Tajusin eilen illalla, että unohdin vastata peruna-asiaan, anteeksi! Kyllä täältä saa perunaa ihan mukulamuodossa, en vaan ole niin innokas laittamaan sitä. Muussista pidän, mutta pelkältään keitettyjä perunoita en välitä syödä (samalla tavalla kuin pasta juustoraasteella vielä menettelee). Pitäisikin ostaa maitoa niin voisin tehdä muussin.

Hiusten laittamiskeskusteluun liittyen, minulla on pitkät (kiharattomat) hiukset mutta kätevyyden/takkuuntuvuuden vuoksi meni välillä vuosia niin että pidin niitä käytännössä aina letillä. Lettiä/pikanutturaa (letti solmittu ponnarilla palloksi) lukuunottamatta en oikeastaan niitä laita, ja viime aikoina olen taas pystynyt pitämään niitä enemmän kokonaan auki.

• Muokattu kirjoittajan toimesta 5 vuotta, 1 kuukausi sitten. Syy: lisäys

Hei JP.

Minä pidän perunoista ja makaroonista jos niiden kanssa on lihaa tai kalaa.

Minulla on ollut pitkät hiukset joskus, mutta leikkautin ne lyhyeiksi koska lyhyitä hiuksia on helpompi hoitaa.

Olen ollut reissussa eilisestä. Tänään tapasin tytön. Syötiin hyvin ravintolassa. Sitten oli taas päästettävä hänestä irti. Tuntui hyvältä tavata, mutta mokasin kertaalleen pahasti. Pyysin sitä sitten anteeksi, ja pystyimme jälleen jatkamaan jutustelua. Ehkä pystyin kertomaan ja osoittamaankin, kuinka paljon häntä rakastan.

Nyt istun sukulaisten keittiössä pieni vodkalasi käteni vieressä. Odotan, että mies lopettaa BB:n katsomisen. Sitten voin soittaa hänelle.

Ystävä huomauttelee mun painosta. Tapaisimme tänään päivällä pari tuntia ennen kuin palasin sitten kaupunkiin, ja hän ehti mainita asiasta useampaan kertaan. Tiedän painon olevan nyt ongelma, mutta en halua kuulla siitä ainakaan noin paljon muilta.

Kävin Sokoksella ja hakeuduin WC:n jälkeen naisten alusvaate osastolle. Etsin itselleni rintsikoita. Myyjä tarjosi apua, mutta en halunnut sitä... juuri tuon painojutun takia. Häpeän itseäni. Eikä nuo ystävän kommentit ainakaan vähentäneet sitä. Sovitin kolmet liivit, joissa oli riittävä ympärysmitta, ja ostin niistä kahdet. Hinnaltaan nuo olivat osaston halvimpia. Kauniit liivit itsessään, mutta minun päälläni... en tiedä. Kaipaan mieheltä sitä, että hän osoittaisi haluavansa minua. Olenko liian ruma?!

Et sä jp oo ruma. Masennus vääristää. Mä en ole rintsikka ostoksilla ollu aikoihin. En vaan löydä enää sopivia, kun en tiä kokoani. Vanhat on kulahtaneet ja värjääntyneet. En kehtaa ees näyttää niitä. Enkä jaksais mennä ettii.

Uudet talvikengät tarviin. Tukari sano et tällä viikolla mentäis hakee. En tiä onko se jo huomenna vai torstaina. En haluis mennä näyttää kuinka halpoja kenkiä ostan. Olen 2-3 vuotta ostanu tokmannista. Ekat kesti 1-2 vuotta ja sit ne venähti. Viime talvena ostin taas ja ne oli sileepohjaiset ja matalat, joten pohjat meni puhki. Ei ne varmaan cittaris sen kauemmin kestä. Ahdistaa vaan mennä vaan jonkun asian takii kauppaan....

Voimia päiviisi...

Kiitos, Saloka.

Oon sinänsä tyytyväinen rintsikoihin, mutta ei ne mun päällä hyviltä näytä. 🙁

Matkustan juuri kotiin. Tyttöä on ikävä. Ja on miestäkin, mutta ei niin paljon. Miehen näen hetken päästä, tytön tapaamiseen menee ihan liian kauan.

Ostin loppukesäksi ja syksyksi itselleni halvat kengät Tokmannilta. Ne ei pidä vettä. On mulla nahkaiset kävelykengätkin useamman vuoden takaa. Ja talvikengät löytyy. Nekin vanhemmat. Mun jalat on aika vaativat, sillä kantapää ei saa olla kengässä liian korkea tai se hankaa.

Köyhänä ei ole kiva olla.

Mulla on luumuja ja omenoita jääkaapissa odottamassa käsittelyä. Pitäisi soseuttaa ne ja saada pakkaseen. Nyt päivällä mulla on menoa, mutta jos sitten iltapäivällä jotain ehtisi. Pyykätä ja tiskatakin pitäisi. Olisi ihana ehtiä neulomaankin...!

Ostin eilen lankoja sukkiin ja samalla yhden college-housut. Tarvitsen housuja tänään fyssarin luona. En voi sinne mennä farkuissa, vaan pitää olla joustavaa, kun jotain olisi kyettävä tekemäänkin. Langoista tiedän suunnilleen, mitä olen tekemässä. Tai siis tarkemmin, minkälaiset sukat olen kustakin langasta tekemässä.

Mies herätti aamulla, kuten oli sovittu, mutta en jaksanut ihan vielä silloin nousta. Mulla oli kuitenkin herätys puhelimessa, ja heräsin sitten siihen, kun puhelin oli hälyttänyt jo pari minuuttia. Mun piti aamusta varailla taksimatkoja, jotka oli jääneet varaamatta viime viikolla. Olin ihan unohtanut asian, eikä kalenteri ollut mukana reissussa, että olisin sieltä voinut soittaa ja tilata kyydit. Hoituivat kuitenkin vielä tänään.

Tyttöä on ikävä!

Kumpa itekkin pystyis käyttää taksii. Ymmärrän että asut joukkoliikenteen ulkopuolella, mut mä voin vaan haaveilla takseista. Linja-autot on ahdistavia.

Tytöl kuulosti olevan hiukan parempi päivä.

Hei, Saloka! Yleensä joudun matkustamaan muiden matkaajien seurassa, vaikka taksilla menenkin. Toiset ihmiset istuu lähellä. Liian lähellä!

Heräsin aikaisin. Jo neljän jälkeen. Kävin sitten suihkussa. Vähitellen käy uudelleen väsyttämään. Mies nousee piakkoin. Soitan hänelle ja menen takaisin nukkumaan.

Mulla on vähän lämpöä; ei sitä kai vielä kuumeeksi lueta... Masentaa. Tekee mieli satuttaa itseä. Ehkä olen vain väsynyt. Tai varmaan sitä olenkin, kun heräsin niin aikaisin aamusta... En osaa kirjoittaa. Tai kirjoitan kyllä koko ajan jotain, mutta pyyhin sen sitten aina pois... Tää mun oleminen on ihan tarpeetonta.

Olen tänään ollut väsynyt. Nukuin aamusta jo päikkärit. Ja nyt olen vain istunut koneella. Mutta kävin sentään kääntymässä äidillä.

Mulla oli tänään hoitajan tapaaminen. Vajaa tuntihan siinä meni. Jutusteltiin, mutta ei se samalta tuntunut kuin aiemmin, kun pureuduttiin asioihin syvemmälti kiinni. Näistä keskusteluista en koe olevan oikein mitään hyötyä. Käyn siellä, mutta petyn joka kerta. Ei mulle riitä se, että jutustellaan vaan... melko kevyesti.

Mulla on huomenna yksi kurssi. Löysin luultavasti kaikki tarvikkeet sinne. En oikein haluaisi mennä sinnekään. Kaikki tuntuu turhauttavalta. En jaksa nyt mitään.

Melkein mua itkettää.

Miten päiväsi on mennyt?

Harmi ettei hoitajalla käynneistä tunnu olevan samanlaista apua kuin aikaisemmin. Halaisin jos täältä asti yltäisin!

Mun tukinet muuttui osaks enkuks 😂 pientä harjoittelua mulle.

Mulla on toi sama ongelma hoitajan kans. Tosin olen ite laittanu itelleni kiellon puhuu isästä syvemmin ja tytöstä syvemmin. En vaa halua itkeä siellä, koska sit menee koko päivä itkuks ja se ei ole kivaa. Fysion kanssa puhuttiin isän menetyksestä. Huomasin ite että menin lukkoon kun tuli vaikeita kysymyksiä, joihin tiesin vastauksen mutta mitä en pystyny sanomaan. Saa nähdä miten hoitajan käynnit menee loppu kuun jälkeen.

Mut joo, eipä tainu taas olla mitään lohduttavaa sanottavaa, anteeksi. Mut lähetän täältä virtuaali halin, ota koppi!

Psykiatrisella se on syvällistä. Mitä pidät pinnallisena. Oikeastaan siinä käsitellään asioita kovin neutraalissa ilmapiirissä, ja siitä tulee helposti sellainen olo ettei käsitellä tunteita.

Hei, Soroppi. Tuntuu turhalta vain jutustella, kun olo sallisi mun mielestä syvemmänkin keskustelun...

Mun ajatuksissa on - taas - ollut ensimmäinen yliannostukseni. Takykardia ym. Soittivat myrkytyskeskukseen. Miksen kuollut siloin? Tämä nykyinen elämä tuntuu turhalta. Ehkä tuo johtuu siitä, että me on kinattu miehen kanssa ilta ja mietin, onko tämä vaivan arvoista...

Haluaisin ottaa nyt yliannostuksen.

Oon miehen luona. Ei mulla ole täällä ylimääräisiä lääkkeitä mukana. Viikon dosetti vain. Enkä voisi tehdä sitä miehen luona.

En tiedä, soittaisinko ambulanssin. Mitä järkeä silloin koko yliannostuksella olisi...? Nyt vain tuntuu, etten jaksa enkä selviä. Masentaako mua? Ei kai hirveästi.

Tarvitsen apua.

Jos menisin päivystykseen, heitettäisiinkö mut pihalle? Varmistaisinko hoidon sillä, että olisin "lääkinnyt" itseni jo ennakkoon? Mua pelottaa. Vähän. Tuntuu, että olen ihan vakavissani. Mun pitäisi vain valita lääke, eikä se olisi vaikeaa. Tiedän niistä niin paljon.

En jaksa.

Pitääkö mun itseäni ja läheisiä suojellakseni hakeutua hoitoon? En tahdo...