Lämpö ja aurinko on palanneet. Oon ommellut ja leikannut kangasta. Kävin läpi tytön vaatekaapin. Otin pienet pois ja jaoin ne kahten kassiin: kirpparille ja roskiin.
Nyt on masentunut olo.
Kaipaan juttukumppania. Melkein itkettää. Masensi jo ennen tytön vaatteiden läpikäymistä. Hän kasvaa ja minä vanhenen. Olen tänään miettinyt elämään, mennyttä. Isän hautajaisia, elämää ennen sitä, ja sitä miten isän kuolema helpotti elämään omalla tavallaan. Vastuita jotka olen saanu otsaa vastaan. Tekemiäni käsitöitä, ystäviä ja tuttuja... Vähän kaikkea...☹️ Ja kaiken yllä on suruharso.
Tekisi mieli satuttaa itseäni. Mutta luultavasti en tee mitään. En ainakaan jää kuolemaa kutsumaan.
Mietin sairaalaankin joutumista/pääsemistä. Yhteen sairaalaan en ainakaan halua. Pelkään sitä.
Mietin, mitä tekisin. Ehkä voisin levätä lopppupäivän. Olen ehkä touhunut tänään liikaa ja väsyttänyt itseäni turhan paljon.