Tääl on pimeää

Tääl on pimeää

Käyttäjä Jardin Prive aloittanut aikaan 11.05.2014 klo 21:26 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 11.05.2014 klo 21:26

Mun elämässä on synkkä kausi. Taas kerran ja ollut jo pitkään. Vahingoitan itseäni. Mietin kuolemaa. Haluaisin pois. Ihan oikeasti kuolla vain pois. Masennus on aika kova, enkä sen usko muuksi muuttuvan. Haluaisin huutaa. Ja pyytää apua. – Mutta korrekti kun olen, niin pysyn hiljaa. Pitäisikö hakeutua sairaalaan?!

Käyttäjä lillis kirjoittanut 18.10.2014 klo 06:07

mikä saa ihmisen kaipaamaan kuolemaa? mäkin kaipaan sitä 50% ajasta ja oon miettiny että miksi. no haluan näistä kivuista eroon. siksi. ja siksi että musta tuntuu sille etten kuulu tänne, tuntuuko teistä sille ettette kuulu tälle palaneetalle, toisinaan mieien ettei mun kuuluis olla ihminen, onko nää psykoottisia ajatuksia? onko muilla tällaisia. musta tuntuu että oon sekoomis pisteessä, ja tarvisin sairaala jaksoa mutta en haluis tehdä lapsille sitä että äiti menee pois. sitä hätää niille aiheuttaa. oon puun ja kuoren välissä.

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 18.10.2014 klo 10:00

Mua ahdistaa. On kai otettava jo aamusta rauhoittavaa. Tekee mieli viillelllä. Koko ajan. Mulla vähenetään hitunen lääkitystä, katsotaan miten maksa-arvot menee. Tarkoitus vähentää Temestaakin, hitaasti. Voin vielä liian hyvin, että ottaisivat mut sairaalaan. En tiedä, mitä tekisin. Tai siis mitä ompelisin...Pitäisi siivota, hakea kellarista vaatteita, tiskata... Ei! Tuntuu, että ahdistus vain pahenee. Lääkekaapille!

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 18.10.2014 klo 13:32

Hei, lillis.

Mulla on toisinaan olo, etten ole ihminen. Oon oikeasti joku kivi. Tai sitten minä olen ihminen, mutta muut on jotain marionettinukkeja. Tänään kaupassa käydessä katsoin ihmisiä, ja tää kaikki tuntui jotenkin ihan järjettömältä.

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 19.10.2014 klo 11:09

Hei.

Sadepäivä. Oon ajatellut ommella tänään aika paljon. Tai siis oikeastaan koko ajan. Eilen tein joululiinan. (Vaikka taitaa tuohon jouluun olla vielä aikaa). On mulla mielessä toinenkin joululiina, mutta osaankohan aloittaa sitä vielä. Muita töitä, jotka pitäisi saada valmiiksi - siis aloitettuja töitä, ei keskeneräisiä 😋 - on aika paljon.

Kyllä mua ahdistaakin. Välillä tulee mieleen itsetuhoisia ajatuksia. On päiviä ja hetkiä, kun ajattelen itsemurhaa jatkuvasti, mutta onneksi näitäkin hetkiä on, kun on siltä osin parempi olla. Viiltelen tänään varmaan melko paljon. On se kyllä hullua, että itsensä vahingoittaminen tuo paremman olon!

Hyvää sunnuntain jatkoa teille kaikille!🙂🌻

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 19.10.2014 klo 13:16

Nyt se ahdistus sitten tuli.

Olen ommellut, ja haluaisin ommella lisää. Mutta... Viilsin, se helpotti hieman. Otin jo lääkkeet. Kyllä tämä olo helpottaa, yritän luottaa siihen.

Haluaisin turvaan, sairaalaan. En vain ehdi. Mun pitää huolehtia tytöstä. Jotenkin toivon saman aikaisesti, että vointini, masennukseni vaikeutuisi niin paljon, ettei olisi muuta vaihtoehtoa kuin mennä sairaalaan. Se lievittäisi syyllisyyttäni, uskon niin.

Tunnetteko te syyllisyyttä siitä, että joudutte tai joutuisitte menemään sairaalaan?

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 20.10.2014 klo 15:55

Hei.

Päivä on pitkällä, enkä ole ehtinyt vielä edes ompelemaan. Kun saan tämän viestin kirjoitettua, otan rauhoittavaa ja käyn istumaan ompelukoneen ääreen. Väsyttää niin...

Käyttäjä arka kirjoittanut 22.10.2014 klo 10:50

Hei Jardin Prive!
Tunnen syyyllisyyttä jos olen sairaalassa. Yritän pärjätä kotona ja olla huolehtimassa aviomiehestä ja tyttärestä. Päivät ovat pitkiä ja öisin heräilen vähän väliä. Voimia paljon sinulle Jardin Prive ja kirjoita taas.

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 22.10.2014 klo 12:11

Hei.

Mua ahdistaa aika kamalasti! Pitänee ottaa heti näin herättyä rauhoittavaa. Yritän käydä ompelemaan. Tää tuskaisuus on paha.

...

Viiltelin ja otin lääkkeen. Kädet tärisevät.

Tuhat asiaa keskeneräisenä... Monta käsityötä, tosi monta. Siivota pitäisi, ihan ehdottomasti. Kellarista pitäisi hakea talvivaatteet. Omenasosetta pitäisi tehdä, omenat odottavat partsilla. Ja vaikka mitä kaikkea, mitä en edes osaa nyt ajatella...

Valitan, valitan ja valitan... Tekee mieli pyytää anteeksi olemassaoloaan... Onneksi en juuri nyt ajattele itsemurhaa...

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 23.10.2014 klo 11:12

Hei.

Nyt ei tee mieli valittaa muuta kuin, että ahdistaa.

Eilen sain tehtyä aika paljon asioita, jotka oli listallla. Puolet omenoista käsitelty, kellarissa käyty, ommeltu. Vaihdoin myös liinan senkin päälle ja siivosin sen päällyksen. Näyttää kivalta. 🙂

Jo heti herättyä oli ahdisti, nyt se on pahentunut. Aamulääkkeessä meni rauhoittava. Viilsin jonkin verran. Nyt haluaisin viiltää ranteita, mutta ne naarmut jäisivät näkyviin. Siksi en sitä tee. Odotan, että olo paranee ja käyn sitten ompelemaan.

Hyvää torstain jatkoa teille!🙂🌻

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 24.10.2014 klo 14:19

Hei.

Tänään - ainakin tällä hetkellä - on vuorossa masennus. Tilasin vähän kankaita. Odotan, että ne saapuvat alkuviikosta. Nyt jotenkin surullinen olo. Ahdistus saa mut viiltelemään ja näköjään masennuskin. Haluaisin sairaalaan. Mutta perhejutuista johtuen, en voi sinne hakeutua. Itsemurha-ajatukset on melko voimakkaita. Tekisi mieli ottaa yliannostus. Tuntuu, etten halua enää hengittää.😞

Käyttäjä arka kirjoittanut 24.10.2014 klo 14:31

Hei Jardin Prive!
Saitko eilen ommeltua, teetkö sinä sitä tilkkupeittoa? Onko sinua ahdistanut, toivottavasti ei . Hienoa että sait omenatkin säilöttyä, meidän piti heittää pois kun en osannut tehdä niille mitään. Hyvää viikonloppua sinulle, kirjoittele!

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 24.10.2014 klo 15:18

Hei, Arka.

Kiva, kun kirjoitit!

Mä oon saanut osan omenoista soseeksi. Ja ommellut olen... Mutta mua masentaa aika kovin. Lohduton olo.

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 25.10.2014 klo 10:52

Hei.

"Jännä" olo, kun ahdistaa ja masentaa yhtä aikaa. Heräsin jo puoli 10 kellon soidessa. Kai tähän oloon pitää ottaa lääkettä. Oon lähdössä käymään ostoksilla tutun kanssa. Kaipaan ompelemaan. Ennemmin täällä pitäisi siivota. No, pääsenpä hetkeksi pois.

Mulla on ajatuksissa ommella toinen Tilda-nukke. Eilen etsin kaavat ja kankaat.

Tuntuu jotenkin oudolta. Tuntuu, että voisin tappaa itseni ihan tosta noin, ihan ohimennen. Ihan kuin mikään ei estäisi. Miksi sitten en tee sitä? En tiedä.

Ehkä jotenkin tuohon, etten tapa itseäni nyt, liittyy se, että voin tappaa itseni myös myöhemmin.

Miksi elän? Tätä olen kysynyt aiemmenikin. Sellainen kysymys, etten osaa siihen ainakaan nyt vastata.

No, pitää käydä pukemaan, että pääsee liikkeelle. Voikaa hyvin!

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 26.10.2014 klo 08:50

Hei.

Tänään heräsin uutta aikaa ennen puoli yhdeksän. Ilman herätystä. Vo, kun tämän rytmin pystyisi pitämään! Mulle on ongelma, että nukun niin pitkään aamuisin.

Pilvinen ja sumuinen aamu. Vähän kuin mun mieleni. Tyttö on täällä. En halunnut viiltää vielä, mutta varmaan kohta menen makkariin ja suljen oven. Viiltäminen helpottaa toisaalta hetkeksi, ja toisaalta pitemmäksi aikaa. Mulla on tarve pidellä itseäni pahoin. Tietää, että vahingoitan itseäni. En tiedä, mistä tuo tulee. Tai mitä siitä ajatella... Onko jollain teistä, joku idea tähän mun itseni vahingoittamiseen?

Nyt juon kahvia. Eilen sain ommeltua Tilda-nuken kasaan. Tänään teen sille vaatteet. Se on kivaa!🙂

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 26.10.2014 klo 18:08

Tyttö lähti kotiinsa. Mulla on ihan paska olo. Ahdistaa. Vedin jo kolme Temestaa naamaan. Luultavasti kohta lisää.

Viiltelin.😞