Mun elämässä on synkkä kausi. Taas kerran ja ollut jo pitkään. Vahingoitan itseäni. Mietin kuolemaa. Haluaisin pois. Ihan oikeasti kuolla vain pois. Masennus on aika kova, enkä sen usko muuksi muuttuvan. Haluaisin huutaa. Ja pyytää apua. – Mutta korrekti kun olen, niin pysyn hiljaa. Pitäisikö hakeutua sairaalaan?!
Kaipaan hoitajan kanssa keskustelua. Olen tänään lyhyesti, ohimennen jutellut toisen omahoitajani kanssa. Kaipaan huomiota.
Keskustelin n. 1 1/2 tuntia yhden sairaalan työntekijän kanssa. Se oli aika Ok.
Mua väsyttää.
Moi Jardin. Lueskelin jokusen matkaa tätä ketjua. Sulla on aika tuskaista olla. Toivosi kuulostaa olevan lopussaan.
Onko sulla mitään kivoja mielikuvia/unelmia/haaveita elämästä?
Mitä tykkäät tehdä?
Sandenn
Hei, Sandenn.
Ei mulla ole haaveena muuta kuin kuolla. Saan sähköä. Tai oikeastaan aamuun mennessä mun pitää päättää, jatkanko sähköä. Mieli tekisi lopettaa. Se merkitsisi kotiuttamista. Olisiko silläkään mitään merkitystä?
Olen ollut sairaalassa 5 1/2 viikkoa. Se on aika paljon. Näin pitkään en ole ollut sairaalassa kolmeen, neljään vuoteen.
Ei mulla ole elämänhalua. En tiedä, mitä tehdä. Niin kuin siis tämän yön jälkeen...
Aamulla lähden todennäköisesti sähköön. En haluaisi kuitenkaan antaa sille mahdollisuutta toimia.
Kävin sähkössä aamulla. Haluan sabotoida kaiken.
Kanyylin laittaminen sattui ihan vitusti!
Hei JP, tsemppiä! 💗
Onko mahdollista ajatella, että vaikka kaikki on juuri nyt ihan perseestä, vielä voi tulla sellainen aika jolloin asiat oikeastaan on ihan okei? Olet ymmärtääkseni aikaisemminkin ollut pahasti masentunut ja itsetuhoinen, mutta lopulta kukin niistä kausista on mennyt ohi, ja olet taas jaksanut innostua esim. käsitöistä tai olla läheisillesi tukena. Eikö olisi mahdollista että niin kävisi tälläkin kerralla? Vaikka siltä ei tuntuisikaan, voisiko pelkkä mahdollisuus kokemuksen muuttumisesta olla sellainen että sen takia kannattaisi sinnitellä ja elää, vaikka tämänhetkinen tila ei siihen innostakaan?
Hei, Soroppi... Onhan tuo olo (masennus?) mennyt aiemmin aina ohi. Mutta miksi odottaisin sen ohimenoa tällä kertaa?
Yllätyksekseni huomaan haluavani pois sairaalasta! Yliannostuksesta on päivää vaille kuusi viikkoa. Olen ollut sairaalassa 1 1/2 kuukautta! Nyt pitäisi lähteä syömään. Opiskelija kävi juuri ovella...
Sähköä olisi tiedossa taas huomenaamuna. En haluaisi! Voi h...tti. Mun tekee mieli vain kiroilla. Olen vihainen!
Vatsa on ripulilla, kuten aina. Tähystys on ensi perjantaina. Luultavasti sähkö jää siltä aamulta.
Osaston lääkäri on ilmeisesti poissa alkavan viikon. Mun pitäisi tavata hänet perjantaina, mutta jos en saa silloin sähköä tai hän ei ole paikalla... niin silloin kai tapaaminen siirtyy. En halua sähköä!!!
Päätä särkee. Olen saanut jo kahdesti lääkettä. Puhuin tunnin puhelimessa äystävän kanssa. Mitä sitä puhua, kun ajatukset on vain sitä, että haluaa itselleen pahaa.
Leikkauksesta on melkein kolme kuukautta. Yliannostuksesta kuusi viikkoa. Kuusi viikkoa olen ollut sairaalassa. Diagnoosina on edelleen määrittämätön psykoosi. Haluan viillellä.
Pitää käydä suihkussa illalla... huomista sähköä varten. Tämän päivän olen maannut sängyssä. Aamupäivän torkuin. Mun piti keskustella omahoitajan kanssa tänään. Hän ei kuitenkaan ole mun vuorokohtaisena hoitajana. Eli se siitä. Ei mulla olisi ollut kyllä mitään erityistä puhuttavaakaan. Ainoat, mitkä kiinnostaa aiheina, on, etten halua sähköä ja että haluan vahingoittaa itseäni ja kuolla. Ajattelu on jumissa.
Olen pari, kolme viikkoa viillellyt. Jossain vaiheessa käsi oli sidottukin. Mutta, kun side lähti pois, jatkoin itseni satuttamista.
En halua sähköä huomenna!
Olet vihainen. Se ei välttämättä tunnu mukavalta, mutta olisiko se parempi kuin masentunut ja toivoton? En tiedä, mutta sen perusteella mitä olet joskus itsestäsi kertonut mulle tuli mieleen, että ehkä sulle on ehtinyt patoutua niin paljon vihaa ja raivoa tilanteissa, joissa niitä tunteita ei ole ollut turvallista näyttää tai tuntea, että se pääsee nyt sähkön tai jonkin muun myötä ulos. Ehkä hyväkin? Vihan voi joissakin tilanteissa kääntää voimaksi.
Jos ei tee mieli puhua muusta kuin siitä ettet halua sähköä (vai ylipäätäänsä hoitoa?) ja että haluat kuolla, ehkä ne on niitä aiheita joista sinun olisi tärkeää puhua.
Hoitaja jo kyseli mua ottamaan unilääkkeen. En sitä kuitenkaan vielä ole suostunut ottamaan. En halua käydä nukkumaan.
Ehkä mun pitäisi puhua kuolemanhalusta ja siitä, etten halua hoitoa ja apua. Toisaalta... olen sairaalassa. Haluanko silloin kuitenkin apua ja hengissä pitämistä?
- Muokattu moderaattoreiden toimesta 4 vuotta sitten.
Kävin tänään sähkössä. Ja olen vihainen. Olisin vielä alhaalla voinut kieltäytyä. En tiedä, miksen sitä tehnyt. Nyt musta tuntuu, että se oli siinä. Voi olla, että mut kotiutetaan. No, sitten käy niin. Päätä särkee.
Eipähän tarvitse miettiä enempää. Ihan perseestä koko sähkö!
- Muokattu moderaattoreiden toimesta 4 vuotta sitten.
Hoitaja väitti, että pelkästään itsemurhan tekemisen aikominen riittäisi määräämään ihmisen tahdosta riippumattomaan hoitoon. Tiedän kuitenkin, että täysi-ikäisen täytyy olla lisäksi psykoosissa. Tosin mulla on kylläkin tällä hetkellä diagnoosina psykoosi. Mieli tekisi katsoa tilanne loppuun. Mihin lopputulokseen päivystävä lääkäri päätyisi? En ole lainkaan vakuuttunut, että tuo mun diagnoosi pitäisi. Toisaalta... haluaisin tahdosta riippumattomaan hoitoon.
Jäin eilisen jälkeen jahkaamaan sähköä. Mutta kun huomaan selkeästi raivon alkavan nousta... en halua sähköä!
Miksen saa tehtyä lopullista päätöstä?!
Keskustelin puolisen tuntia yhden sairaalan työntekijän kanssa. Hän oli tavannut mut viikko sitten ja oli nyt sitä mieltä, että olen nyt jotenkin "vahvemman" oloinen. Tämän pohtiminen liittyy tietysti sähköön. Suostunko siihen huomenna? En haluaisi! Voi, v...tu
Olen kyllä samaa mieltä työntekijän kanssa, että vaikutat vahvemmalta. Äkäisemmältä!
Olet tainnut kirjoittaa siitä ristiriidasta aiemminkin, että toisaalta haluat lopettaa hoidot ja päästä kotiin (missä tekemisiäsi ei kontrolloida), ja toisaalta taas haluaisit tahdosta riippumattomaan hoitoon. Haluaisitko tahdosta riippumattomaan hoitoon, koska siellä sinut pidettäisiin hengissä, vai onko se jonkinlaista rangaistuksen kaipuuta?
Joka tapauksessa - tsemppiä, voimanainen! 💪