Mun elämässä on synkkä kausi. Taas kerran ja ollut jo pitkään. Vahingoitan itseäni. Mietin kuolemaa. Haluaisin pois. Ihan oikeasti kuolla vain pois. Masennus on aika kova, enkä sen usko muuksi muuttuvan. Haluaisin huutaa. Ja pyytää apua. – Mutta korrekti kun olen, niin pysyn hiljaa. Pitäisikö hakeutua sairaalaan?!
Hei.
Kirjoitit että t u n n e t, että kuolet toissayönä. Ja että jotain muuttui. Mitä muuttui suhteessa sinunn ja ympäristöön?
Mita sun mielessä tapahtui? Mitä tapahtuu (lähinnä miten) kun luovutkin ajatuksesta itsen murhaamisesta? Edes viiltelystä luopuessa?
Hyvä, että taistelet. Itsesi puolesta; toivon että jotain kautta, jnkn avulla alkaisit nähdä mahdollisuuksia yhä on, elämisen mahdollisuuksia, vaikka tähän mennessä olet ajautunut tuohon kierteeseen.
En ulkoile. Mun pitäisi mennä ulos itsenäisesti, ilman hoitajaa. Ajatuksissa on mennä auton alle.
Haluaisin vain nukkua.
Jardin Prive kirjoitti:
En ulkoile. Mun pitäisi mennä ulos itsenäisesti, ilman hoitajaa. Ajatuksissa on mennä auton alle.Haluaisin vain nukkua.
Hei Jardin Prive.
Minulla on myös ollut synkkiä kausia, joiden aikana yritin hypätä auton alle, mutta auto väisti ja pysähtyi, ulos tuli kamala huuto, "mitä sinä kuvittelet tekeväsi..."
Asioiden olemus muuttui toissayönä. Nimittäisin sitä psykoottiseksi, kun en parempaakaan kuvausta tiedä. Ja jotenkin mulla oli tieto, että kuolen.
En kuollut.
Olen pettynyt.
Mietin, miksen mene ulos. Olisi kaikki mahdollisuudet vahingoittaa itseä ja kuolla. Ehkä juuri siksi. Yritänkö suojella itseäni? Vaikka sitä en halua. Olen helvetin ristiriitainen. Onneksi, voisi joku sanoa.
Vahingoitan itseä. Se on ainut, mikä helpottaa. Nyt, kun on kämppis, se on vaikeampaa. Mutta teen sitä silti välillä... ja teen sitä seuraavaksi.
Olen ehkä agressiivinen. Mitä tarkoittaa passiivis-agressiivinen? Ehkä jotain sellaista...
Kerroitko jommalle kummalle hoitajalle (sattuivatko.vuoroon?) tuosta, että pelkäät meneväsi auton alle?
Enpä tainnut suoraan kertoa tuosta auton alle menosta, mutta luulen kyllä itsetuhoisuudesta useammankin kerran joskus maininnneeni. Mulle on ehdotettu, että menisin vaikka vain ulko-ovelle. En siihen tyytyisi. Mulla on fantasiat useammanlaisesta kuolemasta. Mietin, että pyytäisin/vaatisin tänään kotiutuksen.
En usko, en toivo paranevani. Lääkäri haluaisi mun miettivän, miksi haluan kuolla. Tai toisin päin, miksen halua elää. En tiedä. En halua edes miettiä. Se voi käydä ahdistamaan liikaa. En vain halua elää.
Hoitaja kävi kysymässä tiedot nukutusta varten. Sähkö alkaa huomenna. Toivon, että siinä kävisi jotain.
Hoitaja herätti ja mittasi lämmön ja verenpaineen. Sähköä varten. Puin sairaalakamat. Toivon, ettei sähkö auta. Olisi helpompi kuolla.
Pikemiten, luin viimeisimmän viestisi vasta äsken. Jotain tuollaista olen ajatellut käyvän. Että auto ennättää pysähtyä. Ajavat sen verran hitaasti sairaala-alueen ohi ja alueella.
Haluaisin sabotoida sähkön annon. Juoda. Ehkä en siitä kertoa. Jotta oksentaisin, tukehtuisin.
JP
mitä ihmettä sun elämässä on ollu tapahtumia sarja, kun olet noin haluton elämään?
Kannan sinua aina kun muistan. 💓 Toivon sulle parasta! Et ole yksin tässä kamppailussa, meitä on täällä muitakin jotka toivoo sulle selviämistä näistä vuosista(vuosikymmenistä?). Sinun elämä on ainutlaatuinen, kukan toinen ei käsitä miten vaikeuksista huolimatta olet selviytynyt tänne asti. Siksi, ala auttaa itseä ja ala vastustaa näitä tuhon tunteita. Halutaan tukea sinua!
💚
Sähkön antamisesta mulle tulee mieleen hattivatit ja niiden ilmapuntari. Toivottavasti siitä saat ainakin hetkellisen helpotuksen oloosi, on varmaan aika raskasta olla jos kuolemankaipuu on tuolla tavalla kroonistunut.
Vähän vastaavan tehtäväksiannon lääkäri mulle asetti: miettiä syitä, miksi haluan tehdä itsemurhan. En niitä löydä. En vain halua elää.
Voi olla, että tänä aamuna olen hieman eläväisempi. Jos kyllä, niin sähkön jäljiltä. En haluaisi... Haluan pysyä psykoosissa! Haluan kuolla!
Nukuin pitkät unet, lähes 10 tuntia. Silti väsyttää.
Syöminen sattuu. Leuat on eilisen sähkön jäljiltä kipeät. En kyllä ymmärrä, miten ne ovat voineet kipeytyä. Muthan olisi pitänyt nukutuksessa relaksoida. Jos yhtään ymmärrän, ei silloin olisi pitänyt olla lihastoimintaa! Jos kerran hengitystäkin on pitänyt avustaa...
Olisi niin paljon helpompaa päästä pois.
Menisin ulkoilemaan, jos joku lähtisi mun kanssa. Hoitaja tai opiskelija. En sinänsä kaipaa ulos. Mutta jos saisi puhua jonkun kanssa.
Mulla on vaihtunut toinen omahoitajista. Molemmat ovat silti edelleen miehiä. Vaihtunutta hoitajaa vähän pelkäsin. Arastelin. Uusi on jonkun verran helpommin lähestyttävä. Vaihdos selvisi aamupalalla tänään.
En ole saanut eilen päivällä enkä tänään lainkaan yhtä lääkettäni, Latudaa. Vielä se ei ole aiheuttanut ahdistusta. En tiedä, tuleeko tänään lääkettä sairaala-apteekista.
Tarvitsisin Bepanhtenia ja nenäliinoja. Vastuuhoitajaa en ole kuitenkaan vielä nähnyt.
Sain eilen uuden kämppiksen. Juteltiin nyt aamusta. Nuori nainen. En ole tämän hoitojakson aikana juuri jutellut muiden potilaiden kanssa. Yhden sähkössä olleen vanhemman miehen kanssa tuli juteltua, mutta hän kotiutui joitakin viikkoja sitten.
Eilisillan vastuuhoitaja yritti jututtaa mua, mutta olen aika lukossa.
Haluaisin kuolla.
Soroppi, sähkön antoon kuolee tosi harvoin. Riski on kai ensisojaisesti nukutuksesta, ja nukutus siinä on turvallisimpia kaikista nukutuksista. Siltä toivon kuolemaa.
Muista jonkun sähköpotilaan aikanaan odottaneen nukutusta. Siinä pääsee hetkeksi pois todellisuudesta.
Tahtoisin, etten enää herää.
Viiltelin vähän. En ole muutamaan päivään viillellyt.
Ahdistaa.
Sain tänään iltapäivästä Latudaa. Se oli lopussa. Alkaisiko se helpottamaan? Haluaisin kuitenkin lopettaa kaikki lääkkeet...
Kämppis lähti.
- Muokattu moderaattoreiden toimesta 4 vuotta sitten.
Kello tulee yksi yöllä. Ei nukuta. Hain juuri 25 mg Ketipinoria yököltä. Se alkaa ehkä väsyttää tunnin päästä. Ehkä. Aamulla on sähkö. Ei se mua hermostuta kuin ihan pikkuisen. Kunhan ei auttaisi! Voiko sähkö toimia, jos itse toivon toisin?
On mahdollista, että masennukseni on pikkuisen lievittynyt. Mutta voiko se olla oikeasti lievittynyt, jos pohjimmiltaan toivon, ettei se olisi pienimmältäänkään hellittänyt ja että todellisuudessa tekisin edelleen itsemurhan?! Miksi en tee täällä itsemurhaa?! Ihmisetkin tuntuvat edelleen jotenkin kaksiuloitteisilta. Aivan kuin tämä ei olisi totta! Ja ehkä se ei olekaan totta...? Ehkä se onkin vain psykoottisen soperrusta...?
Olenko vielä psykoosissa?
Luulen, että sinä tiedät tuon paremmin kuin minä täältä sivusta.
Onko sulle mistään tuttu kirja?
Elyn R. Saks CENTER CANNOT HOLD
Siinä vastaavanlaisesta taistelusta kyse kuin missä olet.
Toinen kerta sähköä takana. Haluaisin lopettaa. En halua parantua. Hoitaja kysyi asteikolla 1-10 kuinka kovasti haluan kuolla. Vastasin 8.