Sain eilen ahdistuskohtaksen kotona. Jouduin ottamaan siihen Opamoxia. Normaalit tarvittavat eivät siinä vaiheessa enää auttaneet. Valmistauduin jo tiskaamaan, mutta en sitten tehnytkään sitä. (Se on joskus auttanut ahdistukseen.) Nyt pitäisi hieman imuroida, että saisin tytölle patjan lattialle. Ompelin illalla jonkin aikaa ja sain valmistakin. Ompelin laukun. Se tuntui mukavalta. Muuten olo on nyt vähän huono; Niin fyysisesti kuin psyykkisestikin...

Etsin tuossa hetki sitten kankaita, joista voisin ommella lisää laukkuja.

Väsyttää.

JP

Ja samanlainen ahdistuskohtaus tänäänkin. Ei yhtä voimakas, lääkitsin ehkä itseäni nopeammin. Ei tästä tule mitään! ☹️

Väsyttää, ahdistaa ja masentaa... haluan pois.

Katsoin tämän kuun tarvitsemani lääkkeet ja niiden reseptit. Voin jättäät joitakin niistä ensi kuulle. Rahat vähissä. Tälle kuulle kun tuli kaikki sairaalalaskut. Ja vakuutus ja kallis puhelinlasku. (Puhelinlasku on tullut todennäköisesti Kriisipuhelimeen soittamisista, millä olen välttänyt todennäköisesti sairaalalaskuja...)

Tyttö on vielä täällä ja nukkuu. Itsekin nukuin pitkään. Näin paljon unia, joista en muista mitään. Kohta pitää käydä pukemaan. Mies tulee jossain vaiheessa. Mennään vielä tytön isoäidille, ennen kuin hän lähtee kotiinsa. Pitääkin katsoa, kulkevatko junat tänään. 😐

Pelkään ahdistusta. Olen joutunut ottamaan niihin nyt enemmän lääkkeitä kuin olisi sopivaa. Niillä olen selvinnyt olojen kanssa. Mutta kun ei Opamoxkaan auta heti, ei läheskään heti. Mielenterveyden päivystävästä numerosta en ole saanut ahdistukseeen juuri apua. Kehoituksia lähteä ulos kävelemään tai jotain muuta. Ja minä kun kaipaan puhumista. Vaikka ei kai se juuri auta muuten kuin antamalla lääkkeille aikaa vaikuttaa. Lääkkeet on se juttu, jonka varaan jättäydyn. Vaikken hoitotahojen mukaan saisi pitää ainoana.

Toivottavasti tämä päivä menee paremmin kuin pari edeltävää. Tytön lähtö tulee tuntumaan vaikealta.

Yksi askel valoon. Kun tänää tuli kaivattu aurinko esiin pilvikuorestaan niin kummasti se anti piristysruiskeen. Olen ollut kolmisen viikkoa veto pois kuin leikkiautosta mutta kumpa pystyisi ottamaan iloa niistä pienistä aiheista tai ilmiöistä joita me kohtaamme.

Tähän liittyy vielä se, että yön ahdistukset olivat pois ja listäksi olen pyrkinyt tekemään Oiva Mieli-sivuston harjoituksia. Voidaan hyvällä syyllä kysyä ovatko ne osaltaan auttaneet mutta ei niistä haittaa taatusti ole.

Tyttö lähti, ja mun on tosi hankala olla. Aina nämä erotilanteet tuntuvat vaikeilta. Varsinkin, kun se on tyttö, joka lähtee. Muut ihmiset eivät merkitse mulle niin paljon. Tai se, että itse lähtisin. Siinä koen sitten ehkä syyllisyyttä. Ehkä tuon hänen lähtemisensä tulkitsen hylkäämisenä. En tiedä, mitä tekisin. Haluan kovasti vahingoittaa itseäni, tai jotain vastaavaa. En kestä tätä oloa! Melkein itken, mutta en kuitenkaan.

Pakkanen paukkuu 16 astetta. Sisällä on lämmin ainakin lämpömittareiden perusteella, mutta mua palelee, vaikka puen lämmintä päälle enemmän...

Tuntuu, että vointi huononee koko ajan. Olen kohta valmis lähes mihin vain.

Aikakuluu, hyvä kun sun olosi on helpottanut. Mä luulen, ettei mua nyt noi Oivamielen tai Mielenterveystalon harjoitteet auta. Joskus olen niistä kyllä hyötynyt. (Mutta niitä en ole valmis edes yrittämään.)

Hei JP.
Onko löytynyt helpotusta oloihin? Minua kiinnostaa tunneelämän muodostuminen pysyväksi olotilaksi ja sen jatkuminen edelleen, ajan kanssa.😠 😍

Hei, Jaanas... Olo on nyt aamusta parempi kuin eilen illalla. Tytöltäkin sain illalla viestin. Nukuin yön vähän katkonaisesti. Mutta odotan sitä, että näemme miehen kanssa aamupäivästä.

Haluaisin tilata yhden ompelujutun, mutta nyt ei tässä kuussa taida olla siihen varaa...

JP

En saa mitään tehtyy. Itken kun kirjoitin tänne äsken. Osus kirjoitukseni sinne syvälle. Näin mä tyttöö tänään. Sain pienen halin. Pitäis sille hoitajallekkin laittaa viestiä. Jos teen sen seuraavaksi.

Tsemppiä oloosi JP ☺️❤️

Mä turvauduin kans toissayönä Oxamininiin kun en saanut unta ja tarpeeksi pitkään valvottuani aloin ahdistella siitä miten selviäisin seuraavasta päivästä. Poikaystävä ehdotti että ottaisin seuraavan päivän sairaslomaa ja se laukaisi paniikin. Meni kuitenkin ohi, ja hyvä niin.

Hei, Saloka ja Soroppi. Tänään meni taas ahdistukseen pari ylimääräistä Opamoxia. Illasta oli paha ahdistskohtaus. Ei meinannut talttua milloinkaan. Mulla ei ole mahdollisuutta käyttää lääkkeitä noin paljon.

Päätäkin särkee, siihen on mennyt Buranaa.

Keksiikö joku jotain keinoa?

Villi ehdotus, ootko koittanu lämmintä suihkuu? Tyttöni majailee siellä, jos on huono olla tai kipuja. Lämmin vesi kuulemma rauhottaa.

Lämmin tekee hyvää. En vain haluaisi kastua.

Ompelin tuossa illalla. Sujui keskinkertaisesti... Nyt otin pari lasillista viiniä. Haluaisin juoda itseni tajuttomaksi. Mutta kun sain tuo viinin mieheltä joululahjaksi, en juo sitä kokonaan. Toivon miehenkin ottavaan siitä jonkin lasilllisen. Tahdon nukkumaan. En ole vielä ottanut iltalääkkeitä. Muuta kuin Opamoxin aiemmin, kun alkoi ahdistaa, ja pelkäsin voinnin menevän ahdistuskohtaukseksi. Kohta voisin ottaa loputkin lääkkeet. Nukkumaan pääsisin jo ilman niitäkin. Väsyttää sen verran.

Päivällä ahdisti, ja tuntui silloinkin, että menee ahdistuskohtauksen puolelle. Ja oikeastaan menikin. Olin ottanut kuitenkin jo aiemmin Opamoxia ja muita tarvittavia rauhoittavia, ja sen jälkeen välillä puhuin itselleni, että olo menee kyllä ohi; olinhan ottanut jo lääkkeet. Ja jossain vaiheessa huomasin, että ahdistus oli poissa. Mikä ihana tunne se onkaan!

Tytön käynti oli hyvää tekevä. Näen häntä kuun loppupuolella. Junaliput pitää muistaa ostaa.

Alan olla väsynyt. Silti haluisin vain valvoa. Psyykkinen vointi huononee. Haluan pahaa itselleni. On kai ihan pakko mennä vaihtamaan yöasu. Ja mennä sänkyyn. Muuten vointini huononee liikaa.

☹️

Heräsin ajoissa. En ole kuitenkaan saanut mitään tehdyksi. Tunnen itseni turhaksi ja tarpeettomaksi. En ole edes mennyt tekemään käsitöitä. Pitäisi vähintään niitä saada eteenpäin. Ja kun niitä käsitöitä on paljon. Valinnanvaraa riittäisi...

Odottelen miestä tulevaksi.

Jos sitten saisin jotain aikaiseksi.

Ompelin eilen ja tänään, ja sain valmistakin aikaiseksi. 🙂 Kuulostelen nyt, tuleeko ahdistus tänä iltana. Eilen tuli vähän ennen nukkumaan käyntiä, ja se pelotti: saanko nukahdettua ja nukuttua koko yönä? Otin Opamoxin ja unilääkkeet. Ne yhdessä rauhoittivat olon. Nukuin ihan hyvin, mutta aamusta näin jotain ahdistavaa unta ja heräsin hikisenä.

Ajattelin tänä iltana vielä tehdä käsitöitä, jos vain ehdin. Illalla saan valvoa niin pitkään kuin haluan ja jaksan. Aamusta ei ole touhuttavaa tai mitään muutakaan. Pyykkitupa on vasta päivemmällä.

Eli voi kai sanoa, että voin nyt ihan kohtalaisesti.