Nyt illasta ei ole niin kaoottinen olo kuin aamulla, päivällä ja alkuillasta. Ehkä se, että sain jaettua parin viikon lääkkkeet helpotti. Siinä oli tekemistä, mutta nyt se on valmis. En aio enää pakata tänään enempää. Huomenna on vielä joitain tunteja aikaa pakata ennen kuin lähden reissuun avaimia hakemaan.

Tyttöä yritin tavoitella, mutten saanut häntä kiinni. Ehkä hän soittaa huomenna. Unohdin ihan kokonaan sen, että olin pyytänyt häntä käymään täällä ennen muuttoa. Näkisi asunnon, jossa hän on viikoittain asunut joidenkin vuosien ajan. Minun on ikävä häntä. Muutan kauemmas hänestä. Toivottavsti hänellä menee kaikki hyvin!

Nyt alkaa olla aika mennnnä nukkumaan... 😴

Tuntuu, että sain eilen jotain aikaiseksi. On täällä silti vielä pakattavaa. Oli pitkästä aikaa ilta, ettei tarvinnut soittaa apua ja tukea mistään. Tosin tein sen kyllä jo iltapäivällä... Tyttöä tavoittelin eilen. Sain viestin yöllä. Josko soittaisi tänään?

Vielä nukuttaa vähän. Mutta kello herätti kahdeksalta ottamaan lääkkeet.

Hyvät päivät kaikille! 🙂

Kiitos, Soroppi! Samaa toivon minä, että saan takuun kokonaan takaisin. Tarvitsen sen uuten muuttoon...

Oletko jo palannut Suomeen? Miltä reissussa olo on tuntunut?

Hyvää viikonloppua sinulle!😍

Kiitos JP ☺️❤️☺️
Olen vielä tien päällä, mutta huomenna siirryn jo lähemmäs kotiseutuja (menen poikaystävälle loppuviikoksi). Tänä iltana pitäisi vielä pakata matkalaukku - mutta näin päin se on helpompaa, kun ei tarvitse valita mitä ottaa mukaan. Kaikki omat tavarat vaan laukkuun, samalla kun siistin huoneen jäljiltäni. Leivoin pullaa niille työkavereille, joihin en oikeastaan yhtään tutustunut, ehkä kiitokseksi, ehkä anteeksipyynnöksi. Voimaista rasvaa vaan oli vähänlaisesti joten korvasin sen taikinassa öljyllä, enkä laittanut sitä tarpeeksi. Tuli sitten vähän kuivakansorttinen lahjus. Mutta kiva kuitenkin viedä jotakin, aamulla ennen kuin aloitan lähemmäs 30 tunnin istumisurakan. 🙂 Pitää varmaan ostaa matkalta lisää lukemista, romaanista ei ole enää jäljellä kuin reilu sata sivua, se ei riitä perille asti vaikka onnistuisinkin nukkumaan pisimmät etapit.

Tsemppiä muuttoon ja muihin puuhiin! Joko siellä on (ollut) lumista, vai onko sulanut pois?

Hei, Soroppi! 😍 Olen päässyt uuteen kotiin. Tavaroita on vielä paljon purkamatta. Olen nyt ensimmäisen yön yksin muuton jälkeen. Pari yötä nukuin miehen luona ja eilisen yön olimme minun luona, mutta nyt mies lähti kotiinsa. Vähän pelottaa.

Oikeastaan aika paljonkin...

Vielä paljon tavaroita purkamatta. Ja purettuja paljon väärillä paikoilla.

Tulevan yön olen taas yksin kotona. Pakko tähän on tottua! Selvisinhän viime yöstäkin. Mutta nyt tuntuu jo pahalta!

Tyttöä on ikävä!

Haluaisin satuttaa itseäni. En tiedä, teenkö sitä... Se helpottaisi niin kovasti oloa!

---

Naarmutin ihoa vähän. En saanut sellaisia jälkiä, mitä halusin. Nyt on edelleen paha olla. En tiedä, mitä tehdä. Tuntuu, etten selviä tästä kaikesta! Haluan takaisin vanhalle paikkakunnalle! En halua elää. Olla hengissä. On liian paha olla. Haluaisin hakeutua sairaalaan. Päästä puhumaan jonkun kanssa. Ammattilaisen kanssa.

Soitan ehkä jossain välissä Kriisipuhelimeen...

😯🗯️

Hei JP.

Soititko kriisipuhelimeen? Saitko apua? Menikö olotila ohi? Älä satuta itseäsi.

Mullakin on vähän ikävä lapsia, mutta tulevat tällä viikolla taas joku päivä tänne osastolle. Ja pääsen ehkä isänpäivänä pariksi tunniksi kotiin. Eivät päästä pidemmäksi itsetuhoisuuden takia.

September kirjoitti 7.11.2018 8:58

Hei JP.

Soititko kriisipuhelimeen? Saitko apua? Menikö olotila ohi? Älä satuta itseäsi.

Mullakin on vähän ikävä lapsia, mutta tulevat tällä viikolla taas joku päivä tänne osastolle. Ja pääsen ehkä isänpäivänä pariksi tunniksi kotiin. Eivät päästä pidemmäksi itsetuhoisuuden takia.

Hei, September! 😍 Soitin illalla kriisipuhelimeen, ja päädyin ottamaan tarvittavia. Suunnittelin silloin lähteväni yöksi miehen luo, mutta jäinkin hänen lähdettyään omaani. En nyt oikeasti tiedä, auttaako itseni satuttaminen. Se on keino, jonka osaan.

Hyvä, kun saat pidettyä yhteyttä lapsiisi! Ja mukava kuulla, että ehkä pääset isänpäivänä kotiin käymään. Älä tee silloin itsellesi mitään! Hakeeko miehesi sinut ja tuoko takaisin sairaalaan?

On niin helppoa sanoa toiselle: "Älä tee mitään typerää!" Mutta tuntuu, ettei se omalla kohdalla päde.

Voimia sinulle sinne! 🌻🙂🌻

Hei.

Tosiaan tuntuu hassulta sanoa toiselle, että älä tee mitään typerää, kun itse kuitenkin toimii niin. En ole kylläkään satuttanut itseäni pariin viikkoon, mutta olen syönyt lääkkeillä pääni sekaisin ja ollut tahalleen syömättä ja juomatta. Siitä seurasi nestehukka ja litium-myrkytys.

Mies varmastikin hakee ja tuo takaisin osastolle, jos saan sen parin tunnin loman. Hoitaja sanoi, että se olisi kohtuullista ja reilua, koska on isänpäivä. Jos ei onnistu, niin tulevat sitten tänne.

Onnea vielä uuteen kotiin. Olkoon se sinulle turvapaikka ☺️❤️

Halaus sulle, JP ☺️❤️ Muuttosi oli niin iso urakka, että ihmekös tuo jos vähän oireilee. Nyt vaan odottelemaan että uusi alkaa tuntua kodilta - mulla meni myös muutama ensimmäinen yö nykyisessä asunnossani huonosti. Kriisipuhelin on varmasti hyvä paikka soittaa, jos haluaa jutella jonkun kanssa. 🙂 Ei niillä muuttolaatikoilla ole niin kiire, eivät ne siitä itsekseen mihinkään katoa.

Kuulostaapa muuten hyvältä että olet epävarma siitä, helpottaako itsesi vahingoittaminen oloa (verrattuna siihen että olisit varma siitä että siitä olisi apua, kuten olet joskus ollut)! Onko sinulla jotain muuta tapaa joka on joskus toiminut?

Yöksi miehen luo. Helpotus...

soroppi kirjoitti 7.11.2018 15:30

Kuulostaapa muuten hyvältä että olet epävarma siitä, helpottaako itsesi vahingoittaminen oloa (verrattuna siihen että olisit varma siitä että siitä olisi apua, kuten olet joskus ollut)! Onko sinulla jotain muuta tapaa joka on joskus toiminut?

Huomasin itsekin eilen tuon, mistä mainitsit. En tiennyt, oliko ajatukseni millainen, mutta jätin sen silti siihen. Ehkä jäin miettimään, huomaako kukaan muu sitä... 😐

Tuntui hyvältä olla yö miehellä. Nukuin levollisemmin.

Hoitajan tapasin tänään. Sekin tuntui hyvältä. Mulla on hyvä hoitaja! Vaikka tiedän, että hän tulee jossain vaiheessa vaihtumaan, nyt on hyvä näin!

Pidän korkeaa kynnystä siinä, milloin lähden päivystykseen tai sairaalaan. Voisin ehkä madaltaa sitä. Mutta pelkään kai sitä, että mut ajetaan pois. Turhaan olisin tullut viemään heidän aikaansa. Ja pyrkimäään osastolle. Nyt selviän näin. Kysyin tosin mieheltä tänään sitä, että veisikö hän mut päivystykseen, jos pyytäisin. Veisi. Muttei jäisi odottamaan. Parkkimaksu on niin kallis. Mietin, eikö hän välitä mun voinnista, kun ei jää kuulemaan keskustelun tuloksia. Mutta toisaalta olisi helpompi jäädä osastolle, jos hän ei olisi enää odottamassa.

Katsotaan, mitä tapahtuu. Edellinen lääkärini vakuutti mulle, että mulla on oikeus apuun. Mulla on oikeus ja lupa hakeutua hoitoon. - On vain niin vaikea uskoa siihen. ☹️

Se, mistä olen tyytyväinen, on se, että olen pystynyt alkaa vähentää iltapäivä-Opamoxin annosta jo ennen kuin lääkärii sitä edellyttää. Nyt olen ollut joitain päiviä puolikkaalla annoksella. Ja parina päivänä on jo meinannut unohtua koko lääkkeen otto. Kai olen jo sopeutumassa lääkkeen vähennykseen.

Vaan silti, miten selviydyn?

Edellinen lääkärisi oli (on) fiksu ihminen!

Mukavaa kuulla, että vaikutat tyytyväiseltä Opamoxin vähentämiseen! Jos se tuntuu hyvältä, nopeampi tahti ei varmaan haittaa, mutta muistathan että olet nyt vielä muuttourakoiden (ja muun muutoksen) jäljiltä ehkä vähän stressi- tai uupumustilassa - ehkei kannata ainakaan entisestään nopeuttaa. Sinä riität, lääkkeiden kanssa tai ilman. ☺️❤️

Hei, Soroppi. Pidän yllä lääkärin esittämää Opamoxin vähennystahtia. Vähensin vain nyt puolet yhdestä päivän annoksesta, joka on jo nyt pieni. En selviäisi, jos lopettaisin tuon annoksen kerralla. Pehmeämpi lasku.

Olen yötä miehen luona. Käytiin saunassa. Seuraava yö ehkä mun luona.

Kaipaan päästä puhumaan olostani. En nyt osaa kirjoittaa, mitä tunnen ja koen.

Sain tänään apteekista erän Opamoxia. Riittää muutamaksi viikoksi. Mulla on jo aika varattu lääkärille. Ihan vieras ihminen.

Eilen päivälääkkeen otto meni pidemmälle kuin olen tottunut. Alkoi ahdistaa. Äänestin kuitenkin seurakuntavaaleissa. Haluan tukea nuorempia ja avarakatseisia ihmisiä päättämään seurakunnan ja kirkon asioista. Haluaisin kirkon pappien vihkivän myös sateenkaaripareja avioliittoon. Johan niin tapahtuu, mutta ei siitä ole vielä kunnon päätöksiä. Tarvitaan muutosta! Eli jos tahdot kirkon muuttavan suuntaa, äänestä! Ja yritä saada myös tuttusi äänestämään. Muuten vanhoilliset saavat tahtonsa läpi...

Yritän tänään saada purettua tavaroita. Istun nyt kuitenkin vielä hetken koneella. Lepoa. Ja rauhoittumista. Mies tulee iltapäivällä. Tuntui hyvältä olla yötä hänen luonaan. On oppimisen paikka, miten paljon öitä vietämme yhdessä.