Tääl on pimeää

Tääl on pimeää

Käyttäjä Jardin Prive aloittanut aikaan 11.05.2014 klo 21:26 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 11.05.2014 klo 21:26

Mun elämässä on synkkä kausi. Taas kerran ja ollut jo pitkään. Vahingoitan itseäni. Mietin kuolemaa. Haluaisin pois. Ihan oikeasti kuolla vain pois. Masennus on aika kova, enkä sen usko muuksi muuttuvan. Haluaisin huutaa. Ja pyytää apua. – Mutta korrekti kun olen, niin pysyn hiljaa. Pitäisikö hakeutua sairaalaan?!

Käyttäjä kirjoittanut 28.12.2018 klo 21:24

Hei JP.
Risteily meni hyvin. Ja pääsin jo turvallisesti kotiin autolla. 😍 Kävimme vanhassa kaupungissa ja ostoksilla, ostin pipon.😍

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 29.12.2018 klo 10:36

Kiva, kun risteily oli mukava!

Me käytiin miäehen kanssa jo kaupoilla. Nyt istutaan kotosalla. En odota päivältä paljoa. Jos saisin tehtyä käsitöitä. Edes vähän. Väsyttää, kun nousin niin aikaisin.

Tuntuu, etten selviä. Olen huono ja tosi kelvoton.

Käyttäjä September kirjoittanut 29.12.2018 klo 11:30

Hei JP.

Osaan hyvin samaistua vihan tunteisiisi. Sinulla on ollut rankka lapsuus. Minulla ei ollut lapsuudessa fyysistä uhkaa, mutta henkisesti minua riepoteltiin. Olen sen takia täynnä vihaa ja katkeruutta läheisimpiä kohtaan. Niitä asioita on vaikea sanoittaa, vaikka juuri ne asiat olisivat tärkeä muuttaa lauseiksi, jotta niitä pystyy käsitellä.

Tsemppiä sinulle vuoden viimeisiin päiviin ☺️❤️

Käyttäjä saloka kirjoittanut 29.12.2018 klo 15:37

Tuntuu et mua käytetään hyväksi koko ajan. Enkä tiä miten pääsen siitä eroon. Jos sanon ei, sitä ei kunnioiteta. Niin ku ei mua ihmisenä. Pelkään että meen loppuun taas tätä tahtiin.

Sain mä siivottuu yksin tämän kodin. Sellai että musta näyttää ihan ok:lta, mut muiden mielestä tä on vielä kamalan sekainen.

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 29.12.2018 klo 15:51

September kirjoitti 29.12.2018 11:30

Hei JP.

Osaan hyvin samaistua vihan tunteisiisi. Sinulla on ollut rankka lapsuus. Minulla ei ollut lapsuudessa fyysistä uhkaa, mutta henkisesti minua riepoteltiin. Olen sen takia täynnä vihaa ja katkeruutta läheisimpiä kohtaan. Niitä asioita on vaikea sanoittaa, vaikka juuri ne asiat olisivat tärkeä muuttaa lauseiksi, jotta niitä pystyy käsitellä.

Tsemppiä sinulle vuoden viimeisiin päiviin ☺️❤️

Hei, September! 😍 Olen pitkään terapioissa keskittynyt omiin vääriin tekoihini. Kuten ex-puolisoni jättämiseen ja hylkkäämiseen. Ja tuntenut teoistani suurta syyllisyyttä. Nyt tunnen vihaa muita kohtaan. Onko se hyvä vai huono? 😑❓ Tunnen valtavasti syyllisyyttä myös tästä asiasta, vihasta. Mun pitäisi antaa anteeksi ja elää sovussa. Pitäisi olla tasainen ja armollinen ja rauhallinen aikuinen. Mutta en sitä ole. Eli olen siis huono ja kelvoton. Minä taitaisin nyt olla sen tarpeessa, että olisi aika ja paikka ja ihminen, jonka kanssa voisin sanoittaa oloani. Ja ilman anteeksiantamisen vaadetta!

Jos asioiden käsittelyn tarkoitus on antaa anteeksi, siitä tulee ainakin minulle vaatimus. Ja syyllisyys, kun siihen en pysty enkä halua pystyä. Ehkä joskus... mutta sekin tuntuu nyt vaatimukselta. En halua siihenkään suostua... ☹️

Voimia sinullekin vuoden viimeisiin päiviin! Odotan tytön tuloa käymään! Hän ei vaadi multa mitään. Tosin vaatimus voi olla se, etten ole esim voinut hakeutua sairaalaan, kun hän on ollut mulla, mutta ehkä se vaatimus on enemmän lähtenyt minusta itsestäni. Sen ymmärrän. Kun viimeksi olin sairaalassa, kävin tapaamassa häntä kesken hoidon. Ja se tuntui hyvältä ja sujui hyvin, koska silloin jo voin paremmin.

Älä vaadi itseltäsi liikaa!

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 29.12.2018 klo 17:10

saloka kirjoitti 29.12.2018 15:37

Tuntuu et mua käytetään hyväksi koko ajan. Enkä tiä miten pääsen siitä eroon. Jos sanon ei, sitä ei kunnioiteta. Niin ku ei mua ihmisenä. Pelkään että meen loppuun taas tätä tahtiin.

Sain mä siivottuu yksin tämän kodin. Sellai että musta näyttää ihan ok:lta, mut muiden mielestä tä on vielä kamalan sekainen.

Osunko pahasti harhaan, jos oletan hyväksikäyttäjiksesi äitiäsi ja siskoasi? Oliko se tämä kuluva viikonloppu, kun he vetäytyivät mökille ja sinä jäit - taas -isäsi hoitajaksi?

Mitä tapahtuisi, jos luovuttaisit ja sanoisit: "Ei!" Et menisi. Et tekisi. Et kokisi syyllisyyttä.

Onnittelut kodin siivoamisesta. Mun pitäisi saada siivottua yksi huone, kun tyttö on tulossa käymään. Saisin hänelle pedin lattialle. Minulle on suuri asia, kun hän tulee yhdeksi yöksi... Ensimmäistä kertaa yli puoleen vuoteen. Muutakin olisi hyvä saada setvityä, mutta ei sen ole niin väliä...

Käyttäjä saloka kirjoittanut 29.12.2018 klo 21:58

Osuit oikeaan, mut ei se yksi yö ollu sellai paha. Multa odotetaan vaa mahottomuuksia. En pysty sanoo selvemmin ei:tä. Isä on liian rakas. Pelkkä ajatus saa nytki palan kurkkuun. Mä teen kai tätä niin kauan ku muistan minne mennä. Sit ku jalat ei enää kanna.
Tänään soitin 16 aikaa, ei vastannu. Alko mun silmis pyörii kaikkee kauhukuvii. Soitin klo 17 aikoihin eikä silloinkaan vastausta. Pelko syveni. Päätin et kokeilen klo 18 aikoihin ja jollei vastaa, ni mun on pakko lähtee sinne ja pelätä. Onneks vastasi.
Äiti ja siskoni ei tiä mikä taakka mulla on hartioilla. Et mitä se tekee mulle jos joudun joka päivä menee tai soittelee 1-2 h välein.
Anteeksi et kirjoitan sulle. Omassa saan varmaan lokaa niskaan, jos sanoisin.

Kivaa et näätte tytön kanssa. Toivon että se saa sinut iloiseksi ja vähän lisää elämänhalua.
Mä en tiä koska näen tytön. Hänen pitäis tulla mun puhelinta kattoo ku en voi mms-viestejä lähettää enkä ottaa vastaan. Mut ehkä meen aamupäivällä vanhemmille ja äitin kans katotaan netistä jotain asetuksia puhelimeen.

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 30.12.2018 klo 09:11

Illalla oli vaikea olo. Soitin Kriisipuhelimeen, ja sain jutella aivan ihanan päivystäjän kanssa.

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 30.12.2018 klo 09:25

Saloka, mikset saisi kirjoittaa minun ketjuuni?! Mun äitini on vielä sen verran hyvässä kunnossa, ettei hänestä tarvitse olla noin huolissaan, mutta miehen isän kanssa on sovittu, että hän soittaa miehelleni, kun hän menee saunaan ja tulee sieltä pois. Ja molemmilla muisti toimii vielä ihan hyvin.

Vähän vielä väsyttää...

Käyttäjä saloka kirjoittanut 30.12.2018 klo 17:45

Mun isällä on loppu vaiheen alzhaimer. Lähimuisti menny ja osa muukin. Lääkkeen avulla muistaa, jotain. Mutta pärjää yksinään, kun häntä vahtii. Joko etänä tai sit käy siellä.

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 30.12.2018 klo 20:36

Mies oli mun luona iltapäivän kylässä, ja pitkälti illankin. Nyt ahdistaa. Puhuin sukulaisen kanssa puhelimessa. Ei tehnyt hyvää. Miten voisin suojella itseäni asioilta, joita en halua tehdä tai kokea? Jotka eivät ole mulle hyväksi...

Saloka, onko mitään arviota, kuinka kauan isäsi pystyy vielä asumaan kotona?

Hyvää Uuden Vuoden aattoa kaikille!

JP

Käyttäjä saloka kirjoittanut 30.12.2018 klo 22:07

Ei ole arviota annettu. Aina lääkäri on pistämäs hoitoon jo, mut äiti kieltää. Niin kauan ku pärjää kotona. Hän pukee ja syö ite sentään.

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 31.12.2018 klo 07:50

Se on nyt uuden vuoden aatto. Ei tunnu miltään. Uusi kalenteri on. Ja tiedän, että tyttö tulee vuoden vaihteen jälkeen. Mutta entä sitten? 😐 Raketteja. Ja muuta...? Kun ei ole edes mitään millä vetää pää täyteen...

Pelkään vähän alkoholisoituvani. Siihen on sukurasitetta, jos niin voi sanoa. Siksikin haluaisin olla välillä ihan ilman alkoholia. Eilen join lasillisen viiniä, kun tein keittoa, johon sitä tuli. Tyttö ei tietääkseni käytä alkoholia, joten en ota minäkään hänen täällä ollessaan, edes ruoan kanssa. Mulla on vielä joululahjaksi mieheltä saatu pullo viiniä. Haluan juoda sitä joskus niin, että hänkin voi ottaa. Hän ei mielellään aja seuraavana päivänä, jos on illalla ottanut edes vähäisen.

En juonut yli puoleen vuoteen, mutta nyt joulun aikaan, on tullut otettua jonkin verran. Ei kohtuuttoman paljon, mutta joku lasillinen silloin tällöin...

Kävin pyykkituvalla katsomassa, josko siellä olisi nyt ollut vapaata, mutta oli joku muukin ajatellut samoin. Koneet olivat käytössä. Menen sinne uudelleen tunnin kuluttua. Varasin siitä eteenpäin koneet pariksi tunniksi. On vajaan kahden viikon pyykit pestävinä.

Nyt kun on aamu, tuntuu vointi ihan hyvältä. Mutta tiedän, mitä ilta tuo tullessaan. Voi tietenkin olla, että kun olen illan ja yön miehen seurassa, ei olo menisi niin huonoksi. Kiitän edelleen sitä toissaillan Kriisipuhelimen päivystäjää, jonka kanssa keskustelu helpotti oloa niin paljon. En ottanut lääkkeitä liikaa. Tai tehnyt mitään muutakaan itselleni.

Olen riskeerannut elämääni paljon. Pelannut sattumalla. Vaikka mulla ei ole oikeastaan ollut yhtään selkeää yksittäistä itsemurhayritystä, on niitä tilaisuuksia, jolloin olisin oikeasti voinut kuolla, ollut paljon. Jos... niin...

Käyttäjä kirjoittanut 31.12.2018 klo 09:23

Hei JP.
Hyvää uutta vuotta kaikille kiinnostuneille. ☺️❤️☺️
Minä vietän uutta vuotta ystävieni kanssa.☺️❤️☺️
Tuli tossa mieleeni että kuin minä alkoholisoiduin ei kyse ollut määrästä vaan tavasta juoda tunteisiini.☺️❤️☺️
Vielä huomaan välillä kissani ihmettelevän minua, ja mieleeni tulee että oliko ne kissani mielestä hänen ongelmansa, joihin reagoin kumoamalla ne kurkustani alas.☺️❤️☺️

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 01.01.2019 klo 11:02

Hei, Jaanas. Hyvää uutta vuotta sinullekin!😍

Oltiin miehen kanssa katsomassa tutun pihalla raketteja. Aika kivaa, mutta kylmää. Varmaan rannikolla oli kylmempää... Kiva kun tänään ei ole kiirettä minnekkään.

Olen neuloskellut. Tuntuu hyvältä. Ollaan miehen luona.

Hyvää uutta vuotta kaikille. Parempaa sellaista!