Ahdistunut ja masentunut olo. Otin tarvittavaa. Jos se helpottaisi oloa. Tukihenkilö kävi. Käytiin asioilla ja järjestettiin sitten kotia. Tytön kesäloma alkaa lauantaina. Kuten kai kaikkialla Suomessa.
Seuraavaan intervalliin on aikaa puolitoista kuukautta. Tunnen itseni liian sairaaksi odottamaan siihen asti. Mutta kun mulla on niin paljon ohjelmaa kesäksi. En ehdi sairaaalaan aiemmin. Ja haluan ainakin vielä pitää kiinni kaikista suunnitelmistani.
Yksi tuttu on ollut muhun yhteydessä pari kertaa viime aikoina. Tunnen sen turhaksi. Hänellä ei ole aikaa eikä mielenkiintoa kuunnella mua ja mun juttuja. Puhuu vain omistaan. Ei se ole vastavuoroinen suhde. Haluaisin sanoa suhteen kokonaan irti, mutta mennään nyt näin. Vielä vähän aikaa. Mä jätän yhteydenpidon omalta osaltani pois.
Haluaisin vahingoittaa itseäni. Mutta en kaiketi tee sitä.
En tiedä, mitä tekisin. Normaalisti lähtisin sairaalaan, mutta nyt mulla ei ole siihen aikaa. En ole tekemässä itsemurhaa. Joten sairaalaan en edes pääsisi. Lääkärin kanssa saisin jutella, mutta ei se tähän auta. Ei se riitä.
Soitan ehkä illemmalla kriisipuhelimeen. Toivon pääseväni läpi keskustelemaan.
Se tästä olosta.