Hei, Jaanas! 😍 Itsetuhoisuus on jotain outoa. Sen ajattelu saa olon helpottumaan, vaikka saman aikaisesti se ahdistaa. Mulla on takana joitain itsemurhayrityksiä. Kokeiluja, mutta en ole kuollut. Edes sattumalta.

Mies oli täällä. Lähti äsken kotiinsa. Nyt mun on paha olla. Haluaisin ottaa yliannostuksen. Kokeilla, josko kuolisin.

En kuitenkaan tee niin. Mietin, pitäisikö mun soittaa jonnekin. Mutta kun en voi riittävän huonosti... ☹️

Haluaisin kirjoittaa jotain, mutten tiedä mitä. Olen väsynyt. Heräsin aikaisin. Ja vaikka nukuin vielä jonkin aikaa, tuntuu, etten haluaisi olla ylhäällä. Paleltaa. Olen lisännyt vaatteita päälleni, mutta ei helpota. Tilkkupeitto jalkojen päälle niin ehkä tarkenen tässä koneella.

Sataa lunta, kun melko Etelä-Suomessa ollaan. Käsitöitä olisi kiva tehdä. Kaavoja pitäisi piirtää, eikä vain istua tässä paikoillaan.

Taas kerran olo, etten saa mitään aikaiseksi. Tunnen itseni huonoksi.

Kelvottomaksi. Tyhmäksi. Aikaansaamattomaksi.

Pääsinpä taas haukkumaan itseäni. ☹️

Hei JP.
Täällä sataa taas lunta. Lumiaurat olivat jo aamulla töissä käydessäni ulkona. Millainen sää siellä on?
Oletko keksinyt minkä tähden sinulla on itsetuhoisia ajatuksia? Minulla ne johtuivat enimmäkseen itsesäälistä ja alemmuudentunnosta, kuin kuvittelin etteivät läheiseni
välittäneet minusta. Alettuani kuvitella että minulla on merkitystä elämässäni, näitä
itsetuhoisia ajatuksia ei enää ilmennyt. 🙂👍
Hyvää sunnuntaita.

Lunta on kuulemma täälläkin tullu. En va huomannu ku ulos katoin.

jaanas kirjoitti 3.2.2019 9:40

Hei JP.
Täällä sataa taas lunta. Lumiaurat olivat jo aamulla töissä käydessäni ulkona. Millainen sää siellä on?
Oletko keksinyt minkä tähden sinulla on itsetuhoisia ajatuksia? Minulla ne johtuivat enimmäkseen itsesäälistä ja alemmuudentunnosta, kuin kuvittelin etteivät läheiseni
välittäneet minusta. Alettuani kuvitella että minulla on merkitystä elämässäni, näitä
itsetuhoisia ajatuksia ei enää ilmennyt. 🙂👍
Hyvää sunnuntaita.

Hei, Jaanas ja Saloka! Täälläkin satoi. Ei taida sataa enää. Masentaa.

Olo on jotenkin yksinäinen. Onko tämä hylätyksi tulemisen tunnetta? Sitä ei ole ollut pitempään aikaan. Se on mulle vaarallinen kokemus. Silloin tulen tavallistakin itsetuhoisemmaksi. Alan miettiä kuolemaa enemmän.

Olisiko tämä jossain määrin samanlaista kuin sinulla, Jaanas...?

JP

Mun pitäisi alkaa mennä jo nukkumaan. Aamusta on kohtuu aikainen herätys. Mun on käytävä terveysasemalla. En vain osaa rauhoittua. Ehkä mun pitäisi ottaa tälle yölle unilääkekin. Ei oikeastaan vielä väsytä. Otin hetki siten iltalääkkeet. Ne alkavat väsyttää vajaassa puolessa tunnissa, oletan.

Pitäisi siivota täällä kotona. Ei innosta. Miten muut pystyvät siihen? 😐

Tuo siivoamisen ja tiskaamisen tekemättä jättäminen voi olla ihan puhtaasti mun yhden sairauden oire. Ettei vain jaksa. Yksi sukulainen on kommentoinut mun kotini siivosta useampaan kertaan aika loukkaavasti. Sanoin hänelle jossain vaiheessa, että se ei johdu välttämättä minun laiskuudestani, vaan sen taustalla voi olla muutakin. Pitänee puhua asiasta seuraavallakin kerralla, kun tapaamme.

---

Nyt alkaa väsyttää. En haluaisi nukkumaan. Pelottaa. Mulla ei ole huomennakaan vielä aikaa hoitajalle...

Onkohan mulla pyykättävää. On. Mutta kai kysymys pitäisi asettaa niin päin, että onko mulla puhdasta vaatetta niin paljon, että selviän ensi viikkooon...? Seitsemältä aukeaa pyykkitupa. Ehtisin hoitaa pyykit ennen kuin tarvitsee lähteä asioille.

Mulla on kuolemanajatuksia ja -toiveita. Sairastan "vain" masennusta ja epävakaata persoonallisuushäiriötä. Masennus on vaikeaa ja toistuvaa. Nyt ei ole pahin aika. Mutta en silti haluaisi elää.

Teen asioita, joista toisaalta tykkään, mutta kun tekemisen aika tulee, haluaisin välttää sen. Olen ehkä jopa innostunut etukäteen, mutta lopulta pelkään. En pidä itsestäni.

Sain hoitajalta paperin pakko-oireisuudesta. En ole sitä vielä lukenut. Voi olla, että tämä mun itsetuhoisuuteni muistuttaa pakko-oiretta. Haen apua, etten kuolisi, vaikka sitä toivon ja odotankin. Olen ristiriitainen.

Entäpä sitten itsemyötätunto...? 😑❓ En tunnista sitä. Vai voisiko sitä olla esimerkiksi se, että soitan päivystykseen, kun itsetuhoisuus alkaa yltyä. Myönnän itselleni helpotuksen olooni. Sallin sen, ettei mun tarvitse tehdä ja kokea kaikkea pahimman kautta. Että riitän ja kelpaan tällaisenakin. Että voin antaa toisen ihmisen rauhoittaa ja lohdutaa minua, kun en siihen itse paremmin pysty.

Nyt pitää lähteä pyykkituvalle. Totesin, ettei puhtaat vaatteet riitä.

Jardin Prive kirjoitti 5.2.2019 6:51

Entäpä sitten itsemyötätunto...? 😑❓ En tunnista sitä. Vai voisiko sitä olla esimerkiksi se, että soitan päivystykseen, kun itsetuhoisuus alkaa yltyä. Myönnän itselleni helpotuksen olooni. Sallin sen, ettei mun tarvitse tehdä ja kokea kaikkea pahimman kautta. Että riitän ja kelpaan tällaisenakin. Että voin antaa toisen ihmisen rauhoittaa ja lohdutaa minua, kun en siihen itse paremmin pysty.

Ehkä voisikin. Voimia!

Hei, Soroppi, ja kiitos!

Tänä aamuna en meinannut jaksaa nousta. Heräsin, valvoin hetken ja menin nukkumaan. Monta kertaa tuo sama kierros ennen kuin jaksoin jäädä valvomaan. Ja nyt jo haluaisin mennä taas nukkumaan. Odottelen miehen tulevan vielä Skypeen.

Jardin Prive kirjoitti 3.2.2019 19:21

Hei, Jaanas ja Saloka! Täälläkin satoi. Ei taida sataa enää. Masentaa.

Olo on jotenkin yksinäinen. Onko tämä hylätyksi tulemisen tunnetta? Sitä ei ole ollut pitempään aikaan. Se on mulle vaarallinen kokemus. Silloin tulen tavallistakin itsetuhoisemmaksi. Alan miettiä kuolemaa enemmän.

Olisiko tämä jossain määrin samanlaista kuin sinulla, Jaanas...?

JP

Hei JP.
Sanoisin että hylätyksi tulemisen tunne on vaarallista minullekin, varsinkin jos se yhtyy itsesääliin, kuin tulee mieleen että voi minua raukkaa kuin kukaan ei ymmärrä, ja muista minua, ja jos se vielä yhtyy alemmuuden tunteeseen etten ole mitään ilman heitä.
🙂👍🙂👍 Anteeksi että vastaan nyt vasta. t. jaanas

Hei JP, mitä helmikuuhusi kuuluu?

Mä kävin tänään pitkällä lenkillä, nyt pitäisi syödä ja täydentää energiavarastot mutta ei erityisemmin tee mieli. Kroppa on vähän sekaisin, kyllä se sitten menee kun alkaa syömään.

Hei JP, mitä helmikuuhusi kuuluu?

Mä kävin tänään pitkällä lenkillä, nyt pitäisi syödä ja täydentää energiavarastot mutta ei erityisemmin tee mieli. Kroppa on vähän sekaisin, kyllä se sitten menee kun alkaa syömään.

Olin reissussa ja palasin tänään kotiin. Nyt on väsynyt olo. Menen pian nukkumaan ja kirjoittelen paremmin huomenna. Kiitos Jaanas, kun vastasit! 😍

Mulla on KELAn kanssa vaikeuksia selvittää yhtä asiaa. Se pelottaa ja lisää ahdistusta. Mulla menee maksimimäärä lääkkeitä.

Jp, kela on yks, jokin laitos. Mä joudun aina sen kans ongelmiin ku tt tuen teen.

Yritä jaksaa. Kiitti viestistäsi.

Hei, Soroppi ja Saloka. Mulle kuuluu Kelaa. ☹️ Hirveästi selvitettäviä asioita. Monimutkaisia ja epämäräisiä, ja henkilöstönkin kannat vaihtelevat...Toivon saavani asiat hoidettua tällä viikolla. Ainakin melko pitkälti... Olen lähes epätoivoinen. 🤔

Väsyttää.

Kuvitelin joskus pääseväni Kelasta eroon, mutta nyt olen taas kiinni siinä 🤕