Hei, pitkästä aikaa... Olen palannut kotiin miehen luota. Tyttöä tapaan lähipäivinä. Olen niin väsynyt, että on mentävä nukkumaan. Otin jo iltalääkkeet ja jopa yhden Tenoxin.

Tekisi mieli satuttaa itseäni. Ikävä miestä. Aivan kamala ikävä!!! Tänään on myös ahdistanut paljon. Tai mitä se sitten onkan ollut. Vaikea on vain olla.

Kertoilin ajatuksistani enemmän lähipäivinä. Nyt petiiin!😴

Edelleen väsyttää. Pakko vain nousta, kun on ohjelmaa. Kurssi alkaa. Pelkään nukahtavani bussiin. Itseasiassa pelkään nukahtavani jo kotona tietokoneen ääreen. On vähän huono olo. Kaiken lisäksi. Kurssilla pitää/pitäisi olla ajoissa, että saisin oman paikkani.

Menen nukkumaan vartiksi...

JP

Olo on vaikea. Tosi vaikea. Haluan kovasti vahingoittaa itseäni. Ehkä aika samanlainen olo kuin eilen. Paitse, että nyt on eilistä kurjempi olo. Otin tänäänkin kaikki iltalääkkeet ja Tenoxin. Haluan nukkua hyvin. Tai edes niin hyvin kuin nyt on mahdollista.

Hei JP,
kivaa kuulla sinusta. Täällä kans väsymystä ja pientä kipeilyä ilmassa, melat. ei riitä korjaamaan unia juuri nyt.

Auttaako miesystävälle soittaminen yleensä ikävään, vai ehdittekö soittelemaan tarpeeksi?

Mun poikakaveri toimi taas tänään mun omatuntona: päädyin kieltäytymään yhdestä työjutusta ja olisi kovasti tehnyt mieli valehdella/antaa ymmärtää että en pysty, vaikka kyse oli siitä että en halua/jaksa/koe että se olisi viisasta mun jaksamisen kannalta. Poikakaveri puhui mut ympäri kertomaan suoraan miten asia on. Saa nähdä mitä sanomista siitä tulee.

***

(Juuri selvisi, että ei kuulema ole mitenkään välttämätöntä että osallistun. Huh.)

Hyvää yötä 🙂🌻 Toivottavasti kurssit menevät mukavasti! (Ehkä niihin ei ole kaikkiin pakko mennä, jos tuntuu ettei jaksa?)

soroppi kirjoitti 4.9.2018 21:10

Hei JP,
kivaa kuulla sinusta. Täällä kans väsymystä ja pientä kipeilyä ilmassa, melat. ei riitä korjaamaan unia juuri nyt.

Auttaako miesystävälle soittaminen yleensä ikävään, vai ehdittekö soittelemaan tarpeeksi?

Mun poikakaveri toimi taas tänään mun omatuntona: päädyin kieltäytymään yhdestä työjutusta ja olisi kovasti tehnyt mieli valehdella/antaa ymmärtää että en pysty, vaikka kyse oli siitä että en halua/jaksa/koe että se olisi viisasta mun jaksamisen kannalta. Poikakaveri puhui mut ympäri kertomaan suoraan miten asia on. Saa nähdä mitä sanomista siitä tulee.

***

(Juuri selvisi, että ei kuulema ole mitenkään välttämätöntä että osallistun. Huh.)

Hyvää yötä 🙂🌻 Toivottavasti kurssit menevät mukavasti! (Ehkä niihin ei ole kaikkiin pakko mennä, jos tuntuu ettei jaksa?)

Hei, Soroppi, ja kiitos... Ja onnea rehellisyydestä ja sen seurauksesta! 🙂

Olen saamassa omenoita aamupäivän aikana. Teen niistä sosetta pakkaseen, ja nyt puuron päällä syötäväksi.
Aion joku lähipäivä tehdä kasviskaalikääryleitä. Ainakin viime vuonna ne maistuivat tosi hyviltä.

Olen valvoskellut aamuyön. Istunut koneella... Pessyt koneellisen pyykkiä. Nyt sitten alkoi väsyttää. En vielä tiedä, mitä teen tänään. Käynkö kaupungissa; tarvitsisin sieltä paperitavaraa, vai keskitynkö omenoihin ja kaaliin...? Ehdinhän noita kaikkia...

Ensimmäinen kurssipäivä oli eilen, ja se alkoi hyvin. Ei ahdistanut. Olin tosin sitä ennen jo ottanut kaikki päivän tarvittavat lääkkeet... Perjantaina on jännnää, kun on uusi opettaja. 😐

Olen ollut mieheen yhteydessä päivittäin puhelimen ja Skypen välityksellä. Mutta silti on paha olla. Mietteet on synkät.

Vaan, eiköhän tämä vähitellen tästä helpota...?

Tein laajemman menun, jonka aion toteuttaa. Useampia ruokia, jotka valmistan ja laitan pakkaseen. Mulla on tämän kuun rahat niin vähissä, että on laitettava itse reilusti ruokaa. Menihän noihin tarvikkeisiin rahaa niihinkin, mutta ainakaan ruoka ei lopu kesken. Ruoat riittävät todennäköisesti ensi kuulle asti. Jos vielä tekisin niin, että söisin toisena ateriana päivässä puuron, kuten yksi tuttu tekee... Saisi kuitua ja ruokkalasku pienenisi silläkin. Joudun silti siirtämään osan laskuista ensi kuun puolelle.

Ahdistaa. Ehkä tämä on pelkoa. Siitä, miten selviän taloudellisesti. Pelkoa siitä, miten selviydyn lääkärissä käynnistä. Kaikki...

Tekisi mieli vain oksentaa.

Kävin lääkärissä. Vointi on ihan hyvä. 🙂

Illalla menen vielä kurssille. Kaalilaatikko jää tekemättä tältä illalta. Etten sitten laita sitä uuniin, mene nukkumaan ja pane kelloa herättämään yöllä, että otan laatikon pois uunista.

Mietin muuttamista. Kun saan jotain päähäni, haluan toteuttaa kaiken heti. Mutta nyt ei ole tuon muuttamisen aika. Tuntuu vain vaikealta odottaa. Olen liian malttamaton... 😟

Olin työväenopiston kurssilla. Ahdisti ihan hemmetisti. 🤕 En kuitenkaan lähtenyt kesken pois. En oikeastaan ajatellut edes sitä vaihtoehtoa. Lääkkeitä otin ainoastaan. Vasta kotona helpotti.

En tiedä, miltä musta tuntuu.

Kaikki tuntuuu hataralta ja harmaalta.

Mulla on mies ja tyttö. Molempia rakastan. Rakastan ihan hurjasti. Enkä haluaisi satuttaa heitä. Mutta miten jaksaisin?

Haluaisin sairaalaan. En haluaisi olla muita varten. En edes rakkaitani. Haluaisin pois ja lepoon. Mun on paha olla. Haluan pois. Haluan täyden pimeyden. Täyden pimeyden ympärilleni ja itseeni. Haluan kuolla.

Nyt on tosi paha olla! Voisinpa itkeä. Mutta itkenyt en ole varmaan muutamaan vuoteen. Tai olenhan. Joskus tytöstä erotessa on itku tullut...

Pimeä - pimeämpi - rakkaus kuolemaan

Tahdon pois. Pimeyteen...

Halaus sulle, JP. Sairaala on varmasti hyvä vaihtoehto, silloin kun voit huonommin. Sinne meneminen ei tarkoita että rakastaisit tyttöäsi tai miestäsi yhtään vähemmän. Ja vaikka toisten rakastaminen on hyvä pelastusrengas, se ei aina itsessään riitä. Siinä on omat sudenkuoppansa ja joskus voi käydä raskaammaksi, jos yrittää suojella läheisiään omalta ololtaan. En kyllä tiedä, teetkö sä niin.

Voisitko olla olemassa ensin itseäsi, ja vasta sen jälkeen läheisiäsi varten?

Samoilla ajatuksilla täälläkin, yosin en ole ajatellu sitä, ettenkö rakastais tyttöäni. Ehkä rakastan liikaakin.

Sairaala ei ole mulle vaihtoehto. Ympärillä tapahtuu niin paljon. Torstainakin pitäis olla 2 paikassa samaan aikaa.

Toivottavasti saat rauhan sisällesi, että pystyt nauttimaan päivistä.

soroppi kirjoitti 8.9.2018 9:1

Halaus sulle, JP. Sairaala on varmasti hyvä vaihtoehto, silloin kun voit huonommin. Sinne meneminen ei tarkoita että rakastaisit tyttöäsi tai miestäsi yhtään vähemmän. Ja vaikka toisten rakastaminen on hyvä pelastusrengas, se ei aina itsessään riitä. Siinä on omat sudenkuoppansa ja joskus voi käydä raskaammaksi, jos yrittää suojella läheisiään omalta ololtaan. En kyllä tiedä, teetkö sä niin.

Voisitko olla olemassa ensin itseäsi, ja vasta sen jälkeen läheisiäsi varten?

Vasta-halaus myös sinulle Soroppi! ☺️❤️☺️

Tunnen itseni kovin itsekkääksi. Teen sitä, mikä huvittaa. Erityisesti kursseja. Tosin puhuin tänään tytön kanssa hänen viimeisimmistä kuulumisistaan liki puolituntia. Ja se on paljon se! Mieheen olen ollut jo useamman kerran yhteydessä Skypellä ja puhelimitse. Silti tuo itsekkyyden kokemus.

Nykyään suojelen läheisiä itseltäni. En kerro heille mm. itsetuhoisuudestani. Aiemmin olen kertonut siitä valikoidusti. Ehkä samalla aiheuttanut pelkoa. Ilman aikomusta siihen. Olo on vain ollut niin paha.

En tiedä, mitä kirjoittaisin. 😑❓ Tunnen itseni tyhjäksi

Tuo viimeisin kysymyksesi on vaikea. Olla itseäni varten. Itsekkäästi? En osaa. Onko mun päässä virhe? 😐

saloka kirjoitti 8.9.2018 14:49

Samoilla ajatuksilla täälläkin, yosin en ole ajatellu sitä, ettenkö rakastais tyttöäni. Ehkä rakastan liikaakin.

Sairaala ei ole mulle vaihtoehto. Ympärillä tapahtuu niin paljon. Torstainakin pitäis olla 2 paikassa samaan aikaa.

Toivottavasti saat rauhan sisällesi, että pystyt nauttimaan päivistä.

Hei, Saloka! ☺️❤️☺️ Mun pitäisi irrottaa napanuora tyttöön. Ja olen siinä jo jotenkin onnistunut. Vaan enemmän pitäisi kyetä siihen

Mullakin sairaalaan meno on hankalaa. Juuri tuosta samasta syystä kuin sinulla. On liian paljon tehtävää. Ehkä sitten on aika oikeasti lopulta mennä, kun millään muulla ei ole enää merkitystä kuin hengissä pysymisellä. Vai voisiko olla joku muukin hyväksyttävä syy. En ole psykoottinen.

Kävin tänään kangaskaupassa. Ostin kankaan mekkoon. Ei mulla oikeasti olisi ollut rahaa, mutta kun tarvitsin!

Haukun nyt vain itseäni. En edes kirjoita niitä tänne. Miten saisin rauhan sisälleni, ja mitä se olisi?

JP

Nousin puoli viideltä (aamulla). Kyllä mua väsyttää, mutten halua mennä enää nukkumaan. Kai... Rakastan näitä hiljaisia aamuja, kun saan olla ihan yksin. Kukaan ei odota multa mitään.

Tiedän pääseväni sairaalaan parin viikon sisälllä. Mulla on intervalli siellä Tosin vain pari päivää, mutta kuitenkin.

Tarvitsen sairaalaa. Ja apua.

Valvoskelin tuossa aamuyöllä pari tuntia ja kävin sitten nukkumassa tunnin. Se meni torkkujen mukaisesti; En osaa nukkua torkuilla kuin 1 -1½ tuntia. Tänään ei ole mitään ohjelmaa. Mikä ihanuus!

Leivoin eilen peltileivän. Aioin tehdä sämpylöitä, mutten sitten viitsinytkään käydä pyöriettelemään niitä. Olin katsonut ensin jo peltileivän ohjeita, mutta niissä tuntui olevan tarkempaa, mitä ja minkä verran laitetaan taikinaan. Sämpylät menee enemmän tunteella. Mutta hyvää tuostakin tuli...

Sain eilen tiskattua. Siinä on vielä puuhaa, mutta eteni. Pari isompaa kattilaa pitäisi pestä, että pääsisin laittamaan omenasosetta. - Se siitä ohjelmattomasta maanantaista!

Tein joku aika sitten kaksi pussilakanaa miesten paitapuseroista. Toinen puoli on tehty paitojen paloista, toinen lakanasta. Tosi mukava nukkua! Löysin idean jostain kirjasta. Oli mulla ollut tyynyn päällisiinkin jo palat, mutta en tiedä olenko jo heittänyt ne pois, kun en ole muistanut sitä jatkoprojektia.

Odottelen miehen heräämistä.

JP

Kuulostit paremmalta. Suunnitelmia. Mukavia vointeja.