Mun elämässä on synkkä kausi. Taas kerran ja ollut jo pitkään. Vahingoitan itseäni. Mietin kuolemaa. Haluaisin pois. Ihan oikeasti kuolla vain pois. Masennus on aika kova, enkä sen usko muuksi muuttuvan. Haluaisin huutaa. Ja pyytää apua. – Mutta korrekti kun olen, niin pysyn hiljaa. Pitäisikö hakeutua sairaalaan?!
Hei, Soroppi!☺️❤️☺️ Kirjoitin jo sinulle, mutta hukksasin sen...Olen kotiutunut intervallilta sairaalasta. Itesetuhoinen olen vielä,mutta lievemmin kuin aiemmin viikolla.
Uskon, että on rankkaa ola keskellä tunnemyrskyä. Valitako poikaystävä vai ihastus...? Toivon sinun löytävän tasapainon asioiden suhteen mahdollisimman nopeasti!😍
Hei, Jaana6!☺️❤️☺️ Kuulostaa huvitavan ahdistavalle tuo mieskuvio...😋 Kertoilepa sitten mihin lopputulokseen tulet/tulette...😐
Mä haluaisin nukkuman.😴
Söin liikaa. Oksensin. Sitä en olekaan tehnyt hetkeen enkä toiseen...🤕
Hei JP.
Kyse on siitä että " Onko JUMALA keksinyt etten saisi olla määrätynlaisen miehen kanssa? "
Vai " Mikä voimavara sen on keksinyt? " ☺️❤️☺️
Joka tapauksessa, " Jokin," romuttaa aina " TUNNEELÄMÄNI."
Jaana6 ☺️❤️☺️
Tunneelämäni on tosiaan kamalassa kaaóksessa, sen miehen ilmestyttyä elämäni laidalle.
Ymmärrän nyt että hänen intoansa pitää hillitä, tai muuten tulee liiallisen tapahtumarikasta
mielikuvitusta elikä mielenterveyshäiriöitä. 😠 Inhoittavaa ettei hän välitä siitä mitään vain
heittelee seksuaalisilla ehdotuksillansa päin naamaa, kuin sitten on ihan lirissä 😠 hän vain
paistattelee auringonvalossa kehonsa paljastuspuheillansa. 😠 En voisi muuttaa häntäkään.
Miten sinä olet voinut?☺️❤️
Hei, Jaana6!☺️❤️☺️
Mikä tällä hetkellä sotkee tunne-elämäsi? Liittyykö se noihin mieskuvioihisi? Missä siellä tällä hetkellä mennään? Olet saanut mut kiinnostumaan tilanteestasi. Ei tietenkäää ole pakko vastata näihin uteluihini!😉
Mulla peruuntui tältä päivältä terapia, ja huomiselta tukihenkilö. Tytön sentään tapaan huomenna! Se tuntuu tosi mukavalta. Olen kuvannut hänet täällä pari vuota ikäistään nuoremmaksi, jottei minua tai häntä tunnistettasi. Nyt on kuitenkin niin erityinen tilanne, että paljastan hänestä iän. Ikää on sen verran, että hän on muuttamassa omilleen. Parin ystävänsä kanssa. Mulle tilanne tuntuu menevän melko kivuttomasti. Olenhan tottuntut jo pari vuotta elämään hänen mailmansa reunamilla. Toivon niin kovin, että hänen elämänsä asettuu kohdilleen.
Väsyttää tosi kovasti. En kuitenkaan saanut äsken unta. Pitää sinnitellä alkuyöhön. Tai ainakin pitemmälle iltaan.
Tekee mieli satuttaa itseäni - jotenkin... Kyllä mä tiedän, mitä haluasin tehdä. Mutta en nyt tee, kun olen menossa miehen luo.
Matkaan mieheni luo sunnuntaina. Sain sovittua terapeutin kanssa viikon tauosta; tämän hänestä johtuvan tämän viikkoisen lisäksi.
Jardin Prive kirjoitti 11.2.2018 15:15
Hei, Soroppi!☺️❤️☺️ Kirjoitin jo sinulle, mutta hukksasin sen...Olen kotiutunut intervallilta sairaalasta. Itesetuhoinen olen vielä,mutta lievemmin kuin aiemmin viikolla.
Uskon, että on rankkaa ola keskellä tunnemyrskyä. Valitako poikaystävä vai ihastus...? Toivon sinun löytävän tasapainon asioiden suhteen mahdollisimman nopeasti!😍
Mun tunne-elämään liittyen mä taidan toivoa ettei mun tarvitsisi valita ollenkaan. Ainakin yritän sitä, jos kuvio käy mille tahansa osapuolelle kestämättömäksi niin arvioidaan tilannetta uudestaan sitten.
Kivaa kuulla että sulla JP on ollut lievempää, vaikka oksentelu ei varmaan hyvää teekään. 🙂 Miten sun päivät on menneet?
Mua jäi mietityttämään missä mielessä ajattelet että itsetuhoisuus ratkaisee asioita? Et kai suunnittele pysyvästi poistumista? 😐 Mulle tulisi sua ikävä!
Hei JP.
Tilanne on se etten osaa päättää haluaisinko olla seksuaalisesti hänen kanssaan! Minun
tunneelämääni sotkee menneisyyteni ja asumisolosuhteet! Pidän tästä paikasta asua,
mutta minun tulee ottaa naapureitani huomioon koska olen ympäristöexpetti talossamme.
Jos voisinkin aivan edesvastuuttomasti syöksyä hänen syliinsä ja alkaa seksuaalisensuhteen
hänen kanssansa ilman ettei se vaikuttaisi ympäristööni, olisin aivan onnellisentietämätön
siitä vuotaako kylpyhuoneen kattoni sen seurauksena etten ole enää ns.seksittömyys tässä
talossamme. Nämä tunnetekijät jotka vaikuttavat minuun kuin psykosomaattinen kiputila
tulevat varmaan pois lahjoittamistani huonekaluista, joita lahjoitin muuttaessani tähän
osoitteeseeni asumaan. Ei minulla ole aikomusta muuttaa tästä osoitteesta mihinkään
muuhun osoiteeseen lähiaikoina, vaikka tämä seksuaalinensuhde alkaisikin alusta...☺️❤️☺️
soroppi kirjoitti 13.2.2018 19:37
Jardin Prive kirjoitti 11.2.2018 15:15
Hei, Soroppi!☺️❤️☺️ Kirjoitin jo sinulle, mutta hukksasin sen...Olen kotiutunut intervallilta sairaalasta. Itesetuhoinen olen vielä,mutta lievemmin kuin aiemmin viikolla.
Uskon, että on rankkaa ola keskellä tunnemyrskyä. Valitako poikaystävä vai ihastus...? Toivon sinun löytävän tasapainon asioiden suhteen mahdollisimman nopeasti!😍
Mun tunne-elämään liittyen mä taidan toivoa ettei mun tarvitsisi valita ollenkaan. Ainakin yritän sitä, jos kuvio käy mille tahansa osapuolelle kestämättömäksi niin arvioidaan tilannetta uudestaan sitten.
Kivaa kuulla että sulla JP on ollut lievempää, vaikka oksentelu ei varmaan hyvää teekään. 🙂 Miten sun päivät on menneet?
Mua jäi mietityttämään missä mielessä ajattelet että itsetuhoisuus ratkaisee asioita? Et kai suunnittele pysyvästi poistumista? 😐 Mulle tulisi sua ikävä!
Hei, Soroppi! ☺️❤️☺️ Päivät menee kursseilla tai kotona netissä tai tukihenkilön kanssa tai... Oksentelen nykyään harvemmin kuin vaikeimpina aikoina.
...Tuosta itsetuhoisudesta. Välillä haluan tosiaann pois tästä elämästä. En ole vielä tehnyt lopullista ratkaisua sen suhteen. Olo vaihtelee. Nyt juuri en halua kuolla, mutta se halu voi olla jo huomenna. Kai se tytön jaksaminen mun kuoleman jälkeen vähän mietityttää.
Viikonloppuna olen kurssilla, ja sen jälkeen lähden miehen luo talviloma-viikoksi.
Koetko, että voit saada sekä poikaystäväsi että ihastuksesi? Joudutko valitseman heidän väliltään? Ymmmärrän, että tilanne on sinulle rankka. Minä tein tuon valinnan aikanaan, ja koen tehneeni silloin väärän ratkaisun.
anteeksi etten ole kommentoinut mitään. EN ole oikeen jaksanut. Tekisi mieli aloittaa taas oksentelukierre, kunn siitä alkaa voimat taas uudestaan, ihme kumma. Mut en taho. Olen ollut monta päivää poikki. Pelottavan poikki. Samassa tilanteessa kun lokakuussa.
jaana6 kirjoitti 14.2.2018 9:3
Hei JP.
Tilanne on se etten osaa päättää haluaisinko olla seksuaalisesti hänen kanssaan! Minun
tunneelämääni sotkee menneisyyteni ja asumisolosuhteet! Pidän tästä paikasta asua,
mutta minun tulee ottaa naapureitani huomioon koska olen ympäristöexpetti talossamme.
Jos voisinkin aivan edesvastuuttomasti syöksyä hänen syliinsä ja alkaa seksuaalisensuhteen
hänen kanssansa ilman ettei se vaikuttaisi ympäristööni, olisin aivan onnellisentietämätön
siitä vuotaako kylpyhuoneen kattoni sen seurauksena etten ole enää ns.seksittömyys tässä
talossamme. Nämä tunnetekijät jotka vaikuttavat minuun kuin psykosomaattinen kiputila
tulevat varmaan pois lahjoittamistani huonekaluista, joita lahjoitin muuttaessani tähän
osoitteeseeni asumaan. Ei minulla ole aikomusta muuttaa tästä osoitteesta mihinkään
muuhun osoiteeseen lähiaikoina, vaikka tämä seksuaalinensuhde alkaisikin alusta...☺️❤️☺️
Hei, Jaana6. ☺️❤️☺️ Miten se, että olet talon ympäristöekspertti vaikuttaa siihen, mitä teet kodissasi? Eiko sinulla ole vapautta elää niin kuin tahdot?
Minun ja mieheni suhdetta voisi joku kommentoida, kun emme ole aviossa ja harjoitame seksiä, mutta ympärillä elävät ihmiset ovat niin fiksuja, etteivät sitä tee.
Mukavaa viikonloppua sinulle!
JP
Hei, Saloka!☺️❤️☺️ Myös minä olen ollut väsynyt. En olisi tänä aamuna halunnut nousta ylös. Joskus tuntuu siltä, että on pakko 😟 oksentaa. Se vain helpottaa oloa niin paljon. Kuitenkin tiedän, ettei se ole terveellistä. Vaikka se tuntuuu hyvältä, ei kai se sitä oikeasti ole...
Tyttö muuttaa omilleen. Tuntuu vähän vaikealta. Ei meillä koskaan ole olleet mitenkään erityisen lämpimät ja läheiset välit, mutta tapaamiset on hoidettu ja yhdessä eletty. Kaipaan häntä. Vaikken ole muutamaan vuoteen nähnyt häntä kuin satunnaisesti. En osaa miettiä, mitä hänen omilleen muuttaminen oikeasti merkitsee. Mietin, miten oma äitini koki mun omille muuttamiseni. Kotiin jäi kuitenkin kaksi nuorempaa. Voisinpa olla mahdollisimman paljon tytön muutossa mukana. Se varmaan konkretisoisi mulle hänen itsenäistymistään...🙂
Hei JP.
Se on varmaan nuorelle iso askel kuin muuttaa pois vanhempiensa luota. Kaikki eivät edes
halua olla silloin tekemisissä vanhempiensa kanssa, vaikka muuttaminen yksinään on kovin
raskasta puuhaa. Toivottavasti sinun tyttäresi käsittää kuinka paljon apua vanhemmista on
muutossa. 😍
mun tyttö haluaisi muuttaa jo syksyllä pois kotoota. Ei mun takii, vaan haluaisi itsenäistyä. Mutta n. 2 vuoden päästä sse tulee eteen väistämättä. Mun pitäisi varmaan alkaa käsittelee asiaa, mut en oikee tiä miten sitä käsitellä.