40 astetta eroa ulko- ja sisälämpötilojen välillä. Paljon!

Olen valvonut kolmesta. Enkä mene enää nukkumaan. Aion kohta käydä pyykkituvalla varaamassa vuoron, ja katson samalla kuunpimennyksen.

Nyt mua ahdistaa jonkin verran. Otin juuri aamulääkkeet, eikä ne vaikuta vielä. Ajatukset ei kulje. Soitin tytölle eilen. Tunnen itseni vähän kipeäksi. Pitää mitata lämpöä, kun tulen takaisin pyykkituvalta.

Mulla on Opamoxin pudotusta hidastettu tosi paljon. Seuraava pudotus on vasta helmikuun lopussa. Se tuntuu turvalliselta. Pudotus jatkuu, mutta ei kaiketi liian nopeasti.

Nyt on pakkasta enää 14 astetta. Nukuin puoli kahdeksaan. Heräsin jo kerran aikaisemmin, mutta menin takaisin nukkumaan. Vieläkin nukuttaa. Pesin eilen pyykkiä. Laitoin yhteen paitaan ja yhteen jakkuun huuhteluainetta, etteivät olisi niin sähköisiä. Ja nyt ne *haisevat* huuhteluaineelle. Hiiskatti, kun meinaan nukahtaa tähän tuolille.

Selvittelen Kela-taksi -asiaa ja mahdollista astmaani. Ja viikonlopun tytön tapaamista. Voin pahoin, kai väsymyksestä. Uskaltauduin soittamaan miehelle. Oli juuri herännyt, eli en onnistunut herättämään häntä. (Hyvä niin...) Tunnen itseni koko ajan hengästyneeksi.

Aloin eilen leikata olkalaukun kankaita. Nyt mulla on jo pikkuisen parempi käsitys, miten laukkkua kasataan. Mutta ei se vieläkään selvä ole.

Päivä on harmaa. Aurinko ei paista.

Lueskelin sairaskertomuksiani netistä. Tuntuivat pelottavilta. Ja ehkä huolestuttaviltakin. Niin äskettäin on taas lääkitystä muutettu. Jonkin sairaalajakson yhteydessä kai. Ja nyt ne kaikki aiemmat paperit on täällä hoitohenkilökunnan luettavissa. En tiedä, mitä ajatella. Se, mikä huolestuttaa, on se, että olen niin samanlaisessa olossa kuin usein ennenkin. En nyt ihan niiin kuolemanhakuinen kuin joskus, mutta sinne päin...

Joissain papereissa puhuttiin mun itsetuhoisuudesta ja im.ajatuksista. Ja niitä on edelleen. Lähetteen tänne antanut lääkäri viittasi itsen vahingoittamiseen ja hoitaja täällä on kirjannut siitä ylös. Bentsoja lähdettiin ajamaan alas, koska ne laskevat impulssikynnystä. Olen jossain määrin ahdistunut ja toivoton. Kunpa mulla ei olisi miestä. Voisin silloin ilman epäilyksiä kuolla.

Huomenna tapaan hoitajan. Haluaisin tavata myös lääkärin. Lähden kuitenkin torstaina reissuun loppuviikoksi. En tahtoisi mennä, mutta olen sen sopinut. Lääkäriltä pyytäisin lähetettä sairaalaan. En tiedä, olisinko riittävän itsetuhoinen. Voi olla, etten sitä ole. Tuntuu vain hankalalta tämä oleminen. En halua elää. ☹️

Heräsinpä taas aikaisin. Nyt jään valvomaan; Olisi kuitenkin ollut aikainen herätys. Käyn kohta suihkussa ja pesen hiukseni. Mulla on hoitajan tapaaminen ja menen sinne ensimmäistä kertaa Kela-taksilla.

Käytän Kela-taksia puutteetllisten kulkuyhteyksien takia. Tällä ei ole liki mitään julkistakulkuvälinettä. Enkä voi edellyttää miestä kuljettamaan mua, kun ei olla edes avopari. Seurustellaan vaan. Ja maksanhan minä hänellekin matkoistani.

Nyt suihkuun. Saan hiukset suunnilleen kuiviksi...

Hei JP.
Mitä minä kuulin ettei yleisiäkulkuyhteyksiä. Muutit siis maalle. Oletko viihtynyt siellä?
Mitä siellä voi tehdä talvella? Vieläkö olet masentunut? Tai ahdistunut? Onko sinulla oma
sauna? 😍

Taksi-matkat sujuivat ihan hyvin. Nukuin illalla tunnin. Nyt jaksan taas valvoa. Hetken.

Puhuttiin hoitajan kanssa tänään pakko-oireisuudesta. Mulla on kai sitä ainakin itsetuhoisuuteen liittyen. Itseni vahingoittaminen tai im. on mielessä säännöllisen säännöttömästi. Kai se aina pahenee kausittain. Hän ehdotti mulle itsemyötätuntoon keskittymistä, mutta en voi sallia sitä itselleni. Vaadin kai itseltäni paljon. En voi hakea apua. Tai en voisi, mutta haen silti... (Sekavaa!) Ehkä se menee jotenkin niin, että koen, etten olisi oikeutettu apuun, jota haen. Ja silloin tuomitsen itseni. Hoitaja sanoo, että mun olisi hyvä hakea itselleni apua mieluummin liian aikaisin kuin liian myöhään.

Miksi?

Olen hengisssä, elossa, olemassa. Näin ainakin jonkin aikaa. Mutta en haluaisi. Haluaisin olla mieluummin poistunut tästä mailmasta.

Nyt alkaa olla pakko mennä nukkumaan. Olisi tehnyt hyvää soittaa Kriisipuhelimeen, mutta en nyt jaksa, vaikka hetki sitten ajattelin sen tehdä. Miein jos satuttaisin itseäni kuitenkin vielä...

Hoitajasi kuulostaa mukavalta 🙂 Itseinho-asiat on hankalia/mielenkiintoisia. Puhuitteko koskaan terapiassa tai muualla survivor's guiltistä (näyttää kamalalta kirjoitettuna, mutta en tiedä suomenkielistäkään termiä)?

Täällä on kylmää ja erittäin tuulista. Toivottavasti päiväsi oli parempi kuin eilinen.

Hei, Soroppi! Mulla vaihtuu hoitaja pian. Jännittää ja huolestuttaa. Saanko luotua hyvän terapiasuhteen. Tai saako hän luotua minun kansani hyvän terapiasuhteen...?

Olen nyt palaamassa junalla kotiin viikonlopun reissulta. Mies tulee asemalle vastaa. En halua kotoa pois!

Kotona ollaan. Nukuin pitkään. Ainakin yli yhdeksään... Mies tulee kohta. En tiedä vielä, lähdemmekö heti hänen luo vai onko hän jonkin aikaa mulla.

Pitää soitella yhden lääkkeen perään...

Seuraavaksi lähtö terveydenhoidon pariin. En jaksaisi. Menisin mieluummin sänkyyn. Tälle päivälle on useampi tapaaminen. 😴

Miten meni?

Auttelin tos vähän äitii ja oon ihan voimaton. Yritin käsitöitä tehä, mut selkä ei kestäny istumista. Taitaa tulla aika pitkälti taas sänkypäivä.

Voimii sulle.

Hei, Saloka! 😍 Kävin aamulla labroissa. Liki kaikki kunnossa. Lääkäri tekee joitain muutoksia lääkitykseen.

Tuli äidin kanssa puhelimessa kärhämää. Raivostuin hänelle, kun hän ensin ärtyi mulle. Kysyin yhtä asiaa kohteliaisuudesta, ja sitä kysymystä en olisi saanut esittää hänelle, kun kerran tiedän vastauksen muutenkin. Siitä, että esitin hänelle yhden kysymyksen, hän katsoi aiheelliseksi käydä vittuilemaan mulle. Enkä siis todellakaan tiedä automaatisesti hänen tekemisiään. Raivostuttava akka.

Haluaisin tehdä jotain kivaa!

Bittiavaruus söi viestin...😉

Kirjoitin juuri äidistäni. Hän on nyt kahdesti loukannut mua, kun olen yrittänyt olla ystävällinen. Eilen kysyin hänen kuulumisiaan. Mun olisi hänen mukaansa pitänyt tietää ne, ilman kertomistakin... Alkoi kiukuttelemaan. Minä ilmoitin lopettavani puhelun, mutta en sitten tiedä, kumpi ehti sulkea sen nopeammin. Harmittaa tuollainen kränääminen. Tuntuu, ettei ystäväällisyyttäni oteta vastaan. Siitä suututaan. Ei ymmärrä! 😑❓

Soitin eilen äidileni. Hetken keskustelun jälkeen totesin, että on parempi lopettaa puhelu ennen kuin käymmme riitelemään pahemmin.

Olen miehen luona. Saunottiin eilen. Myöhemmin iltapäivällä menemme mun luo.

Käsitöitä on paljon tehtävänä. Se on kivaa. Mutta kun niitä on niin paljon, että sekin ahdistaa.

Yhdessä ryhmässä, jossa olen, yksi ihminen kertoi sukulaisestaan, joka oli tehnyt itsemurhan. Tuntui tosi hankalalta, kun itse mietin itsemurhaa niin paljon. Tämä sukulainen oli tehnyt itsemurhan ilmeisesti suunnittelematta. Joudun miettimään, voinko osallistua ryhmään jatkossa.

Nuoruudessani suunnittelin itsemurhaa ja toteutin suunnitelmani, en kuitenkaan kuollut, olin vain meikannut ja laittanut itseni kauniiksi. Heräsin iltapäivällä lievään huimaavaantilaan. 🙂👍