Mun elämässä on synkkä kausi. Taas kerran ja ollut jo pitkään. Vahingoitan itseäni. Mietin kuolemaa. Haluaisin pois. Ihan oikeasti kuolla vain pois. Masennus on aika kova, enkä sen usko muuksi muuttuvan. Haluaisin huutaa. Ja pyytää apua. – Mutta korrekti kun olen, niin pysyn hiljaa. Pitäisikö hakeutua sairaalaan?!
Mulla on ain melkein lopetettu seinään lääkkeet. Nytki lopetin temen. En ole sellai riippuvainen lääkkeistä. Yhdestä olen sillä parin päivän päästä tulee paha olo. Saa nyt nähä koska kivut valtaa, kun eilen loppui yksi lääke. Mulla meni 60 e apteekkiin tänään, enkä pystyny hommaa sitä 20e lääkettä lisää.
Pärjäile
Kiitos viestistäsi, Saloka! Listalla menisi vielä vähän Levozin-lääkettä, mutta ei mitään suhteessa tähän asti olleisiin maksimi-Levozin annoksiin. Yritän selvitellä asiaa. Lääkäri soittanee huomenna. Tänään puhuin hoitajan kanssa, mutta hän ei tee mitään asian suhteen.
En tiedä, mitä tehdä! 😭
Hei JP.
Minullakin on ollut Levozin lääkitys, mutta olin silloin laitoksessa. 😍☺️❤️☺️
Hei, Jaanas!😍
Mä oon syönyt Levozinia monta vuotta. Tosi monta. Ensin kai se oli nukkumiseen. Ehkä myös psykoosin torjumiseen, en tiedä. Nyt se toimii ja sitä käytetään ensi sijaisesti ahdistuksen hoitoon. Tiedän, että siitä pitää luopua, mutta ei näin!
Hei JP.
Tiedän mitä tarkoitat!
Se on kamalaa kuin huomaa yhtä äkkiä ettei saakaan sitä tuttua turvallista lääkettä enää,
vain joutuu tyytymään johonkin rinnakkaiseen valmisteeseen, jonka tehoaminen on ihan
perseestä, edelliseen verrattuna. ☺️❤️☺️
Hei, Jaanas. Mulla ei tulisi mitää Levozinin tilalle. Yritän puhua lääkärin kanssa asiasta huomenna, kun hän soittaa. Nyt tuntuu, etten selviydy. Tunnen itseni epätoivoiseksi.
Nyt menen ilta-päikkäreille...
JP
Pelottaa, miten lääkärin kanssa keskustelussa käy. ☹️ Toivon, että tilanne on ohi heti aamusta. Mutta en voi pelolle mitään. Nyt en osaa luottaa lääkäriini.
Kaikki meni lääkärin suhteen ihan hyvin. Saan edelleen tarvittavia. Se on ollut iso helpotus tänään. 🙂 En tiedä niiden suhteen jatkossa, mutta ainakin kesälomailu on turvattu.
Hei JP.
Kuinka kävi lääkärin kanssa? Saitko lääkityksesi kohdalleen? ☺️❤️☺️
Hyvä kuulla, JP että löysitte yhteisen sävelen lääkärin kanssa 🙂
Hei, Jaanas ja Soroppi!😍
Olen helpottunut lääkityksen vähentämisen rauhoittumisesta ainakin lomani ajaksi. Mitä sitten, en tiedä. En tiedä, loppuuko tarvittava-lääkitys silloin vai jatketaanko näin...? 😐 Mutta silloin mun on mahdollista hakeutua ja mennä hoitoon.
Olo on (vähän) itsetuhoinen. Se pelottaa vuorostaan nyt.
Lupasin eilen lääkärille, etten ota yliannostusta näillä lääkkeillä, mitkä hän mulle nyt myönsi. Ja aion pitää siitä kiinni. Vaikka en edes tiedä, kuuliko hän sitä... Katsotaan, mitä sen jälkeen... Tarvitsen silloin luultavasti apua! Ihan vain siihen, että säilyn hengissä.
Kiitokset teille kaikille, jotka vastaatte mulle tähän ketjuun!
Hei JP.
Kiva että kaikki järjetyy. Minulla on nykyään vain pitkävaikutteinen injektio lääkitys,
ja tietty tarvittavia ahdistukseen ja unettomuuteen, joita en käytä. 😍
jaanas kirjoitti 9.6.2018 9:54
Hei JP.
Kiva että kaikki järjetyy. Minulla on nykyään vain pitkävaikutteinen injektio lääkitys,
ja tietty tarvittavia ahdistukseen ja unettomuuteen, joita en käytä. 😍
Niinpä, Jaanas!😍 Kuinka usein / harvoin saat injektion? Mulla oli injektio lääkitys rauhoittavaan ainoataaan vajaan viikon, kun sain "raivokohtauksen" osastolla. En pahoinpidellyt muita, mutta halusin satuttaa itseäni. Hakkasin...
Mä en selviäisi ilman rauhoittavaa lääkettä! Unilääkkeitä otan tosi harvoin.
Nyt aamusta yöunien jälken tunsin itseni lääkeriippuvaiseksi. Kädet tärisi ja oli muutenkin levoton olo. Nyt aamulääkkeiden jälkeen olo on normaali.
Mukavaa sunnuntaita sinulle!
JP
Hei JP.
Minulla oli kerran kuussa keväällä, mutta sitten se muutettiin kerran 3 kuussa pistettäväksi.
Olen pärjännyt sillä ihan hyvin. Ihan ilman lääkettä psykiatrini ei anna minun olla, eikä ihan
ilman hoitokontaktiakaan. 😍
Hei, Jaanas!😍 Ei ainakaan kuulosta kovin sitovalta tuo pistos kerran kolmessa kuukaudessa... Muistatko sen aina itse? Vai saatko jotain muistutusta?
Mulle soitti eilen lääkäri, mun psykiatri... Kehotti käymään labrassa yhden lääkkeen seurantaa varten. Rohkenin kysymään, mitä hän oli suunnitellut tarvittavanlääkkeen jatkamisen kannalta lomani jälkeen. Jatkuu nykyisellään, jos ymmärsin häntä oikein. Puhuimme hetken itsetuhoisuuden mahdollisimman vähäisestä toteutumisen mahdollisuudesta. Tämä tuntuu niin pieneltä näpertelyltä
Tänään on vielä kurssipäivä. Sitten helpottaa. Tosin ovathan nuo kurssit mukavia ja antoisia!
Tytöstä en ole kuullut mitään viikkoon...
JP