Hei täältä. Etkös sinä omasta halusta ole hakeutunut tuota sähköä hakemaan? Eli sinulla on valta valita toisinkin. Vaikeassa saumassa olet. Voimia valita omaksi parhaakses!

Muuttaako sähköhoito sinussa jotain, etäännytkö enemmän omasta itsestä ja jos niin, niin tuoko se sinulle enemmän vaikeuksia vai vie niitä pois? Vaikeuksia jos kohtaa, yleensä kuitenkin vahvistuu. Loppujen lopuksi. Oisko noiden hoitojen vaikutus, että tavallaan enemmän pakenet omaa itseä?

Tämän pitkän viestiketjun myötä on välillä sinusta saanut kuvan, että olet kuitenkin osaava ihminen. Jostain syystä elämä hioo sinua nyt aika reilulla otteella? - Voimia sulle!

Hei, Soroppi ja Keskustelua.

Sähköt taisi nyt olla tässä. Perjantaina olisi vielä ollut aika, mutta mulla on silloin aamupäivästä elokuussa olleeseen avanteen sulkuleikkaukseen liittyen suolisauman tähystys. Hyvä syy, että voi päättää tämän päivän sähkön olleen viimeinen. Ellei joku keksi ehdottaa jatkoa.

Olin pyörtyä sähkön jälkeen. Päätä särkee. Väsyttää... Käyn nukkumaan...

Kaipa se tahdosta riippumaton hoito olisi enemmän hengissä pysymiseen tähtäävää. Mutta kun toisaalta haluaisin kuolla. Kuolla, ja paljon, ja kerralla.

Vahingoitan itseäni. Uusia juttuja en ole keksinyt. Mutta vanhoja toistan.

Mua väsyttää!

Tahdosta riippumaton hoito on kuin vankeustuomio, pakkohoitoa. Elämä sinullakin omissa käsissä enemmän kun voimaannut. Kuukauden kokemus siitä oli yhtä unta. Muuta en muista kuin teholääkkeen. Aamuisin pakottivat ruokalaan syömään. Mutta tarvitsin sen unen. Olin surusta rikki, eläminen yhtä työntekoa, mieletön. Nuori uupunut. Unien saamisen jälkeen purkivat pakkohoitamisen kun paljastui että olivat sen arvion aluksi tehneet. Vapaaehtoisesti olin halunnut hoitoon.

Saa sitä itseäänkin rakastaa.

Hassua ajatella että kuolemassa olisi aste-eroja - vaikka toki haluamisen asteessa voi ollakin 🙂 Luulen kyllä, että tavoitan tunnetilan, intensiteetin, jota sanoillasi hait, vaikka konteksti (kuolemankaipuu) onkin minulle vieras. Miksi haluat kuolla?

Molemmat omahoitajani ovat miehiä.

Mua itkettää. Kämppis ei ole nyt paikalla. Olisin halunnut käydä ulkona. Pelkään tekeväni itsemurhan. Ja samalla odotan ja toivon sitä.

Hoitaja kävi pyytämässä iltapalalle. En haluaisi mennä. Eikä mun tietysti ole pakko mennäkään...

• Muokattu moderaattoreiden toimesta 3 vuotta, 12 kuukautta sitten.

Kävin tunti sitten kysymässä iltavuoron hoitajaltani, lähtisikö opiskelija käymään kanssani ulkona. Sen piti käydä. Äsken kuitenkin selvisi, että mun pitäisi mennä yksin. En mene. Olen pettynyt.

Toinen omahoitajistani tulee yövuoroon. Tuskinpa voin jutella hänen kanssaan.

Tekee mieli itkeä.

Olen viillellyt tänään.

• Muokattu moderaattoreiden toimesta 3 vuotta, 12 kuukautta sitten.

Kysyin illalla omahoitajalta ulkoilusta. Kehoitti puhumaan asiasta päivävuoron hoitajan kanssa. Kysyin asiaa aamusta. Hoitaja totesi, että katsotaan asiaa, kun iltavuorokin tulee töihin. Kerroin, että haluaisin ulos, mutten uskalla sinne mennä... Suunnitelmani vahingoittaa tai tappaa itseni on voimakkaat.

Mieli tekisi jutella hoitajan kanssa. En tosin haluaisi puhua muusta kuin itsetuhoisesta. Se on se, mikä mua kiehtoo.

Suihkuun olisi kiva mennä. Hiukset on likaiset. Tai en minä sitä oikeastaan kivaksi sanoisi... Olen vain likainen. Menen pesulle...

• Muokattu kirjoittajan toimesta 3 vuotta, 12 kuukautta sitten. Syy: Lisäys

💓

Kuulostaa siltä että kaipaisit seuraa ja raitista ilmaa. Toivottavasti hoitajilla on aikaa, tai löytyy joku muu tapa käydä ulkona niin että se tuntuu turvalliselta. Viimeistään sitten kun voit paremmin, eikä itsemurhariski tai -toive tunnu enää niin suurelta, ehkä? Olisiko se jotain mistä voi haaveilla?

• Muokattu kirjoittajan toimesta 3 vuotta, 12 kuukautta sitten. Syy: lisäys
• Muokattu kirjoittajan toimesta 3 vuotta, 12 kuukautta sitten. Syy: lisäys

Olet oikeassa, Soroppi. Kaipaan seuraa ja kontaktia. Osastolla on nyt pari opiskelijaa. Heistä saatan saadaa jonkun lähtemään ulos kanssani. Mutta varmaa se ei tosiaan ole.

Pidän aamuvuoron hoitajastani. Luotan häneen. Hän on turvallinen. En ole kuitenkaan jutellut hänen kanssaan.

Sähkö ei ole toiminut. Sanoisin kai onneksi.

Hyvä kuulla, sanoit, onneksi. 👍

💗

Lääkäri kotiutti mut.

Otin yliannostuksen. Ilmeisesti paljon. Niin sanoi päivystävä psykiatri päivystyksessä. Olen ehkä tapellut vastaan. Psykiatrin mukaan olen mahdollisesti ollut lepositeissä. Kysyi multa, pysynkö rauhallisena. En pystynyt lupaamaan. Lupasin yrittää.

Nyt makaan osastolla somaattisella puolella.

On vaikea olla. Tekee mieli alkaa riehua. En tiedä, soittaisinko hoitajan paikalle...

<hr />

Soitin kelloa. Ei tämä ehkä niinkään ole riehumisen halua. Haluan vahingoittaa itseäni. Kerroin sen yökölle. Ehkä päivystävälle psykiatrille soitetaan.

Tiedän, etten saa mitään lääkkeitä. Hoitaja katsoi tarpeelliseksi kertoa sen mulle. Sanoin - nätisti - tietäväni sen...

Nätisti mua on sairaalassa kohdeltu, vaikka yliannostuksen olenkin ottanut.

• Muokattu kirjoittajan toimesta 3 vuotta, 12 kuukautta sitten. Syy: lisäys

On aamu. Söin vähän. En olisi halunnut syödä mitään. Söin eilisen päivän aikana kokonaista yhden pienen kipon jogurttia.

Päätä särkee. Kohta hoitaja tulee pistämään mahapiikin. Labra kävi jo. En älähtänyt. Jos ottaa yliannostuksen, parree silloin kestää sen seurauksetkin. Toivottavasti särky kuitenkin hellittää.

Oho, tarkoitatko että sinut kotiutettiin viime viikolla, otit sen jälkeen uuden yliannostuksen ja nyt olet taas sairaalassa? Joka tapauksessa, olen iloinen että olet nyt kunnossa.

Jardin Prive kirjoitti:
Päätä särkee. Kohta hoitaja tulee pistämään mahapiikin. Labra kävi jo. En älähtänyt. Jos ottaa yliannostuksen, parree silloin kestää sen seurauksetkin. Toivottavasti särky kuitenkin hellittää.

Toivotaan!

Toivottavasti olosi helpottaa ja saat tarvitsemaasi apua. Onneksi ei ehtinyt käydä mitään peruuttamatonta. Ymmärrän kyllä todellakin omasta kokemuksesta mitä on uida niissä syvissä vesissä, mutta sulla on vielä tarkoitus olla täällä.

Kiitos, kun viestittelitte! Ymmärrän ystävällisyyden, kun sen tarpeessa olen...

Kyllä Soroppi, kotiuduin siis perjantaina, yllättäen. Kävin ambulanssilla psykiatrian päivystyksessä kääntymässä tapaamatta lääkäriä. Heti kotiin mentyä sieltä otin kahden purkin loput...

Kodin ulko-oven lukkon oli pelastuslaitos porannut hajalle mua haettaessa. Mistähän mut oli löydetty, sängystä? Ja miten saatu ambulanssiin?

Mä olin mennyt ilmeisesti tajuttomaksi. Vaikka itse olin soittanut johonkin auttavaan puhelimeen ja antanut heille tietoni avun soittamiseksi, olen nyt pettynyt, että ambulanssimiehistö pääsi perille.

Olin ensin valvontaosastolla sydän valvonnassa, mistä mut siirrettiin sisätaudeille. Sielläkin oli käytössä jatkuva sydänmonitorointi.

Mut siirrettiin eilen, sunnuntaina psykiatriselle osastolle. Tapasin saman psykiatrin kuin lauantaina. Hän päätti, että olisin kriisihoidossa vuorokauden, kaksi... Tänään tapaan luultavasti osaston psykiatrin. Hän oli lomalla viime viikon eli on eri kuin mut perjantaina kotiuttanut lääkäri.

Mulla on tarve puhua.

Tervehdin aamulla lyhyesti psykologia. En sinänsä kertonut hänelle yliannostukusesta. Jossain lauseessa kuitenkin mainitsin tulleeni eilen sisätaudeilta. Tuntui, että hän ehkä tajusi yhteyden, muttei ehtinyt mitään kysymään.

Voi olla, että tarvitsen lääkärintodistuksen vakuutusfirmaa varten. En tiedä, minkälaisia maksuja mulla on edessä.

Haluaisin kuolla. Haluan kuolla.

En tiedä, kumpaa verbimuotoa käyttäisin.

Opiskelija tarjosi itse, että hän voisi keskustella kanssani. Otin tarjouksen vastaan. En sitten tiedä, onko hänellä siihen mahdollisuutta.

Sain hiiltä nenämahaletkun kautta ilmeisesti neljästi, aina kuuden tunnin välein.

Lauantaina psykiatri esitti, että jos en pysty olemaan sisätaudeilla rauhallisesti, joudun joko vierihoitoon tai lepositeisiin. Houkutti. Kumpaankaan ei tarvinnut mennä. Edelleen mun on paha olla.

Haluan kuolla. (Olen päättänyt verbin.)

• Muokattu kirjoittajan toimesta 3 vuotta, 11 kuukautta sitten. Syy: lisäys
• Muokattu moderaattoreiden toimesta 3 vuotta, 11 kuukautta sitten.
• Muokattu kirjoittajan toimesta 3 vuotta, 11 kuukautta sitten. Syy: lisäys... uusien tietojen pohjalta