoksia tuo. Pelko oli konkreettisen tuntuista. Päästyäni lopulta lääkäriin ja lääkkeen uusittua, saatua oltua turvassa vknlopun, olo alkoi levon saatuani muuttua parempaan suuntaan.

Kaikkk tuo viha ja vimma jota sulla välillä on omaa itseä kohtaan kertoo väsymyksen määrästä. Sisältää se kai paljon muutakin. Jos haluat kertoa?

Heräsin ajatukseen, jos voit vähentää kuoleman ajatusta omassa mielessä? Alat ajatella jotain muuta?

Mahdollista onko?

Kun mitä useammin ajattelet kuolemaa, sen valta lisääntyy sinun mielessä, mutta mitä harvemmin, sen valta alkaa vähetä.

Muistelen tästä ketjun aiemmista vaiheista, että ompelit aika usein. Ylipäänsä jos saat suunnan johonkin muuhun, mikä tahansa se onkaan, ajatus tai tekeminen.. Tämä vaihe, jossa olet on jotenkin tuota ajatusten kehää ylläpitävä. Sinähän olet paljon enemmän kuin ajatukset, joiden mukana olet pois normaalista elämästä jota olet elänyt. Olet kuin uuden suunnan vaiheessa, sitten kun tietoisesti alat itseä suunnata semmoista kohti.

V 💗o i m i a  JP.

Kovemmilla toimenpiteillä tarkoitin tahdosta riippumatonta hoitoa. Kun aika pian intoksikaation jälkeen halusin osastolta pois, olisin päässyt.

Viime yönä kävin päivystyksessä. Ambulanssilla. Itse soitin hätäkeskukseen. Jäin yöksi sairaalaan, aamusta kotiutettiin. Edelleen sama tilanne kuin aiemmin. En jaksa enää yrittää. Jos tuo ei auttanut, ei mulla ole enää keinoja. Itkin iltapäivästä paljon. En jaksa. Ei ole voimia...

Täällä on yksi työntekijä, jonka kanssa mun on helppo ja hyvä puhua. Hän jäi nyt vapaille, eikä hän ole omahoitajani. On vain jotenkin helposti lähestyttävä ja kuunteleva.

Iltavuoron kanssa oli vähän puhetta jatkosta. Jotain löytyy... jos roikun hengissä...! Tarvitsen paikan, jossa henkilökunta on jatkuvasti paikalla. Mun oma turvallisuuden tunteeni kaipaisi lukittuja ovia. Se ei kuitenkaan taida olla mahdollista kuin sairaala-oloissa. Sitä tietysti itse kaipaisin, mutta en todennäköisesti tule saamaan.

Tänään, vaikka puhun jonkun kanssa muusta asiasta, voin nähdä itsetuhon suunnitelman samanaikaisesti. Ja nyt näen itseni jo hyvin läheltä, ellen jo "omin" silmin. Koen, että olen taas askeleen lähempänä kuolemaa.

Kun juttelin hoitajan kanssa hän kiinnitti tänään huomionsa mun puhumisessani siihen, mihin yksi toinenkin hoitaja: kun kuuntelee mua, tuntuu, että kuuntelee keskustelua. Sanon jotain, ja väitän jotain vastaan. Ja tämä toistuu... Mietin, kertooko se nyt enemmänkin mun mieleni rakenteesta. Jotenkin se kuulostaa - psykoottiselta?

Siis oletko nyt missä?

Mikä taho on se, jolle sulla on ollut mahdollista elämän koukeroista kertoa?

Mtt-systeemissä on jatkuvaa vaihtuvuutta. En tiedä miten eri puolella, onko missään parempaa?

En oikein ymmärrä, miksei sulle mahdollisteta lepoon pääsemistä?  Siis kunnollista syvää unta? Ihan normaalia kunnollista unta? Onko paikat niin täysiä?

Ymmärrän kyllä tuon sun halun tahdonvastaiseen hoitoon.

Olen arviointijaksolla tuetun asumisen yksikössä. Tarkoituksena on selvittää, minkälaista tukea tarvitsen. Tällä hetkellä vaikuttaa, että tuen on oltava tätäkin paikkaa vahvempaa. Täällä henkilökunta ei ole yöllä paikalla. Kaipaan lisäksi hoitajien pysyvyyttä.

Voin resurssien puitteissa puhua täällä olevien hoitajien kanssa. Yhden luotetun olen löytänyt. Hän jäi eilen vapaille.

Toissa yön nukuin hyvin. Viime yö - samoilla lääkkeillä - oli jo huonompi. En halua nukkua. Sain siis jo vähän, mitä haluan. Ehkä uskaltaisin (?) nukkua paremmin, jos tietäisin olevani turvassa... Enhän sairaalassakaan nukkunut hyvin. Auttaisiko se, että tietäisin, etten halutessanikaan pääsisi pois... vahingoittamaan itseäni...? Mut pidettiin tällä viikolla, kun menin lopulta ambulanssilla, sairaalassa se vajaa 15 tuntia seurannassa. Ja se taisi olla jo iso myönnytys! Toivon, että saisin enemmän, mutta en usko siihen.

Väsyttää. Laitoin hetki sitten pyykit koneisiin. Taidan torkkua hetken.

Keskustelua, kerro, mitä ajattelet tuosta toiveestani tahdosta riippumattomaan, tahdon vastaiseen hoitoon. Mua nolottaa sanoa se ääneen, mutta uskallan sen toisinaan tehdä.

Kai se kertoo halusta, että toimittaisiin mun ohi. (Tässä asiassa.) Toimittaisiin mun puolesta. Sehän on kai nykyään hoidon parissa lähes pahempi kuin kirosana.

Nyt unta.

• Muokattu kirjoittajan toimesta 3 vuotta, 11 kuukautta sitten. Syy: kirjoitusvirheiden korjailua

Toive tahdonvastaiseen tuo mieleen takauman omaan taustaan mutta nyt en mene siihen.

Mun mieleen se tuo turvattomuuden, niin kuin kerroitkin nukkumiseen liittyen. Miten missään ventovieraassa paikassa (kuten sairaalassa) voi koskaan kunnolla nukkua? Ellei saa jotain vahvaa unilääkettä?

Sinulleko ei anneta (argh 😡lääkäreiden vallankäyttö ja perehtymättömyys oikeasti potilaan tilanteeseen)? (Sen vaikutelman olen sun viesteistä saanu.)

Tuo mihin viittaat, ohi tekeminen, puolesta tekeminen, pelkistyy siihen että ihmisiltä vaaditaan hoitotaholla omatoimista otetta joka asiassa. Ensin (hoitatahon) pitäis perehtyä missä rajoissa (kokonaiskuva elämän ongelmista, taidoista, voimista) sieltä apua hakenut elää.  Sitten miettiä konkretian tasolla mitä apua ihminen tarvitsee. Uni ja lepo, jos niitä ei anneta, ei ole pohjaa ihmisen niissä ympyröissä koontua.

Tuo turvattomaksi kokeminen, miksei sitä voida kuulla? Syyt siihen on syvällä. Mutta voimia ei palaudu jos ei lepo saa korjata mieltä. Aivot tarvii unta. Rankan taustan omaava ihminen on syvältä turvaton.

Jatkan hetken.. Tuli mieleen, että nuo sinun toimimiset (viiltelyt mm.) tavallaan joka kerta uudelleen toistuvina murentaa sinun asemaa potilaana siellä. Turvaahan haet sieltä. Enemmän vielä mitä nyt tähän mennessä olet saanut. Haluaisit. Turvaa. Jotenkin tuo vaikutelma pakkohoitoon otetuksi tulemisen halusta kertoo siitä, ettet jaksaisi mitä sinulta aikuisena vaaditaan. Haluaisit että toiset ratkaisis jotain sun syvästä ongelmasta? Vai onko omasta mielestäsi enemmän kyse vaatimuksista sun sisällä?

Sun voimat valuu jhnkn, katoaa. Et jaksa välittää sinusta itestä, et aikuisen sinun elämästä. Aikuisena on sinut oman turvattomuuden kanssa, huolehtii että turvaa on mistä pitää kiinni.

Menneisyyteen ei myydä lippuja, eletyt eiliset on elettyjä, nyt mennään näillä mitä nyt on. Se ei tarkoita sitä, etteikö vielä tulisi aika, etteikö elämä vielä hymyilisi.

Kun eivät laittais sinua pois sieltä, jos se on ainoa paikka missä voit kokea turvaa. Hyvä että olet löytänyt sieltä luotetun.

Saan tällä hetkellä nukahtamislääkkeen illalla. Olen sitä saanut nyt kolmatta iltaa, eikä se enää väsytä. Toleranssitko on nousseet näin nopeasti? Mua alkoi ahdistaa kovasti iltapalalla, seitsemän jälkeen. Nyt, yhdentoista aikoihin, se alkaa olla ohi. Milloinkohan käyn nukkumaan?!

Mulle tuo pakkohoito olisi pakkohoitoon pääsemistä! Haluaisin jättäytyä muiden varaan. Olla heikko, ja silti turvassa. Olla voimaton. Olla jotain muuta kuin aikuinen, jolta vaaditaan jatkuvasti jotain enemmän. Kun vain koko ajan haluan muuta kuin annetaan.

Jos katsotaan, että tarvitsen myös jatkossa tukea, ja jos arvioidaan, että tarvitsen vielä vahvempaa tukea kuin tämän helkinen...

• Muokattu kirjoittajan toimesta 3 vuotta, 11 kuukautta sitten. Syy: Lisäys

Valvoin siis pitkään ennen kuin ahdistus helpotti ja alkoi sen jälkeen nukuttaa. Kun nukahdin, nukuin vajaat kolme tuntia. valvoin sitten, kävin suihkussa... ja torkuin. Nukuin yön aikana yhtensä ehkä 5-6 tuntia. Väsyttää, ja on huono olo. Ja tämä kaikki on juuri aloitetun Tenoxin kanssa!

Jardin Prive kirjoitti:
Valvoin siis pitkään ennen kuin ahdistus helpotti ja alkoi sen jälkeen nukuttaa. Kun nukahdin, nukuin vajaat kolme tuntia. valvoin sitten, kävin suihkussa... ja torkuin. Nukuin yön aikana yhtensä ehkä 5-6 tuntia. Väsyttää, ja on huono olo. Ja tämä kaikki on juuri aloitetun Tenoxin kanssa!

Tervetuloa kukkujien klaaniin. Mun on ehkä enemmän ikääkin, näillä kymmenillä unentarve pienempi, olen alkanut hyväksyä parin kolmen pätkätuntien unien yöt, aika usein välillä käytävä wcssä/jtn muuta päästäkseni takaisin vaipumaan uneen(no, aamulla sitten uni maistuis).

Tuo suihku yöllä ei ole mihinkään ohjeeseen sisältynyt(mikä mun silmiin sattunut) , mutta puolen tunnin valveillaolo jos valveutuu liikaa, jotain lämmintä kupillinen, mieltä rauhoittavan tylsä kirja tms. Jonka jälkeen tekee mieli takaisin petiin.

Nuo nukahtamislääkkeetkin on kemioita, kuten tiedät, kaikkien kans ei kemiat käy yksiin. 🤔 Aivokemiaansa on syytä suojata turhilta saasteilta, lääkekemiat on ihmisten keksimiä kokeiluja, joita ilman tultiin toimeen ennen tätä lääketehtaiden ylivaltaa ihmisten terveyteen.