Täällä kans yks henkisesti uupunut. Lomasta ei tietoakaan. Pakko painaa ja tehä, kun muista ei saa apua. Nyt ajattelin loppu illan istuu täs tuolilla ja kattoo kohta peliä. Sitten meen nukkumaan...

Rauhallista joulumieltä.

Hei, Saloka! 😍

Sukulaisia oli sukulaisissa kyläilemässä. Siinä se päivä melkein menikin. Mutta oli hyvä nähdä heitä. Sain vain loppupuolella ahdistuskohtauksen, joka uusi vielä vähän myöhemmin, vieraiden lähdettyä. Olin unohtanut ottaa päivälääkkeet.

Sairaalassa olessa mua ei ahdistanut päivällä. Nyt kun olen toisinaan vähentänyt päivä-Opamoxia, on alkanut oireilua taas tulla.

Leivoin yhden paketillisen piparkakkuja. Tein niitä koristeiksi ja söin osan. Vähän jäi vielä tuoksua antamaan ja mutusteltavaksi.

Kello on puoli yksitoista. Alan väsymään. Masentaa. Mietin taas vähän kuolemaa. Elämällä ei tunnu olevan merkitystä. Riittääkö syyksi se, että aiheuttaisi omalla kuolemallaan kipua toisille? Tuntuu, etteivät toiset merkitse mulle mitään. Miksi siis merkitsisin muillekaan minäkään? Vai olenko niin helvetin sairas, ettei milllään/kenelläkään ole minulle mitään merkitystä???!

Jotain joulusta tavoittelen. Laitan vähän koristeita. Liinoja, joita olen aiemmin itse tehnyt. Kynttilöitä. Kaipaan miehen kainaloon. Jouluaaton olemme mun luona. Tai siis illan, kun ollaan sukulaisista selvitty. Ja samalla haluaisin olla täysin yksin.

Nyt haluaisin vetää pään täyteen alkoholia. En halua vain luovuttaa. Haluan kuolla!

Heräsin aikaisin siihen nähden monelta menin nukkumaan. On edelleen hankala olla. En tiedä, mitä tekisin. Kodin siivous ja järjestely olisi ajankohtaista. Yritän imuroida, tiskata ja siivota tavarakasat sohvalta ja sängyltä. Se saa riittää. Ja riittääkin. Tiskiä on taas paljon...

Yritän toivottaa teille jotain jouluista. Joulussa voi olla hyvä juttuja. Mutta sekin menee aikanaan ohi..

Hyvää neljättä adventisunnuntaita!

JP

Noustiin miehen kanssa ajoissa. Kohta mennään saunaan. Mies on lämmittänyt sen. Ajattelin aiemmin, etten sinne aattona halua, mutta nyt se tuntuu ihan hyvältä.

Söin aamupalaksi kaupan riisipuuroa.

Sain eilen siivottua kohtuullisesti. Imuroin, tiskasin, pyyhin keittiön tasot... Olin laittanut ilmanoton makuuhuoneesta kiinni, kun tuntui, että se viilensi huonetta liikaa ja aiheutti vetoa. Avasin räppänän eilen, kun tiesin, etten olisi kotona. En tiedä varmasti, suljenko ilmanoton taas tänään, kun mennään miehen kanssa mun luo.

Mulla on aamuisin tapana lukea uutiset sekä YLen että Hesarin sivuilta. Haluan tietää uusimmat tapahtumat.

Mutta nyt riittää kirjoittamiset tältä aamulta... kohta - ihan pian - pääsemme saunaan... Hyvää aattoaamua ja koko joulun aikaa!
🌻🙂🌻

Hei JP, miten jouluaattosi meni? Jätitkö haudoilla käymisen väliin? Jaksoitko olla illalla sukulaisten luona?

Kuulostaa hankalalta että joudut miettimään isäsi haudan kohdalla kävisitkö vai etkö. Hän teki niin väärin sinua ja äitiäsi kohtaan ja vahingoitti teitä niin pahasti, ettei kukaan varmasti syytä sinua vaikka et kävisikään. Mutta jos tuntuu pahalta jättää käymättä, ehkä sekään ei ole maailman loppu. Ehkä voit antaa edes osittain anteeksi (jos tuntuu siltä!) vaikka et hyväksyisikään mitään mitä hän teki tai oli, ainakin nyt kun hän ei pysty vahingoittamaan sinua enempää (vaikka arpia toki kannatkin). Joka tapauksessa, ymmärrän että asiaan liittyy hankalia ja kipeitä tunteita.

Tässä sinulle jouluinen halaus! ☺️❤️☺️ Toivon sinulle pehmeää pehmeää lumisadetta johon voit kääriytyä, ja kivoja hetkiä käsitöiden parissa sitten kun tuntuu siltä.

Hei, Soroppi! Hyvää joulupäivää sinulle!

En käynyt lainkaan haudoilla. Kaikkien sukulaisten elämä tuntuu niin kipeältä. Sukulaisissa olin kuitenkin illalla miehen kanssa. Jälleen normaali kireys. Äiti äksyilli. Ja kyllä mullakin kiristyi hermot, mikä näkyi. Kaikilla hirveä kiire saada syödyksi. Ei mitään halua seurustella muiden kanssa. Minä santsailin omia ruokiani, kun muut olivat jo poissa pöydästä...

Lämpöä, aikaa ja välittämistä kaipaan ex-puolisoni perheestä.

Olen neulonut pienet sukat tuttavaperheen vauvalle. Ja äsken aloitin tehdä heille kortia. En jaksa tehdä sitä nyt loppuun. Teen sitä vähä, vähältä.

En tiedä, mikä mua nyt juuri vaivaa. Tekisi kuitenkin mieli tehdä itselle pahaa. Onneksi tyttö ei ole nyt täällä! Saan ajatella vain itseäni. Ja mieskin on kotonaan. Saan olla yksin kotona oman pahan oloni kanssa. Vain minä, minä ja minä! 😠

Hei JP.
Hyvää joulupäivää. Olen istuskellut kotona, yksikseni tämän päivän. 😍
Huomenna menen hautuumaalle, pitää viedä kynttilä vanhempieni haudalle.😍
Hyvää jatkoa.😍
Oletko nyt onnellinen, kuin tapaat miestäsi useammin?☺️❤️☺️

Hei, Jaanas! ☺️❤️☺️ Miltä yksikseen vietetty jolupäivä on tuntunut? Mä olin miehen kanssa iltapäivään. Aamulla nukuttiin kahdeksaan/yhdeksään. Oltiin aatto mun luona.

Kyllä se on mukavaa olla toisen kanssa ja nähdä useammin. Tosin välillä kaipaisin ihan omaa aikaa... Tunnen siitä kuitenkin syyllisyyttä. Ajattelen, että pitäisi koko ajan olla toisen seurassa. Tänään tulin kuitenkin sukuloinnin päätteeeksi omaan kotiini ihan yksikseni olemaan.

Tyttökin on kuulemma tuttavien luona käymässä.

Miltä sinusta tuntuu käydä haudoilla? Minä jätin sen tradition väliin tältä vuodelta.

Mua pelottaa. Tuntuu, että voin liian huonosti.

Vointi heiluu... Nyt alkaa olla jo jonkin verran huono olo.

Mulla on monta projektia koko ajan tehtävänä yhtäaikaa. Haluaisin päästä käymään yhdessä käsityöliikkeessä. En tiedä, milloin se toteutuu. Veli pitäisi saada käymään täällä. Saisi porata muutaman reiän seiniin, että voisin laittaa joitain juttuja tänne.

Huomenna tapaan hoitajani. En tiedä, milloin olisi tarve mennä käymäään sairaalassa. En kuitenkaan voi niin huonosti.

Tyttö tulee käymään alkuvuodesta. On yhden yön mun luona. On saatava jonnekin huoneeseen tilaa lattialle, että saan yöksi patjan hänelle.

Mietin jonkun käsityölehden tilaamista. Saisi ainakin irtonumeroihin verrattuna halvalla... Ja vielä kotiin kuljetettuna. Yksi vaatetuslehti mulle jo tulee. Myös se pitäisi aika pian päättää, mille työväenopiston kursseille menen. Että ehtisin perua ne, jotka päätän jättää pois. Vielä en tuotakaan tiedä.

Siedettävää Tapaninpäivää!

JP

Nousin tänään ennen kuutta. Ei mulla olisi ollut mihinkään kiire, mutta kun ei herättyä nukuttanut, jäin valveille.

Eilen illalla ompelin jonkin aikaa. Nyt kun on ollut ompelusta taukoa pari, kolme kuukautta, en osannut käyttää ompelukonettani. Sain kuitenkin pienen työn valmiiksi. Olen siihen tyytyväinen. Tuli aika kiva...

Tapaan iltapäivällä hoitajan.

On aamu. Kello ei ole kahdeksaakaan. Mun oloni on vielä ihan hyvä. Mutta jo nyt, kun mietin tuota, alkaa olo huononemaan. En saisi laisinkaan miettiä, miltä musta tuntuu. Ja vielä, kun tiedän voinnin todennäköisesti huononevan iltaa kohti.

Kuitenkin: Hyvää joulun jälkeistä päivää.

Nukuin tunnin päikkärit tuossa illalla. Jouduin ottamaan iltapäivällä Opamoxia enemmän, kun ahdisti niin. Paniikissa en pelkää fyysistä kuolemaa. Ennemminkin psyykkistä, jonka miellän hajoamiseksi, psykoosiin joutumiseksi. Sanoin tuon tänään hoitajalle. Hän kysyi, onko niin joskus käynyt. En tiedä. Ehkä.

Nyt en näe hoitajaa pariin viikkooon. En tiedä, miten selviän tuosta ajasta. Ja silloinkin vain lyhyesti. Kolmen viikon päästä pidempi aika. Ei onnistu. Ainakin nyt tuntuu siltä. Aivan kuin minut hylättäisiin... Jätettäisiin yksin. En uskalla enää luottaa.

Muutenkin tänään hoitajan luona en osannut vastata hänen kysymyksiinsä. Pää oli tyhjä. Tunsin itseni aivan tampioksi. Ainut, minkä osasin sanoa, oli tuo hajoamisen ajatus.

Hän yritti puhua vaativuudesta ja itsemyötätunnosta. Myötätunnon koen heikkoutena ja luovuttamisena. Sitä oli myös se, etten käynyt haudoilla tänä vuonna. Olen itsekeskeinen paska. Vihaan itseänsi. Vihaan äitiäni. Kuollutta isääni. Kaikkia ihmisiä, jotka ovat heidät kasvattaneet. Miksi helvetissä äitini ei suojellut mua lapsena. Olisi lähtenyt pois väkivaltaisen juopon miehensä luota. Sain liian monta kertaa pelätä isän hakatessa äitiäni. Kun yksikin kerta olisi ollut liikaa! Miten isä yritti kerran ajaa äidin ajaman jollan hajalle mökillä oltaessa. Miten olen joutunut pelkäämään. Nyt nuo pelot ovat liian totta. Tuntuu, etten saa ilmaa, en jaksa hengittää.

Ehkä mun on turhakin käydä hoitajan luona, kun en osaa enää edes puhua! ☹️

Hei JP.
Lähden kohta Tallinnan risteilylle. Luvassa päivä ystävien seurassa laivalla. Käymme myös maissa. 😍☺️❤️☺️

Olet kokenut kamalia, mutta isäsi ei pysty satuttamaan enää äitiäsi eikä äitisi pysty enää pettämään sinua. Nuo pelon ja vihan tunteet pysyvät vierainasi varmaan vielä jonkin aikaa, mutta sen ei tarvitse olla enää akuuttia. Voiko niiden antaa kyläillä luonasi silloin kun ne ovat, ja avata niille ulko-ovi sitten kun ne ovat lähdössä?

Olen kyllä samaa mieltä hoitajasi kanssa siitä että itsemyötätunnolla ja lempeydellä olisi sinulle paljon annettavaa. Ainakin minua ne ovat auttaneet paljon, enkä koe että olisin sen takia heikompi tai huonompi.

soroppi kirjoitti 28.12.2018 9:56

Olet kokenut kamalia, mutta isäsi ei pysty satuttamaan enää äitiäsi eikä äitisi pysty enää pettämään sinua. Nuo pelon ja vihan tunteet pysyvät vierainasi varmaan vielä jonkin aikaa, mutta sen ei tarvitse olla enää akuuttia. Voiko niiden antaa kyläillä luonasi silloin kun ne ovat, ja avata niille ulko-ovi sitten kun ne ovat lähdössä?

Olen kyllä samaa mieltä hoitajasi kanssa siitä että itsemyötätunnolla ja lempeydellä olisi sinulle paljon annettavaa. Ainakin minua ne ovat auttaneet paljon, enkä koe että olisin sen takia heikompi tai huonompi.

Kerro sitten, Jaanas, miten risteily meni... 😍

Soroppi, tuntuu siltä, etten selviä elämässä. Olen vain katkera. Ja pidän sitä erittäin pahana.