Isot kauppamatkat mennään äitin kans. Yksin pystyy kuuntelee musaa ja olla etupenkillä, mut äitin kans ei. Puhuttiin kävellessä kaupalle äitin kans peloista. Yritin hänelle sanoo, mut sivuutti heti sen muualle. Ei o helppoo kun takana oleva mies saa kohtauksen ja näen joka kerta sen silmissä, ku elvytettiin. Luulen ettei selviny. Ei ehkä kukaan ymmärrä. Toinen kerta ku yks nainen saa kohtauksen, äiti meni auttaa. Siitä asti olen va tarkkaillu ilmisii autos. Jokaisen hengenvedon. En o pystyny hoitajallekaan sanoo, olen selitelly kaikille liian täysinäisestä bussista.
Huomenna koetellaan taas. Palaveri onki klo 15. Tunti aikaisemmin pääsee koululaiset koulusta ja takasin tulles on työläiset. Tänäänki bussi oli suht täynnä ennen klo 16.

Sain eilen ompelua eteenpäin. Se tuntuu hyvältä. Olen niin pettynyt itseeni, jos en mitään saa tehtyä. En minä englannin kielisestä ohjeesta puoliakaan tainnut ymmärtää, mutta etenipä tuo kuitenkin.

Kävin äsken katsomassa eilistä ompelusta. Hyvältähän tuo näyttää. Voin sentään tämän verran kehua itseäni... 😳

Tuntuu hassulta valittaa, että väsyttää, kun ei suostu menemään enää nukkumaan, vaikka kello ei ole edes seitsemää aamulla. Ehkä tässä on vielä ihan pakko mennä pitkälleen. Alan voida huonosti. Menen nukkumaan.

Hei JP.
Touhukasta päivää😍

Kitos, Jaanas! 😍 Touhkkuus on ollut vähäistä; yritän koko ajan päästä ompelemaan... En onnistu. Laitoin pannnukakun uuniin ja pitää vahtia, ettei se pala.

Mies kävi töiden jälkeen mun luona. Haluaisin kai hänen luokseen. En kuitenkaan lähtenyt, kun halusin ommella... Nyt en tiedä... 😑❓

Ajattelin tehdä tehdä taas (= aloittaa) yhden käsilaukun. Kankaat on ja kaavat ja englanninkieliset ohjeet. Ohjeista en vain oikein saa selvää. En käynyt vielä leikkamaan kankaita. On ensin ymmärrettävä vähän enemmän, mitä pitäisi olla tekemässä; tai siis, miten olla tekemässä...

Huomennna mulla on yksi ryhmä, samoin torstaina. Torstaina on myös hoitajan tapaaminen. Ja perjantaina yksi kurssi. En tiedä, selviänkö? Alkaa jo pelottaa etukäteen.

Olen nyt selvinnyt useamman päivän ilman tai yhdellä Opamoxilla. Mulla on siitä kuitenkin jo uusi resepti kirjoitettuna. Haen lääkkeen piakkoin.

Perjantaina nyplään kurssilla. Alan kohta tai huomenna puolaamaan lankaa nypylöille. En halua käyttää kurssin aikaa siihen, minkä voin tehdä kotonakin. On taas niin pitkä aika siitä, kun olen viimeksi nyplännyt, että tulen tarvitsemaan aloitukseen apua. Ja siihenhän opettaja on olemassa. Pitää ottaa mukaan myös joku työ, minkä varmasti osaa jo, eli aion ottaa huivin neulottavaksi.

Otan nyt tavallista rauhoittavaa. Tuntuu siltä, että lääkettä tarvitsen... Olenko juonut kahvia liikaa?

Kaipa mulla masennus oireilee...

Soitin noihin molempiin. Pääivystyksestä oli enemmän apua. Iski aivan hirveä ahdistus. Meni onneksi ohi puolessa tunnissa. Otin tosin muutaman Opamoxin. Eli ei se sitten ollutkaan niin kauhea, kun meni ohi noin nopeasti.

Mulle sanotaaan, että pitäisi olla armollinen itseä kohtaan. Mutta miten? Kun mun pitäisi saada aikaiseksi niin paljon... Tai edes jotakin näkyvää joka päivä. Muuten se ei kelpaa. Muuten minä en kelpaa.

Eilen piirsin laukun kaavoja ja yritin vähän hahmottaa, miten laukku tehtäisiin. Näyttää kivalta! Ja siinä on kiva juju... Kun vain saisin aloitettua työn! Ensin leikata kankaat. Tukea ne, ja alkaa ommella. Ja tehdä tuo kaikki ompelu oikeassa järjestyksessä. Vetoketjun kiinnittäminen mietityttää. Tai oikeastaaan sen päälle tuleva lipare.

Heräsin kuuden aikoihin. Olen juonut kaksi muumi-mukillista kahvia ja huomaan, ettei ole enää syytä juoda lisää. Alkaa jo tuostakin tulla huono olo.

Haluaisin edelleeen satuttaa itseäni.

Eilen soitin päivystykseen ja sitten Kriisipuhelimeen. Päivystykseen soitaminen olisi muuten riittänyt, mutta kun mua alkoi ahdistaa niin voimakkaasti (ahdistuskohtaus), päätin soittaa vielä itselleni lisää puheseuraa. Sen aikana olo rauhoittui, ainakin melko pitkälti.

Tänään on viikon ja alkaneen vuoden ensimmäinen ryhmä. En tiedä, mitä siellä tällä kertaa tehdään. Toivottavasti jotain mielenkiintoista.

Miten ryhmä meni?

Ryhmä meni yllättävän hyvin. Ei juurikaan ahdistanut. Olin vähän aikaisemmin joutunut soittamaan yhden tärkeän puhelun, ja se sai aikaan ahdistusta. Otin silloin yhden Opamoxin ja päivälääkkeet. Niiden avulla kai ryhmäkin meni... 😐

Nyt oon kotona ja mies on täällä. Mun on ikävä ollut häntä.

Tuntuu hyvältä olla omassa kodissa.

Tapasin tänään hoitajani. Ei ollut hirveästi puhuttavaa. En tule jatkossa tapaamaan hoitajaa viikottain. Se tuntuu pelottavalta. Ahdistuin ja säikähdin, kun kuulin sen. Ryhmässä kävin, eikä oikeastaan ahdistanut. Olin tosin ottanut ennnakkoon Opamoxia.

Oon kotona, ja nyt mua paleltaa. Sellainen pieni, jäytävä ahdistus on koko ajan pinnassa ja pinnan alla.

Tässähän voisi kirjoittaa sekä masentuneiden ja ahdistuneiden ketjuun... ☹️

Heräsin tänään vasta puolli kuuden aikoihin aamusta. Nyt kuitenkin väsyttää vähän. Mietin vielä nukkumaan menoa. Luultavasti en mene. Mulla on tänään kurssi, jonne meneminen jännitää. Kurssi on käsityötä. Mitenkäs muuten...? 😉

Menen ainakin ensi yöksi miehen luo. Ehkä toiseksekin... Olen pakkaillut tavaroita, ettei menisi kauan aikaa, kun tulen käymään täällä hakemassa ne.

Pitäisi käydä joku lähipäivä kaupassa. Maito puuttuu. Riittävän kuuman kahvin pystyn juomaan ilman maitoa. No, nyt on juotu aamukahvit. Haluaisin ostaa taas lankaa ja aloittaa yhden uuden työn. Se olisi helppo. Vain isoäiden neliöitä. Ei tarvitsisi laskea mitään.

Halujaisin taas vahingoittaa itseäni. Sen tarve ei ole nyt mahdottoman suuri. Pystyn vielä olemaan tekemättä sitä, mutta mieli tekisi. Ja edelleen mieli tekisi mennä nukkumaan; en tiedä, pitäisikö mun kuunnella jälkimmäistä halua...?

Otin lääkkeet, ja menen nukkumaan puoleksi tunnniksi.

Nukkuminen kuulosti mustakin hyvältä idealta, toivottavasti sait unta 🙂

Keskiviikkona heräsin aikaisin (= normaaliin aikaan) töihin mutta sit tuli tehtyä niin täysi päivä (harmitti etten ollut enempää seurana) että eilen aamulla tyydyin vaan laittamaan hälytyksen pois päältä ja nukkumaan siihen asti kun nukuttaa. Teki kyllä hyvää. Tänään heräsin taas kellolla, joskin saatan jossakin vaiheessa tarvita päiväunet.

Hei, Soroppi. Nukuin viime yön ihan hyvin. Toissa yönä sain nukuttua hetken lisää. Olen nyt miehen luona, luultavasti huomiseen.

Join nyt aamuusta luultavasti yhden kupillisen kahvia liikaa; ahdistaa.

Mulla on ollut pakkasella liikkuessa rintakipua niin, että olen joutunut pysähtelemään hengittämään. Sitä tutkittin viikolla. Sydänperäistä se tuskin on. Nyt tutkitaan astman mahdollisuuutta.

Tämä on 3000. kirjoitus. Olen roikkunut näillä linjoilla jo useamman vuoden. En muista ulkoa, kuinka kauan. Olisi pitänyt katsoa ketjun alusta...

Olin miehen luona yötä, nyt kotona. Huomenna olisi tarkoitus pestä pyykkiä. En vain tiedä, miten pyykkituvalla on vapaita vuoroja. Enkä jaksa nyt lähteä tuohon pakkaseen katsomaan. Aamusta on tarkoitus herätä ajoissa. Kuunpimennys on kai kuuden jälkeen, ja sen haluaisin nähdä. Milläköhän suunnalla kuu on silloin?

Kohta menen käsitöiden pariin.

Olin kaksi yötä miehen luona. Se tuntui hyvältä. Perjantaina saunottiin, eilen käytiin kävelemässä ja tänään käytiin kaupoilla. Mä kaipaan miestä. Hän lähti yöksi kotiinsa. Yhdessä me ei mahduttaisi asumaan tavaroiden takia. Eikä varmaan osattaisi asuakaan niin tiiviisti. Rakastan häntä kuitenkin tosi paljon. Ikävä.