Mun tämän päiväinen hoitajan luona käynti oli paha. Tunsin, että hän vaati multa liikaa, siihen nähden, mihin pystyn tällä hetkellä. Hän halusi käsitellä ahdistusta, mitä tunnen. Että työnnän itseäni siihen tarkoituksellisesti. Ehkä vähän, joo, mutta ei se noin silti mene!  Itkin. Ja häpesin itseäni. Peitin kasvoni ensin käsin, sitten nenäliinalla. Hän totesi menneensä liian pitkälle, mitä sanoja sitten siitä käyttikään. Koin sen melkein anteeeksipyyntönä, mutta en kuitenkaan kokonaan, kun suorat sanat siihen puuttuivat.

Traumataustani. Isä joi ja hakkasi. Äiti mustelmilla ja... pahoilla mustelmilla ja silmälasit hajalla... Muun muassa... jatkuva pelko. Pelko, häpeä, syyllisyys...

Se on ehkä häpeää, kun ahdistun ihmisten seurassa. Kaupassa, apteekissa ja muualla. Että nähdään, että olen heikko.

Nousin aamulla viideltä. Nyt väsyttää kovasti. On tuohon väsymykseen voinut vaikuttaa tuo iltapäiväkin. Otan varmaan lääkkeet piakkoin, ja menen sitten nukkumaan.

Soitanko huomenna hoitajalle? Mitä sanoisin?

Tunnen vähän vihaa. Mitä jos en riitä? Jos en anna sitä vastinetta ja vastausta hänen kysymyksiiinsä, mitä hän haluaa... Jos en riitä ja kelpaa? Mua hävettää.

En halua soittaa päivystykseen. Mietin kuitenkin, pitäisikö.

--

Hei, Saloka! Mitä tarkoittaa rt? Mulla rauta vaikutti alkuun vatsaan ripulilla, mutta nyt tilanne on normalisoitunut. Tosin olen ottanut nyt raudan osittain ruoan kanssa.

Toivottavasti mökkeily on siedettävää! Kuka huolehtii isästä

---

JP, joka haluaisi vieläkin vähän itkeä. Puhuin asiasta jo kriisipuhelimen kriisityöntekijän kanssa. Se helpotti mun oloa ja ajatuksia.

Heräsin kolmelta, kuuden tuntien nukkumisen jälkeen.

Uh, onpas kuulostaapa kurjalta kokemukselta hoitajalla käynti 🙁 Harmi ettei hän huomannut tarkkailla/reagoida tunnetilaasi aikaisemmin. Miten nyt voit?

Nyt ärsyttää että eilen kirjoittamani pidempi vastaus katosi (yritin kopioimalla-liittämällä järjestellä tekstiä uudestaan, mikä ei kännykässä ollut hyvä idea) - ja sitten ei ollut hyvä hetki ryhtyä enää kirjoittamaan sitä uudestaan.

Onko sulla sellainen olo, että sun pitäisi yrittää miellyttää hoitajaa, tai muita ihmisiä joiden kanssa olet tekemisissä? Musta kuulosti siltä että hän tunnisti toimineensa vähän ikävällä tavalla - ehkä hän tarkoitti sanomansa anteeksipyynnöksi vaikka ei sitä suoraan sanonutkaan. Hyvä että soitit sen jälkeen kriisipuhelimeen.

Sun ei tartte tuntea häpeää sen takia, että sulla on traumatausta ja reagoit joihinkin tilanteisiin voimakkaasti. Sinä kelpaat ja riität ihan sellaisena kuin olet.

Kiitos, Soroppi. Olen kai aika aktiivisesti unohtanut tuon hoitajan tapaamisen. Muistan oikeastaan vain sen, että yritin olla näyttämättä oloani hänelle. Häpesin kai itseäni. En pystynyt puolustautumaan. Lankesin itkemään.

Tavoittelen hoitajaa huomenna puhelimitse.

Kysyit miellyttämisestä. Luulen, että siitä on ainakin osaltaan kyse. Hakkaavan isän lapsena olen varmaan pyrkinyt olemaan kiltti ja ärsyttämättä. Muistan yhden kerran, kun isä oli heikko. Hän oli mennyt saunaan itkemään. Ja minä (!) menin lohduttamaan häntä. Kai se oli jotenkin niin erilaista, että tilanne on jäänyt mieleen. Tai se, että varhaisteininä yritin miellyttää (siinä sen huomaan itse selvästi) isää antamalla hänelle poskisuukon hyvän yön suukkona. Toivoin hänen olevan "kiltimpi" äidille sen seurauksena. Ei tainnut toimia.

Nyt mun on mentävä sänkyyn. On jo aika huono olo. Otin lääkkeet jo tunti sitten, ja ne alkaa vaikuttaa...

Puhuin tänään puhelimessa hoitajan kanssa. Jotenkin tunsin siinä(kin) tulevani torjutuksi. Kaikelle sanomalleni ei ollut paikkaa.

Varmistelin aamupäivästä tytön tapaamista. Piti vaihtaa ravintolaa, johon menemme syuömään. Tuossa uudessa vaihtoehdossa tyttö on käynyt, minä en. Ruokalista näytti hyvältä.

Mulla on tänään vähän kuumetta, kuten eilenkin. Sairastan pitkäaikaissaurautta, jonka lääkitys nostaa mulla lämpöä hieman. Nytkin sattuu vähän lihaksiin. Käsiin ja jalkoihin...

Nukuin viime yön tosi huonosti. Menin nukkumaan kymmenen jälkeen, ja heräsin jo kolmen aikoihin. Siitä eteenpäin yö oli heräilyä/valvomista ja nukkumaan menemistä, vuoroittain. En ottanut melatoniinia yöksi, ja se kai sen sitten teki. Olen minä sentään normaalisti lääkkeillä nukkunut ensimmäisen pätkän suunnilleen kuuden tunnin mittaisena. Väsyttää.

Viime yönä nukuin hyvin! Olo tuntuu ihan toiselta kuin eilen. Otin illalla melatoniinit, ja nukuin ensimmäisellä pätkällä yli seitsemän tuntia. Ja sitten vielä pari tuntia lisää. Päätä on särkenyt koko aamun. Olen ottanut särkylääkkeitä ja rullannut pilates-rullalla selän auki (ei selässä ollut jumeja). Ei vaan auta.

Mun pitäisi pakata torstaille laukkua reissuun. Huomennakin vielä ehtii. Ja suihkussa pitäisi käydä huomisiltana. Hiukset kaipaa pesua. Ja ehkä minä muutenkin...

Miten se, mitä tunnen ja ajattelen, tulee "vaarallisemmaksi", kun sen sanoo toiselle ääneen? Mietin tätä eileisen hoitajan kanssa keskustelun jäljiltä... Kun sanoin kokeneeni viime kerralla häpeää, siitä ei ollut lupa puhua. Se kuulemma pahentaa oloani. Mutta jos jo ajattelen niin!? Kenen oloa se silloin pahentaa?

En tiedä, mutta veikkaisin, että kysymys ei ole siitä, etteikö olisi lupa puhua tunteista. Hoitajan tehtävä on auttaa, ja häpeästä ja ahdistuksesta puhuminen ei ole aina se keino, joka auttaa. Siinä voi myös käydä niin, että tunteiden "vatvominen" uudelleen ja uudelleen pikemminkin sitoo keskittymään kaikkeen siihen, mikä on negatiivista ja tuntuu pahalta. Vaikutus on silloin päinvastainen kuin mikä on hoidon tai avun päämäärä eli parantuminen. Silloin on minusta hoitajalta viisasta toimintaa ohjata vaihtoehtoisiin tapoihin käsitellä vaikeita tunteita. Yksi on se, että voi opetella päästämään irti ja antaa tunteiden tulla ja mennä.

BTW, ei sulla sattuis tulemaan mieleen, mikä vauvanvaate olis vähän vähemmän neulovalle suht helppo tehdä? 🙂 Ootko itse kutonu jotain lastenjuttuja viime aikoina? Ystävälle on pikkuvauva syntymässä ja mietin, jaksaisko tarttua puikkoihin ja tuliskohan siitä mitään.

Joie, tuo jälkimmäinen on helpompi. Ja ehkä se on inhasta olosta luopumista samalla... 🙂

Olen tehnyt helpoimmillaan vauvalle sukat/tossut. Junasukat on helpot tehdä ja toimivat vauvalla. Pysyvät jalassa ruttuvarren avulla. Ohjeita siihen löytyy laittamalla hakusanaksi "junasukat". Toinen vaihtoehto olisi myssy. Ja yksi toimiva malli löytyyy esim sanaparilla " vauvan kypärämyssy". Tai sitten neuloisin nuo molemmat. Neuloisin ne jostain oiken ihanan pehmeästä vauvalangasta eli ei esim. Novitan Nallea, vaikka se on vahvuudeltaan aika sopivaa... Novitalta löytyy, mutta myös lankakaupoista saa useita mahdollisuuksia valittavaksi... Ja sitten, jos haluaa neuloa vielä enemmän, tekisin nutun.

Mistä väristä ystäväsi pitäisi vauvan vaatteissa?

Lienet oikeassa tuossa tunteiden vatvomis-asiassa. Ehkä mulla vaikuttaa asioiden käsittelyssä se, että olen ollut pitkään psykodynaamisessa terapiassa. Ajattelen, että siellä käydän läpi tunteiden taustat. Miksi häpeän, mikä nostaa pintaan häpeän tunteen... ym. Mutta liikahan on liikaa...

Miten se, mitä tunnen ja ajattelen, tulee "vaarallisemmaksi", kun sen sanoo toiselle ääneen? Mietin tätä eileisen hoitajan kanssa keskustelun jäljiltä... Kun sanoin kokeneeni viime kerralla häpeää, siitä ei ollut lupa puhua. Se kuulemma pahentaa oloani. Mutta jos jo ajattelen niin!? Kenen oloa se silloin pahentaa?

Tulipa mieleeni että Hoitajilla on joskus kummallisia kriteerejä toimia asiakkaan parhaaksi... Ehkä kyse oli juuri tuollaisesta kriteeristä...

En jaksa kovin keskittyy, mut kävin lukemassa kuulumisesi. HUomenna mä lähen mökille pariksi päivää. TOivon että linja-automatka menisi hyvin ja muutenkin menisi kaikki hyvin.

Jardin Prive kirjoitti:
Joie, tuo jälkimmäinen on helpompi. Ja ehkä se on inhasta olosta luopumista samalla... 🙂

Olen tehnyt helpoimmillaan vauvalle sukat/tossut. Junasukat on helpot tehdä ja toimivat vauvalla. Pysyvät jalassa ruttuvarren avulla. Ohjeita siihen löytyy laittamalla hakusanaksi "junasukat". Toinen vaihtoehto olisi myssy. Ja yksi toimiva malli löytyyy esim sanaparilla " vauvan kypärämyssy". Tai sitten neuloisin nuo molemmat. Neuloisin ne jostain oiken ihanan pehmeästä vauvalangasta eli ei esim. Novitan Nallea, vaikka se on vahvuudeltaan aika sopivaa... Novitalta löytyy, mutta myös lankakaupoista saa useita mahdollisuuksia valittavaksi... Ja sitten, jos haluaa neuloa vielä enemmän, tekisin nutun.

Mistä väristä ystäväsi pitäisi vauvan vaatteissa?

Lienet oikeassa tuossa tunteiden vatvomis-asiassa. Ehkä mulla vaikuttaa asioiden käsittelyssä se, että olen ollut pitkään psykodynaamisessa terapiassa. Ajattelen, että siellä käydän läpi tunteiden taustat. Miksi häpeän, mikä nostaa pintaan häpeän tunteen... ym. Mutta liikahan on liikaa...

Sukat olis kyllä siitä mukavat, että ne valmistuisi nopeasti ja ne ainakin osaan tehdä. Edelliselle vauvalle tein villahousut. Kun kävin 3-vuotissynttäreillä, kuulin, että ne on olleet käytössä aina niihin päiviin asti, eli oli vissiin aika reilun kokoiset. 😄 Siinä on vaan se, että kun harvakseltaan neuloo, niin työn tulos ei ole niin tasalaatuista. Alkuun tuppaa tulemaan huonompaa, ja sitten parempaa. Sit tulee sukista eri näköiset ja -kokoiset. 😏

Myssy olis kyllä soma! Mahtaiskohan onnistua? Kevätvauva on tulossa, joten lämpimiä varusteita sais sitten lähinnä tähdätä seuraavan syksyn ja talven tarpeisiin. Mutta se on ihan hyvä; olis sitten valmiina. Väristä en tiedä... poikavauva... Lankoja on nykyisellään niin sieviä värejä. 😍 Vaalea mintunvihreä voisi olla kiva, jos Nallesta semmoista löytyy.

Minusta tuo irtipäästäminen tuntuu välilä niiiin vaikealta, monessakin asiassa. 🙄 Mut kyllä kai sitä pikkuhiljaa oppii!

Vaalea mintunvihreä olisi varmasti tosi kiva väri.  Tekisin myssyn ehkä jostain Nallea pehmeämmästä vauvalangasta. Löytyisiköhän mahdolisesti jotain baby-merinolankaa?

Mielestäni sinun ei tarvitsisi kypärämyssyn osalta olla huolissasi neule-käsialastasi. Jokainen kerros tehdään ainaoikeaa. Ainoat, mitä pitää muista, on se, että kavenat ja levennät aina jokstoisella kerroksella, ja lasket tarkasti kerroksia. Tuollaisesta myssystä tulisi varmasti tosi söpö!

Olo on aika tyytyväinen. Olen pikkuisen järjestellyt kotia. Tai oikeasti pasin ja laitoin kaappeihin uudet Ikeasta ostamani astiat, ja sen jälkeen järjestelin olohuoneessa lankoja. Niitä riittää!

Astiat on koottu kolmesta eri sarjasta. Kaikissa on samansävyistä sinistä. Mun mielestä kauniita. Ja sitten ostin laseja, jotka ovat kyllä kirkkaita, mutta toistavat mun mielestä lautasten ilmettä ja teemaa. Kyllähän ne maksoivat toisaalta, mutta jos olisin ostanut esim.  jotain Arbian sarjaa olisin maksanut moninkertaisesti enemmmän!

Oletko, Joie jo hankkinut langan?

Mun tekisi mieli neuloa jollekin pienelle, mutta pieniä ei nyt ole lähipiirissä. Ja sen lisäksi mulla on vauvakuume. Olen vain lähellä 50 v, joten ei niitä vauvoja enää tulisi... Silti haluaisin tuhisevan nyytin syliini. Ja haluaisin valvoa öitä ja vaihtaa kakkavaippaa ja... Ihan tosissaniko?! 😉 Mutta silti tuo vauvakuume on.

Mulla on yksi kaksikymppinen lapsi. Ja hänellä tuntuu menevän hyvin. Siitä olen iloinen.

Hei JP. Tulipa mieleeni etten käy yleensä kaupoissa, koska minulla on jo kaikkea, ja minulla ei ole rahavaroja.

Ajattelen että voit neuloa varastoon vauvan vaatteita, ehkä tyttäresi hommaa itsellensä vielä vauvan jolle voit ne sitten lahjoittaa. 😁🙏