Mun elämässä on synkkä kausi. Taas kerran ja ollut jo pitkään. Vahingoitan itseäni. Mietin kuolemaa. Haluaisin pois. Ihan oikeasti kuolla vain pois. Masennus on aika kova, enkä sen usko muuksi muuttuvan. Haluaisin huutaa. Ja pyytää apua. – Mutta korrekti kun olen, niin pysyn hiljaa. Pitäisikö hakeutua sairaalaan?!
Meitä moderoidaan nyt, Maanvaiva ja Tammyka... Käyttäydymme kai sopimattomasti... 😉 No hyvä niin... Ei tule pahempia ylilyöntejä.
Mun mielestä ei-ammattilaisen antamien neuvojen pitäisi olla linjassa ammattilaisen neuvojen kanssa. Vetosit, Maanvaiva, B. Fuhrmanin kirjaan. En ole sitä lukenut, ja voihan siinä olla hyvääkin, mutta uskoisin, että on fakta, että suurin osa meistä lapsuudesta asti oireilleista ei voi jättää menneisyyttä taakse ilman sen jonkinlaista käsitelyä. Joillain se vie vain enemmän aikaa. Tietysti anteeksi antaminen olisi suotavaa, mutta on eri asia sitten, milloin siihen pystyy. Tavoite se toki voi olla! Ja on toisaalta eri asia rypeä meneisyydessä. Kai? (Mitä se siten onkaan.) Mutta selittävä tekijä se voi olla moneen asiaan.
Tuolta linkistä kopioin Frumanin oman lauseen. " Paljon parempi ennakkoluulo on, että ihminen voi selvitä mistä vain."
Ja korostaisin tuota kohtaa _ voi selvitä _.
Miten traumaattisesta tilanteesta selvitään teidän mielestänne? Olemalla tumput suorina ja antamalla asian olla? Ehei, vaan käsittelemällä sen parhaalla mahdollisella tavalla, joillekin se on helpompaa toisille vaikeampaa, jotkut saa siihen apua lapsena, toiset ei.
Furman yrittää sanoa, että kaikkien ei tarvitse mennä vaikeimman kautta, jotkut voivat päästä helpommallakin ja että lapsuuden traumojen ei tarvitse vaikuttaa yhtään mitenkään aikuisuuteen jos ne käsittelee asianmukaisesti, mutta ei hän sitä taida tällä tarkoittaa ettei kenelläkään saa ole tarvetta käsitellä asioita syvemmin vielä aikuisenakin?
Hei JP.
Ehkä on parempi etten ota kantaa asiaan, kuin minulla on myös ollut vaikeata juovan vanhemman kanssa, mutta oikeilla jäljillä sinä olet, minun mielestäni kuin ajattelet
lapsuutesi vaikuttavan tulevaisuuteesi ja nykyisyyteesi kunnes olet päässyt sen käsittelemään. On yksi hyvä psyk. kirjailija Kimmo Takanen, jolta on ilmestynyt kirjoja aiheesta.
Olen itse yrittänyt lukea Tunne Lukkosi nimistä Kimmo Takasen kirjaa joka käsittelee
Traumaperäisiä muistoja. Siinä korostetaan lapsuuden vaikutusta.😍
Kiitos ajatuksistanne, Metsämenikäinen ja Jaanas! En nyt osaa ajatella omaisten ja läheisten merkitystä. Joskus heitä vain tarvitsee paljon. En varmaan olisi hengissä ilman äitiäni. Äitiä, jonka kanssa en tule toimeen ja jota pidän osasyyllisenä lapsuuteni kamaluuksiin. Hän salli sen.Ehkä pystyn joskus antamaan anteeksi...
Tiedättekö miltä tuntuu kun joskus on niin yksin ettei muista mikä oli tukinetin TUNNUS?
Sitä en tiedä, mutta koska käytän kosketusnäytöltä joudun aika usein yrittämään sisäänkirjautumista uudemmankin kerran ennen kuin onnistuu. Entä sinä, maanvaiva, oletko yksinäinen?
Luulen, että sain illalla epilepsiakohtauksen ja siinä menee muisti vähäksi aikaa. Ja kun tulee tajuihinsa, yrittää vimmatusti muistella päiväselviä asioita, kuten tukinetin tunnuksia, oman syntymäaikansa jne.
Kyllä tunnen itseni todella yksinäiseksi tuossa tilanteessa. En muuten.
maanvaiva kirjoitti 23.2.2019 11:49
Luulen, että sain illalla epilepsiakohtauksen ja siinä menee muisti vähäksi aikaa. Ja kun tulee tajuihinsa, yrittää vimmatusti muistella päiväselviä asioita, kuten tukinetin tunnuksia, oman syntymäaikansa jne.
Kyllä tunnen itseni todella yksinäiseksi tuossa tilanteessa. En muuten.
Voin hyvin uskoa, kivempihan se olisi porukassa muistella mitä se olikaan minkä unohdin. Jotain mistä kadehdin vanhoja aviopareja.
Jardin Prive kirjoitti 22.2.2019 17:13
Kiitos ajatuksistanne, Metsämenikäinen ja Jaanas! En nyt osaa ajatella omaisten ja läheisten merkitystä. Joskus heitä vain tarvitsee paljon. En varmaan olisi hengissä ilman äitiäni. Äitiä, jonka kanssa en tule toimeen ja jota pidän osasyyllisenä lapsuuteni kamaluuksiin. Hän salli sen.Ehkä pystyn joskus antamaan anteeksi...
Ehkä vielä jonakin päivänä ☺️❤️ Miten aamusi on mennyt?
Maaanvaiva, onko sulla joku sairaus, mikä selittää epileptiset kohtaukset? Mulla on ollut pari lääkkeillä provosoitua, ei-toivottua, kohtausta. Ei mietenkään mukavia.
Jaanas, mitä sinulle kuuluu?
Soroppi, kiva kuulla sinusta! Olin miehen luona. Aamulla nousin jo kahdeksan jälkeen, kuuntelin hiihtoja ja neuloin. Kotiin tultua tein jonkin aikaa käsitöitä. Tekisi mieli tehdä lisää, en tiedä vain viitsinkö. Pitäisi laittaa ompelukone käyttökuntoon. Myös mulla on välilllä käytössä kosketusnäyttö, ja tiedän, kuinka vaikeaa tunnusten näpyttely voi olla... 😉
Iltapäivästä tein pellillisen pizzaa.
Jardin Prive kirjoitti 23.2.2019 19:3
Maaanvaiva, onko sulla joku sairaus, mikä selittää epileptiset kohtaukset? Mulla on ollut pari lääkkeillä provosoitua, ei-toivottua, kohtausta. Ei mietenkään mukavia.
Epilepsia on oma sairautensa ja se aiheuttaa epileptisiä kohtauksia.
Hei JP.
Huomenna minulla alkaa taas koulu. Olen vähän mieli maassa nyt. 😮
Kysyin vain, Maanvaiva, kun mulla ei ole epilepsiaa (tutkittu on), mutta on ollut epileptisiä kohtauksia.
Jaanas, kyllä sä varmaan jaksat koulun... Voimia silti siihen!
Hei JP.
Olen kissani kanssa kotosalla tänä iltana, ja seuraan sitä, ja sen kiemuroita etäältä, se ei tunnu tietävän mitä tekisi. 🙂👍
Itse olen laiminlyönyt melkein kaikkia ystäviäni viime ajat, mutta eihän aikuista ihmistä voisi pakottaa ottamaan huomioon ihmisiä jotka eivät jaksa kiinnostaa. 🙂👍
Nousin aamusta aikaisin, ja tällä hetkellä jo väsyttää. Olo alkaa tuntua huonolta. Menen nukkumaan piakkoin.
Tein ystävälle kassin kissa-aiheella. Sain lahjan jo postiinkin... Olen menossa kurssille parin viikon päästä. Käsitöitä. Tänään tuli kurssikirje ja innostuin kurssista. 🙂 Aiemmin olin vielä miettinyt menenkö kurssille lainkaan. Nyt haluan mukaan!
Olen odotellut yhtä lausuntoa pari viikkoa, lopultakin se on kirjoitettu. Enää pitää jännittää, miten siihen suhtaudutaan. Myönteisesti vai kielteisesti? Pelottaa!
Mutta lopultakin nukkumaan.😴
Hei, Jaanas! En muistakaan sinun maininneet kissastasi... Voi ihan hyvin olla, että olen unohtanut. Ja todennäköisesti olenkin unohtanut... Minkä rotuinen kissasi on? Entä ikä, ja onko se tyttö vai poika?
Mun ystäväni on kissa-ihminen, mutta hänellä on nyt enää yksi kissa. Tein hänelle kissakassin. Ilmeisesti se ei ole ehtinyt perille, kun ei ole kuulunut mitään. Tosin yhtä tosi selitys voi olla se, ettei postia ole jaettu tänään. Ehkä siis huomenna, toiselle puolelle Suomea...
Mulla on särkenyt päätä koko päivän. En tiedä, mikä sen tekee. 😑❓
Kävin illalla tekemässä käsitöitä tunnin verran. Pitäisi ehkä tehdä vähän vielä, mutta luultavasti menen kuitenkin mielummin nukkumaan. Mussutan vielä pizzaa. Tein pienen piellillisen, täytteenä punasipulia ja fetaa... Yleensä laittaisin sekaan vielä mustia oliiveja, mutta nyt ne olivat kaapista loppu. Pohjan tein itse; se on niin nopeaa.
Mutta nyt on taas nukkumaan menon aika. Mun on ikävä miestä! Nähtiin tänään sen verran vähän aikaa.