Mun elämässä on synkkä kausi. Taas kerran ja ollut jo pitkään. Vahingoitan itseäni. Mietin kuolemaa. Haluaisin pois. Ihan oikeasti kuolla vain pois. Masennus on aika kova, enkä sen usko muuksi muuttuvan. Haluaisin huutaa. Ja pyytää apua. – Mutta korrekti kun olen, niin pysyn hiljaa. Pitäisikö hakeutua sairaalaan?!
Ompelin pari tuntia. Otin sitä ennen tuhdimman annoksen rauhoittavia. Nyt taas tuskainen olo. Tai olihan se tuskaista ommellessakin, mutta ei näin tuskainen.
En ajattele tällä hetkellä juuri itsemurhaa, vaan nyt mun pakopaikkani ajatuksissa on sairaala. Miten vaikeaa sairaalaan meneminen nyt onkaan. Kuka reagoisi mitenkin. Ajattelen vähän samoin kuin, jos miettisin itsemurhaa. Mitä mikin merkitsee kellekin.
Ei kai siellä sairaalassa olo olisi tämän helpompaa. Oikeasti.
On vain niin tuskainen olo. Toivoo, että olisi jokin ratkaisu, joka helpottaisi oloa.😑❓
Sairaalassa olisi itse asiassa ihan kauheaa!
Hei Jardin Prive:
Mulla on välillä ihan samanlainen olo kuin sulla tuon sairaalaan lähtemisen suhteen. Olin keväällä kuukauden psykiatrisella osastolla, joten tiedän mitä se on. Tavallaan minulla ei siitä jäänyt alunperin huonoa kuvaa, mutta viimeisinä päivinä ja sitten kun palasin sinne aika nopeasti takaisin, oli suhtautuminen aika erilaista, kukaan ei ymmärtänyt mua ja heittivät vain kotiin. Nyt sitten on välillä ollut taas viiltelyä ja juuri tuota, että tekisi mieli ottaa yliannostus lääkkeitä. Rauhoittavia olen välillä ottanut ns. liikaa, mutta en niin paljon, että siitä seuraisi muuta kuin todennäköisesti sen jälkeen nukun.
Mutta siis siitä sairaalasta. Minusta usein tuntuu, että haluaisin sinne vain pakoon, itseäni. Kun on vaan niin paha olla ja haluaisi johonkin. Mutta sitten on samalla se, että ärsyttää, jos niillä on taaskin sellainen ärsyttävä suhtautuminen, sekä sitten myös se, että tiedän, ettei se tällä hetkellä minun oloani millään tavalla helpottaisi. Muuta kuin ehkä se, että saattaisin saada syömiseni jotenkin kuntoon, ja juuri pakopaikkana. Mutta sitten kuitenkin menettäisin siksi aikaa sen vapauden ja kun tavallaan on kuitenkin paljon kivempi olla kotona. Jotenkin haluaisi, että olisi tavallaan koko ajan joku tukemassa, mutta kun ei ole. Ja sitten en kuitenkaan osaa/halua esimerkiksi läheisilleni tästä paljoakaan puhua. Ja sitten myöskin jos menisin sairaalaan, en haluaisi esimerkiksi vanhempieni tietävän siitä, koska jotenkin minua ärsyttää heidän suhtautumisensa kaikkeen, kun eivät he oikeasti tätä ymmärrä, vaikka ehkä haluaisivat.
hei JP!
Minun kokemukseni psykiatrisesta sairaalasta onhuonot joten niin toivoisin sinunkin jaksavan kotona. Ikävää kun sinua ahdistaa niin paljon, sama se on ollut minullakin. Pakkoajatusten väheneminen on kyllä helpottanut paljon ja olenkin lähettänyt Pirkko Jalovaaralle kiitoksen kun hän on jaksanut sitä rukoilla niin paljon. Kiitän Jeesusta joka päivä että pakkoajatuksia on niin vähän. Kirjoittaisitko sinäkin netin kautta Jalovaaralle ja pyytäisit rukousapua. Lisäksi minä rukoilen puolestasi.
Hei, Annikki 88 ja Arka.
Kiitos viesteistänne!☺️❤️
Yritän tehdä nyt vain kaiken minimin. Että kestäisin tätä ahdistusta. Että keskittyisin johonkin, enkä tuntisi sitä suurta möykkyä, joka on sisälläni. Lääkkeillä olen selvinyt. Jotenkin... Ylitän kaikki suositukset...
Tyttö tulee luokseni tänään. Vielä olo ei ole niin huono, että sairaalaan pitäisi mennä. Ehkä loppuviikosta on "aikaa" mennä sairaalaan ja hoidattamaan itseä. Lääkäri kehotti päivystykseen hakeutumiseen, jos olo menee pahaksi. Kiitos hänelle siitä!
Nukuin pitkään. Siloin ei juurikan ahdistanut, mutta nyt se alkaa nostamaan päätään. Lääkekaapille siis...
Oon ollut noin tunnin hereillä, ja ahdistus alkaa nostaa päätään. Mietin kuinka paljon otan lääkkeitä. Voisin katsoa, mitä käy, jos otan vähemmän kuin viime päivinä. Näkisin, missä oikeasti mennään. Ja sitten huomenna tarvittaessa, kun tyttö on lähtenyt kouluun, voisin hakeutua päivystykseen.
En haluaisi sairaalaan, mutta se on nyt jonkinlainen turvapaikka. Näkisivät, mikä mun ahdistukseni on.
Toivon teille kaikille parempaa päivää! 🙂🌻
Otin päivällä vain normilääkkeet. Nyt illasta alkoi taas ahdistamaan pahemmin, ja otin tuhdin annoksen rauhoittavia. Tyttö on täällä, joten on selvittävä. Hän tosin ymmärtää ahdistuksen ja masennuksen. Kerroin, että ne on päällä taas. Ei tuntunut huolestuvan.
Mitenköhän ilta etenee?
Hei Jardin Prive!
Miten ilta sujui? Hyvä että olet jutellut tyttösi kanssa voinnistasi, lasten (noin isojen) on tärkeä tietää missä mennään. Minunkin tyttöni tietää että sairastan masennusta ja hän on ollut mukana yhdessä hoitokokouksessakin. Toivon ettet joutuisi sairaalaan nyt kun on joulukin tulossa. Aloititko jonkin uuden käsityön?
Jardin Prive,
Toivon sinulle voimia nousta taas ahdistuksesta. Tiedän millaista se on. Lääkkeet ovat kyllä hyvä apu tarvittaessa. Niillä saa katkaistua sitä pahinta kehää. Mutta onneksi tulee aina se parempi päivä, vaikka ei siltä juuri nyt tunnukaan.
Toivottavasti olosi on jo parempi!
Hei, Arka ja AK!
Viikonloppu on taas tulossa ja pelkään, miten tässä mennään. Viime viikonlopun vietin kovassa ahdistuksessa. Nytkin se jo tuntuu rinnassa.
Ehkä täältä noustaan, mutta ei ihan vielä.
Hyvää viikonloppua teille!🌻🙂🌻
Hei Jardin Prive!
Miten olet voinut? Oletko ottanutrauhoittavaa? Yritä jaksaa pysytellä kotona,sairaalassa ei ole hyvä olla. Yritetäänkö jouluna mennä kirkkoon? Minäkin kai joudun yksin menemään jos mies ja tytär eivät lähde. Vapaaseurakunta olisi lähin paikka.Siellä on aattohartaus aattona klo23. Se on pieni ja intiimi seurakunta.Voimia sinulle, kirjoittele!
Hei, Arka!
Kyllä mä olen ottanut rauhoittavia. Tämä viikonloppu ei ainakan vielä tunnu yhtä pahalta kuin edellinen. Nyt on kuitenkin tullut taas IM ajatuksia. Ei vielä mitäään vakavaa, mutta kuitenkin.
Tein tuossa illalla joulukortteja, kunnes teippi loppui, ja lisää ei saa kuin vasta maanantaina. Yhtä ompeluprojektiaikin aloittelin.
Tekee mieli satuttaa itseäni. En osaa nyt tehdä itseni hyväksi mitään.
Mukavaa viikonloppua sinulle kuitenkin!🙂🌻
Hei Jardin Prive!
Mukava kuulla että olet tehnyt joulukortteja ja käsitöitä. Olin äsken ulkona tupakalla ja jotain sateli taivaasta, taisi olla enemmän räntää kuin lunta. Toivottavasti jouluksi tulee lumipeite maahan. Mitä sinä toivot joululahjaksi? Otatko itse itsellesi joululahjat? Me miehen kanssa olemme ostaneet jo jotain tarpeellista joululahjoiksi ja tytär kuulemma antaa myyös meille joululahjoja. Minäkin olen miettinyt joulukorttien tekemistä, en tiedä saanko aikaiseksi. Olen iloinen ettet ole sairaalassa. Kirjoita niin saan kuulla miten voit!
Hei, Arka.
Lahjat jäävät vähiin tänä vuonna, talous sen verran sekaisin. Ihan pieniä lahjoja annan useammalle tutulle, mutta vähän enemmän tytölle ja miehelle.
Jotenkin mä itse kaipaan sairaalaan. Ei sielläkään olisi hyvä olla, mutta kuitenkin.
Kaipaan nyt, että musta pidettäisiin huolta.
Hyvää päivän jatkoa sinulle! 🙂🌻
Tein itselleni listan kaikesta siitä, mitä pitäisi tehdä. Kivoja juttuja ja vähemmän kivoja. Mutta kun en tiedä, missä järjestyksesssä tekisin. Kaikki on aika isoja juttuja. Tosin tiski ja pyykinpesu sujuu melkein tuosta noin vaan, vaikkei mulla ole astianpesukonetta. Tiskit on jo olleet likoamassa, joten niiden tiskaus tulee oleman helppoa.
Jouduin jo ottamaan toisen satsin rauhoittavia.
Tuo eilinen lista oli ihan ok juttu. Sain hommista suunnilleen puolet tehtyä, ja tänään voin jatkaa. Tosin olisi uusiakin töitä tulossa listalle.
Tänään ei ole ehkä ihan niin pimeä ja harmaa päivä kuin eilen. Mutta... En ole asiasta varma. Nyt on päivän valoisin hetki, ja siitä sitten taaas mennään pimeämpään. Pöh!😞
Aivot pysähtyi...
Vähän voisi vielä siistiä olohuonetta. Ja vaikka katsoa makkarin ompeluhyllyjä. Missähän välissä teen listan asioita. Niin, no tietysti, laitan nuokin asiat listalle.😋
Voikaa hyvin! Tai edes siedettävästi! 🙂🌻