Kiitos, Soroppi, September ja Saloka! (Kolme ystävällistä ja rohkaisevaa ässää!)

Olen selvinnyt taas tästä päivästä. Satuttamatta itseäni ja kahvia muutaman mukillisen juoneena. Sain myös tavattua tukihenkilön, käytyä kaupassa, ilmoittauduttua kursseille ja tavattua ystävän ja käytyä toistamiseen kaupassa. Nyt on reilusti WC- ja talouspaperia. Ja syksyisiä kursseja työväenopistolla. Suihkuunkin jaksoin.

Olin juuri kirjoitamassa viestiä toiselle ystävällleni, mutta en jatka sitä. On mentävä nukkumaan. Alan olla jo ihan väsy.

JP

Hei, September!

Päivä meni ihan mukavasti. En väsynyt juurikaan, vaikka olin paljon menossa ja ihmisten seurassa. Sain jopa ilmoittauduttua Työväenopiston kursseille. Yö meni valvomiseksi. Mutta olen siitäkin ihan tyytyväinen. Tänä iltana mennään varmasti aikaisin nukkumaan.

Miksi valehtelit hoitajille?

Kuulostaa siltä, että eilinen oli kuitenkin onnistunut päivä.

Valehtelin hoitajille itsetuhoisuudesta, koska se hävettää minua niin paljon. Oli jo tarpeeksi vaikeaa myöntää mania-oireet, vaikka ne näkyivätkin päälle päin. Olen nyt kuitenkin oppinut sen, että itsetuhoisuus liittyy kohdallani myös hypomaniaan, silloin kun se ilmenee aggressiivisuutena.

Tämä yö oli taas valvomista. Ja edelleen... Periaatteessa nautin siitä. 😉 Nyt pesen pyykkiä eli juoksentelen kodin ja pyykkituvan väliä.

Mies on lähtenyt tulemaan Tampereelta. Menee joitakin tunteja, että hän on täällä perillä.

Olen ollut käsityökurssilla nyt kaksi päivää ja vielä tämä päivä jäljellä. Olen tykännyt! 🙂

Tämä päivä ja elämä tuntuvat nyt aika hyviltä ja mielekkäiltä. Saan olla ihmisten apuna. Minua tarvitaan. Vaikka tyttö on jo omillaan, on elämässäni toinenkin ihminen, joka tarvitsee minua nyt. Pelkään vain samalla uupuvani. Mitä sitten käy? Romahdanko? Joudunko sitten sairaalaan?

Kukat pitää vielä kastella ennen kuin mies tuo kukkien viereen playstationinsa...

JP

Mies on täällä. Käytiin tänään kaupungissa. On hyvä olla. 🙂

Mukava kuulla 🙂 nauttikaa toistenne seurasta.

Kiitos, September! Näin teemme!☺️❤️☺️

Lähden hänen kanssaan reissuun, ja mietin mitä käsityötä otan mukaan. Pitää valmistella juttuja valmiiksi Työväenopiston alkua varten.

On kiva, kun toinen on täällä!

JP

Väsyttää 😴 , vaikka olen nukkunut ihan hyvin...

Jardin Prive kirjoitti 18.5.2014 10:10

Pari päivää taukoa edellisestä kirjaamisesta...

En halua nähdä muita ihmisiä. Haluan pysyä kotona. Enintään, jos joku tulee tänne on ok, mutta että minä lähtisin muiden seuraan, ei kiitos.

Ahdistaa. Masentaa. Viiltelen. Otan lääkkeitä.

Mitä järkee missään on...?

Vaikka hoitoa on, tuntuu, että yksin on selvittävä. En luota ihmisiin. Siihen, että he haluaisivat minulle hyvää.

Paska maailma! Paska minä!

Tekisi mieli viiltää itseni auki ja kuoriutua. En ole viillellyt vuosiin itseäni, mutta mielessä käy. Hoitoa saan ja olen siitä kiitollinen vaan nyt se ei tunnu enää riittävän. En tiedä mitä nyt? Ahdistaa. Haluan kuolla. En luota kehenkään. Eikä ole syytäkään. Välillä tuntuu kuin leijuisin. Sitten taas vajoan. En jaksa sitä enää. Jos se olisi mahdollista, en liikkuisi mihinkään. Mutta se ei ole.

Mä oon paremmassa voinnissa kuin tuolloin neljä vuotta sitten. Mutta tunnistan tuon olon edellleen; kuolemananhalu nousee toisinaan pintaan.

Nyt kun tätä kirjoitan, olo vain huononee. Ymmärrän sua Tikku.

Teen käsitöitä. En tiedä miltä musta tuntuu. Taitaa olla niin, että haluaisin sairaalaan. Ei vain ole aikaa siihen. Pelottaa jatko...

Nukuin pitkään, vähän tein jo käsitöitä. Ahdistaa jonkin verran. Tekee mieli satuttaa itseäni... Tuntuu etten jaksa. Periaatteena taitaisin haluta kuolla. Ainakin hetkittäin.

Mä tiedän ton kuoleman halun. Taistelen joka hetki sitä vastaa...

Tsemppiä.

Hei JP.
Älä vain tee sitä. Satuta itseäsi. Elämässä on ylä-ja alamäkiä tiellä on joskus hankalaa astua.
On kaikenmaailman pikku kiviä jotka kulkeutuvat kenkiin. Ja kengät toisinaan hierävät jalkoja.
Mutta pitää jaksaa astua eteenpäin. Parempaa huomista. Jaanas.

☺️❤️