Tääl on pimeää

Tääl on pimeää

Käyttäjä Jardin Prive aloittanut aikaan 11.05.2014 klo 21:26 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 11.05.2014 klo 21:26

Mun elämässä on synkkä kausi. Taas kerran ja ollut jo pitkään. Vahingoitan itseäni. Mietin kuolemaa. Haluaisin pois. Ihan oikeasti kuolla vain pois. Masennus on aika kova, enkä sen usko muuksi muuttuvan. Haluaisin huutaa. Ja pyytää apua. – Mutta korrekti kun olen, niin pysyn hiljaa. Pitäisikö hakeutua sairaalaan?!

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 10.09.2018 klo 18:37

Kiitos, Saloka! Haluaisin kirjoittaaa jotain fiksua, mutta nyt ei mitään sellaista löydy mielestä. Jääköön siis tähän. Tunnen itseni tyhmäksi. Miksi sitten edes kirjoitin tämän viestin?! 😑❓ Toivoin kai joltakulta vähän lohdutusta.

Mulla on joitain ajatuksia tulevaisuuteen liittyen. Vaan saa nähdä, miten elämä muuttuu.

Käyttäjä soroppi kirjoittanut 11.09.2018 klo 09:20

En nyt oikein tiedä mitä osaan kirjoittaa. Ehkä vain sanoa, että olen täälllä.

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 11.09.2018 klo 14:02

Kiitos, Soroppi! Olen nyt paljon paremmalla mielellä ompelukurssin jäljiltä!

Käyttäjä saloka kirjoittanut 11.09.2018 klo 14:33

Anteeksi edellinen kirjoitukseni.

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 11.09.2018 klo 19:35

Ei ole mitään anteeksipyydettävää, rakas Saloka! 😍 Nyt voin paremmmin kuin aiemmin. Kurssilla käynti auttoi. Suunnittelen tulevaisuutta. Se tuntuu hyvältä ja mielenkiintoiselta. Ei siitä nyt kuitenkaan enempää.

Yö oli sen verran lyhyt, että mua jo väsyttää. Valvoskelen vielä tunnin, kaksi...

Sataa. Täällä ei ole ukkostanut. Mikä harmi!

JP

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 13.09.2018 klo 08:36

Nyt tuntuu, ettei mikään uni riitä. Edellinen yö oli todella lyhyt. Nyt kai nukuin univelkoja pois.

Mulla on hoitajan tapaaminen tänään; ja labrassa pitää käydä.

Voin vähän pahoin. Otin toisen kupillisen kahvia aamusta ja nyt se tuntuu oksettavalta. Oksentaisinkin ellen olisi ottanut jo lääkkeitä. Ylimääräisiä kun ei ole.

Pääsisinpä nukkumaan!😴

Käyttäjä saloka kirjoittanut 13.09.2018 klo 13:00

Mulla on alkanu tee tekee pahaa oloo. Juonki sitä harvoin. Kahviin en koske.

Mä en pysty suunnittelee tulevaisuutta. Yritän elää tätä hetkee.

Mulla on ollut puheenymmärtämisen kanssa ongelmia ja muistin. Joskus toisten puheet kuulostaa korvaani samealta. Sit täytyy kysyy monta kertaa et mitä sanoit. Muisti nyt rassaa. Jos mielessä on enemmän ku yks asia, ni se unohtuu.

Tsemppii päivääsi. Täällä paistaa aurinko.

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 13.09.2018 klo 20:44

saloka kirjoitti 13.9.2018 13:0

Mulla on alkanu tee tekee pahaa oloo. Juonki sitä harvoin. Kahviin en koske.

Mä en pysty suunnittelee tulevaisuutta. Yritän elää tätä hetkee.

Mulla on ollut puheenymmärtämisen kanssa ongelmia ja muistin. Joskus toisten puheet kuulostaa korvaani samealta. Sit täytyy kysyy monta kertaa et mitä sanoit. Muisti nyt rassaa. Jos mielessä on enemmän ku yks asia, ni se unohtuu.

Tsemppii päivääsi. Täällä paistaa aurinko.

Hei, Saloka! 😍 Otin kupillisen kahvia. Ehkei olisi pitänyt... Paistan peltileipäää, enkä tiedä, milloin ottaisin se uunista... Milloin se on valmis...?

Suunnittelen tulevaisuutta paljon. Sen aika on nyt. Välillä pelottaa omat suunnitelmat - kaikki se epävarmuus -, mutta pääasiassa olen tyyytyväinen itseeeni. Olen niin erilainen kuin äitini. Hän jättää kaiken suunnittelun ja asioiden selvittämisen viime tippaan, ja minä toimin ihan toisin. Ehkä olen liiankin ajoissa liikkkeellä.

Olen tänään soitellut asioiden perään ja selvittänyt tukia ja mahdolisuuksiani. Viimeisimmäksi olen tutkinut netin "ihmeelllistä mailmaa".

Nyt tässä hetkessä eläminen on tätä. Selvittelä ja suunnittelua.

Mulla on välillä, oikeastaan aika useinkin sitä, että jään ajatuksiini enkä edes yritä kuunnella, mitä toinen sanoo. Jos puhetta tulee liian paljon, kuuntelu kytkeyty pois päältä.

Täälläkin paistoi tänään aurinko... 🙂

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 14.09.2018 klo 13:53

Kävin kaupoilla ja kirjastossa. Ja luovutamassa verta putkilollisen labrassa. Heräsin puoliltaöin nukutuani 1½ tuntia ja valvoskelin suihkussakin käyden toiset 1½ tuntia. Sitten onneksi oli Tenoxia ja sain nukuttu joitain tunteja. Ajatukset pörrää niin, ettei uni pysy. En sitten tiedä, valvottaako Brintgelixkin mua.

Kävin kirjastossa ja noudin ison pinkan varattuja kirjoja.

Kohta soitan tutulle, joka ylensä nykyään ärsyttä mua. Mulle ei ole psyykkistä tlaa. On vain hänen "minä, minä, minä". Täällä "minä" saan olla "minä, minä ja minä"!

Nyt haluaisin nukkumaan, mutten oikein ehdi, kun illalla on kurssi.

Käyttäjä soroppi kirjoittanut 15.09.2018 klo 11:06

Hei JP, toivottavasti kurssi meni mukavasti vähistä unista huolimatta. 🙂

Mä tein lämpimiä voileipiä ja taidan alkaa popsimaan niitä. Jos ehtisin vielä uloskin hyvän sään aikaan.

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 16.09.2018 klo 07:08

Hei, Soroppi 😍 Kurssi menee mukavasti. Tuntuu vain siltä, että aika loppuu kesken... En tiedä, ehdinkö oppimaan sen, mitä yritän.

Lämpimät voileivät on hyviä. En vain ole tehnyt niitä sen jälkeen, kun rupesin kasvissyöjäksi. Jotenkin olen ajatellut, että kaipaan niihin kinkkua. Mutta voisihan ne tehdä vaikka ananasrenkaista ja juustosta, jos ei muuta keksi. Mitä sinä laitoit voileipiin?

Heräsin ennen kuutta ihan itsestäni. En ottanut yöksi Tenoxia. Edellisenä aamuna olin nukkua pommiin. Ilmeisesti Tenox vaikuttaa muhun tällä hetkellä tosi voimakkaasti. Nyt ehdin kurssille... Ja saan myös kyydin kursille ja iltapäivällä kotiin... 🙂

En ole täälä vielä kertonut tarkemmin suunnitelmistani, joita aion... Tulkoon se nyt tässä ilmi. En jaksa pitää salaisuutta itselläni. Aion muuttaa lähemmäs miestä. Emme muuta yhteen. Kummallakin olisi tulevaisuudessakin oma asunto. Yritän selvitellä tarjolla olevia asuntoja. Olen soitellut viime viikon asian tiimoilta eri tahoille. Nyt tiedän, että seuraava askel on päättää, mitä asuntoa haen. Kelan vuokrakattoon on isommassa asunnossa rajaa noin 40 euroa. Vähän halvemmassa olisi pitempi matka tuohon rajan. Kestäisi pitempään vuokrankorotuksia... Pitänee soittaa vielä isännöitsijälle noista vuokrankorotuksista.

Asunto päätöksen jälkeen olisi vuorossa asunnon hakeminen. Kelan muuttotuki, asumistuki jne... Olen laskeskellut, että olipa mun asuntoni minkä hintainen tahansa, kunhan jää Kelan maksukaton alle, maksan itse saman kiinteän osan vuokrasta. Eli sama maksu asuinpa yksiössä tai kolmiossa.

Olen sitäkin miettinyt, että mihin kerroksen haluaisin asumaan. Talot, joita olen suunnitellut, ovat kolmi-kerroksisia. Ei hissiä. Kunto kasvaisi ylimmässä kerroksessa. Siellä olisi myös kaikkein rauhallisinta. Jään vielä miettimään...

JP

Käyttäjä saloka kirjoittanut 16.09.2018 klo 13:34

Mä en ymmärrä miten menee noi asumistuet ja jännittää, paljonko mulla riittää rahat tytön lähdön jälkeen. Mut en halua muuttaa. Olen sopeutunu tähän. Mulla on suunnitelmii miten järjestän kämpän sit. Äiti sanoo etten pärjää. Kyl mä pärjään, ku ei tarvi nii usein kaupassa käydä ku nyt.

Onnea asunnonmetsästykseen!

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 16.09.2018 klo 16:35

Hei, Saloka! ☺️❤️☺️ Olin ymmärtänyt asumistuen väärin. Vähän nolottaa. 😟 En saakaan niin paljon tukea kuin olin laskenut...

Monimutkaisia. Ja varsinkin kun on yleinen asumistuki ja erikseen eläkkeensaajan asumistuki. Minä kuulun eläkkeensaajan asumistuen piiriin.

Aikamoinen muutos sinulle tuo tytön tuleva muutto. Miltä se tuntuu? Mulle se, että tyttö lukion alussa lopetti viikottaiset käynnit mun luona, oli iso muutos. Se oli vaikeaa! Kipeää!

Hyvää viikon alkua!

JP

Käyttäjä saloka kirjoittanut 16.09.2018 klo 19:47

En mä osaa oikee sanoo miltä tuntuu. Nyt on pari viikkoo ollu ettei tyttöö ole paljoo näkyny. Suunnilleen käy suihkus ja nukkuu. Hän odottaa vielä asuntoa. Pelkään et hän vetää itsensä loppuun, kun ajatteli siltikin tulla tänne viikolla.
Ehkä mä sit jotenki pärjään. Toivon ettei harhoja tuu sitten, ku niitä tuuppaa yksin ja pimeenä ollessa tulla.

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 17.09.2018 klo 18:22

Mulla vähennettiin tänään Opamoxia. Ei tosiaan paljon: vain 7,5 mg, mutta olo on h...tillinen. Vähennys on kolmen viikon välein. Aina tuo 7,5 mg:aa. Kaipaisin tuotakin hitaampaa tahtia.

Onko kukaan lopettanut Opamoxia? Mistä annoksesta lähditte? Miten selvisitte siiitä? Mikä oli lopetustahti? Oliko olo hirveän ahdistunut, varsinkin loppuvaiheessa?

Mun aloitustaso oli 240 mg:aa. Tuo määrä tuli, kun muunnettiin Temesta Opamoxiksi. Enää menee 67,5 mg:aa

Tällaista ahdistusta ei olekaan ollut aikoihin!

Ahdistaa ja pelottaa. Mitä jos en selviydy tästä vähennyksestä tai seuraavasta!? 😑❓ Aivan kauheaa!

Tuskaisena,

JP